Venekuljettajamme Råger kertoi, että Kasnäsin ulkopuolella oli tuullut yöllä jonkin aikaa 20 m/s. Hän vei meitä ja 10 muuta matkustajaa Ida II-veneellään kohti ulkomerta ja Bengtskärin majakkaa. Saariston sisällä yöllistä tuulta ei huomannut, mutta vesien väljentyessä ja majakan pilkistäessä horisontissa, maininki alkoi kasvaa korkeaksi. Muutama aalto aivan majakan lähellä oli jo sen kokoinen, että muistelimme Jaakon kanssa Atlantin-purjehdusta. Nostan hattua kuskille, sillä laituriin kiinnittäytyminen ei ollut ihan helppoa tällä kelillä. Kylkilaituri sijaitsee saaren itäpuolella kapeahkossa kanavassa, joka muodostuu saaren ja sen viereisten luotojen väliin. Tällä merenkäynnillä meri virtasi kanavassa aika villisti vuoroin tönien ja vetäen venettä. Kuski vain totesi, että ”Luulin, että keli olisi vielä pahempi.”
Torniin!
Emäntämme Paula piti lyhyen esittelyn ohjelmasta ja saimme oman huoneemme. Asuimme Luutnantti Lutherin mukaan nimetyssä huoneessa, jossa oli neljä sänkyä ja runsaasti tilaa. Hieman myöhemmin opin, että Luther johti Bengtskärin taistelua jatkosodan aikaan. Me lähdimme ensimmäisenä majakkatorniin, jonka 252 rappusta ja kahdet tikapuut tulivat tutuiksi tämän reissun aikana. Kiipesimme sinne heti ensiksi katsomaan maisemia, sitten yöllä katsomaan valoa, aamulla sinne kipaistiin muuten vaan ja vielä yhden kerran kävimme ihailemassa sumuista Bengtskäriä korkeuksista.
Majakan tornin seinät olivat todella paksua tekoa. Tornin alaosassa ikkunoiden syvennykset olivat helposti kaksi metriä. Mietin niitä puolta miljoonaa tiiltä, jotka saarelle oli rahdattu vuonna 1906 sen ajan veneillä. Sitten Jaakko kiinnitti huomioni portaisiin. Että mitenkä ohuet ne ovatkaan! En voinut mitään sille, että mielikuvitus alkoi laukkaamaan, näin jokaisen reiän ja lohkeaman portaissa. Onhan portaissa tietysti jotkut raudoitustuet, mutta huomasin olevani hiukan pökerryksissä, kun olimme juosseet portaat alas.
Kallioilla
Kävimme tarkastelemassa saaren ja sen upeat, aaltojen hiomat kalliot. Paikka on mielettömän kaunis! Oli hyvä tuuri, että saimme nähdä sen auringon paisteessa ja merenkäynnissä. Täällä olisi varmaan aikamoista viettää aikaa syysmyrskyllä. Bengtskärin ulkopuolella on mitattu Suomen korkeimmat yksittäiset aallot, jotka vyöryivät majakkaluodolle 13,4 metrin korkuisina. Majakkasaari ei ole mitenkään järjettömän korkea, joten aallot huuhtelevat taatusti koko saarta ja kuulemma majakkatornikin vavahtelee selvästi tuulessa. Saattaisi siinä vähän kalventua luonnon voimien edessä, jos olisi paikalla!
Lempeä ilta
Yöpymiseen kuuluu myös tunnin pituinen saunavuoro. Yli satavuotias kivisauna antoi ihanat, pehmeät löylyt. Jaakko kävi kastautumassa saunan viereiseen ”laguuniin”, jossa oli kyllä matala vesi, mutta ainakaan siellä ei jyllännyt isot aallot.
Saunan jälkeen kiirehdimme majakalle illalliselle. Fiilis oli niin rento! Sauna oli lämmittänyt lihakset ja vatsaan saimme herkullista kotiruokaa. Ruoan jälkeen painelimme huoneeseen lukemaan lehtiä. Odottelimme iltaa, sillä tietenkin halusimme käydä majakalla illan hämärässä.
Tipahdimme sänkyyn ajoissa ja heräsimme myöhään aamiaiselle. Nukuin kuin tukki majakan paksujen seinien suojassa. Jotenkin mieli rauhoittuu ulkona pienellä luodolla. Ei oikein voi kiirehtiä mihinkään ja saaressa oli kaikki mitä tarvitsi juuri sillä hetkellä. Loved it!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa