Vappua edeltävänä lauantaina siskoni tuli kylään ja päätimme lähteä veneretkelle sään muuttuessa aurinkoiseksi. Valimo oli jo ilmoittanut facessa olevansa auki, joten kohteeksi valikoitui Suomenlinna. Menomatka Huskyn lämpimässä kuomuhytissä oli niin mukavaa, että nukahdin. (En ollut ratissa, huom huom!) Yksinkertaisesti en pysynyt hereille kuin puoleen väliin matkaa ja vaihdoinkin takapenkille nukkumaan. Onneksi Valimon Irish coffee oli aivan ihan taivaallisen hyvää, joten minäkin heräsin elävien kirjoihin satamaan päästyämme.
Kolmen kopla hyvää ruokaa. Mie goreng nyhtiksellä oli minun mielestä voittaja, Kaija tykkäsi eniten omasta punajuuri-vuohenjuusto pastastaan. Jaakolle Mie goreng ja kylmäsavulohipasta kamppailivat tasasijoilla.
Valimossa törmäsimme tuttuihin! Haaveena hyvä kuva-blogin Kati ja Aava kutsuu-blogin Päivi olivat siellä syömässä. Heidän venekuntansa olivat myös kevään ensimmäisella veneretkellä. Eikä siinä kaikki, molemmat olivat liikenteessä ensimmäistä kertaa uusilla matkaveneillään! Pummasimme tietenkin heti vene-esittelyt Galeoniin ja Jeanneau. Ja jessus, aikamoisen hienoja veneitä! Niissä pystyy taittamaan vähän pidempääkin matkaa ja kesän suunnitelmat kuulostivatkin mielenkiintoisilta. Galeonin flybridgellä ymmärsin myös ensimmäistä kertaa mitä järkeä koko yläohjaamossa on. Okei, voihan sieltä ajaakin (silloin kun Suomessa kerran kesässä on lämmintä) ja satamaanajossa se on varmasti kätevä, mutta sehän oli todella hyvä auringonotto ja chillailupaikka!
Uudet veneet jonossa Suomenlinnan laiturilla
Turistikierros
Onneksi Kaija oli mukana reissussa, sillä lähdimme kiertämään Suomenlinnaa vähän laajemmin, kuin normaalisti minun ja Jaakon kahvila-pistäytymisillä. Ja emme tosiaan olleet ainoita. Pakko myöntää, että yllätyin turistien määrästä, oli kuitenkin vasta huhtikuun loppu. Sulauduimme sujuvasti joukkoon kiertelemään paikkoja.
Ensin kävelimme tietenkin K-Markettiin hakemaan jäätelöt. Veneilijöille tiedoksi, että K-Marketin laituri näyttää olevan paikallaan, joten kauppareissu onnistuu helposti veneelläkin.
Kivirakentaminen Suomenlinnassa on vain niin hienoa! Olimme Jaakon kanssa molemmat aivan innoissamme ja osoittelimme milloin mitäkin kivirakenteita.
Kivimuureissa oli väriä! Ne toimivat myös todella hyvin tuulensuojana.
Tämä marjapuuron värinen punainen on yksi suosikkikivitaloväreistäni.
No tällaisenkin sisäänkäynnin voisin ottaa! Ja tuon kauniin oven. Koko rakennuksenkin!
Pimeät kivikäytävät
Vaikka vietimme Suomenlinnassa koko iltapäivän, jäi kaikille vielä lisätutkittavaa. Kaija ei löytänyt etsimäänsä geo-kätköä, kaikki olisimme halunneet tunneleihin, minä historiakierrokselle ja Jaakko pariin kahvilaan. No onneksi Suomenlinna on tässä niin lähellä, että sinne voi mennä toisenkin kerran…
Ja siitä yhteen käytävään! Taskulamput jäivät kotiin. Ensi kerralla nekin messiin.
Yhden käytävän varrella oli useampi huone, jonka ikkunat paljastavat valtavan seinän paksuuden. Ensimmäisessä huoneessa oli menossa kuvaussessio ikkunan luona, kun kuvattava istui ikkuna-aukolla katsomassa kaihoisasti ulos. Toisessa huoneessa sama tapahtui italiaksi. Kolmannessa huoneessa kuvaukset olivat juuri päättymäisillään. Neljännen huoneen kuvausspotti oli vapaa, joten otimme heti asemat ja Jaakko pisti parastaan eteerisenä komistuksena!
Sataman kiertämisen kautta kotiin
Jatkoimme matkaa rantoja pitkin ja kiersimme lopulta sataman aivan telakka-altaan laitaa pitkin. Mietimme millaista olisi asua Suomenlinnassa. Kesäisin siellä ravaa niin paljon porukkaa, että se saattaisi jo ahdistaakin, mutta toisaalta silloin on ainakin elämää ympärillä. Ja oli siellä nytkin rauhallisempia paikkoja. Vakituisia asukkaita Suomenlinnassa on 850 ja valtaosa asunnoista on vuokra-asuntoja, joita tulee silloin tällöin vapaaksi. Asuntoja haetaan erikseen ja onnekkaat sitten valitaan asumaan saarelle.
Hiekkarannalle oli kertynyt rakkolevää. Siitä voisi poimia puutarhaan hyvää typpilannoitetta!
Näköalat ulkosuihkusta ovat todella hyvät. Ehkä voi joskus olla vähän vilakka tuuli!
Aika hieno on myös urheilukentän sijainti.
Telakkasataman puolella Jaakon suosikki oli valkoinen kaksimastoinen purjevene.
Joskus täytyy tulla paikan päälle katsomaan miten nuo vesisulkuportit pelaavat, kun vesi poistetaan.
Kotia kohti!
Saattaa olla, että otin toisenkin Irish Coffeen Valimon terdellä ennen kotiinlähtöä (sanoinko jo, että olivat hyviä?). Niinpä en päässyt Huskyn rattiin ollenkaan tällä kevätreissulla. Veneretkestä jäi ihana fiilis. Olemme juuri sen ihanimman vuodenajan kynnyksellä, jolloin voi alkaa toteuttamaan talven aikana suunniteltuja veneilyjä!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ: