Elämää meren keskellä
Uudenvuoden jälkeen voisi ajatella, että nyt katsotaan ilotulituskuvia. Mutta vähän erilaiset valot kuitenkin. Olin yhtenä iltana kuvaamassa merta, joka oli jäätymässä koko lahden alueelta. Pitkällä valotusajalla taivaanrantaan osui myös lentokonen jättämä viiva. Vähän aikaa kun katselin taivaalle, niin huomasin, että lentokoneita lentää todella paljon eri suunnissa. Jotenkin sitä ei normaalisti huomaa, olen ehkä tottunut ääniin ja osa lentää toki aika kaukanakin.
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Venekuljettajamme Råger kertoi, että Kasnäsin ulkopuolella oli tuullut yöllä jonkin aikaa 20 m/s. Hän vei meitä ja 10 muuta matkustajaa Ida II-veneellään kohti ulkomerta ja Bengtskärin majakkaa. Saariston sisällä yöllistä tuulta ei huomannut, mutta vesien väljentyessä ja majakan pilkistäessä horisontissa, maininki alkoi kasvaa korkeaksi. Muutama aalto aivan majakan lähellä oli jo sen kokoinen, että muistelimme Jaakon kanssa Atlantin-purjehdusta. Nostan hattua kuskille, sillä laituriin kiinnittäytyminen ei ollut ihan helppoa tällä kelillä. Kylkilaituri sijaitsee saaren itäpuolella kapeahkossa kanavassa, joka muodostuu saaren ja sen viereisten luotojen väliin. Tällä merenkäynnillä meri virtasi kanavassa aika villisti vuoroin tönien ja vetäen venettä. Kuski vain totesi, että ”Luulin, että keli olisi vielä pahempi.”
Emäntämme Paula piti lyhyen esittelyn ohjelmasta ja saimme oman huoneemme. Asuimme Luutnantti Lutherin mukaan nimetyssä huoneessa, jossa oli neljä sänkyä ja runsaasti tilaa. Hieman myöhemmin opin, että Luther johti Bengtskärin taistelua jatkosodan aikaan. Me lähdimme ensimmäisenä majakkatorniin, jonka 252 rappusta ja kahdet tikapuut tulivat tutuiksi tämän reissun aikana. Kiipesimme sinne heti ensiksi katsomaan maisemia, sitten yöllä katsomaan valoa, aamulla sinne kipaistiin muuten vaan ja vielä yhden kerran kävimme ihailemassa sumuista Bengtskäriä korkeuksista.
Majakan tornin seinät olivat todella paksua tekoa. Tornin alaosassa ikkunoiden syvennykset olivat helposti kaksi metriä. Mietin niitä puolta miljoonaa tiiltä, jotka saarelle oli rahdattu vuonna 1906 sen ajan veneillä. Sitten Jaakko kiinnitti huomioni portaisiin. Että mitenkä ohuet ne ovatkaan! En voinut mitään sille, että mielikuvitus alkoi laukkaamaan, näin jokaisen reiän ja lohkeaman portaissa. Onhan portaissa tietysti jotkut raudoitustuet, mutta huomasin olevani hiukan pökerryksissä, kun olimme juosseet portaat alas.
Kävimme tarkastelemassa saaren ja sen upeat, aaltojen hiomat kalliot. Paikka on mielettömän kaunis! Oli hyvä tuuri, että saimme nähdä sen auringon paisteessa ja merenkäynnissä. Täällä olisi varmaan aikamoista viettää aikaa syysmyrskyllä. Bengtskärin ulkopuolella on mitattu Suomen korkeimmat yksittäiset aallot, jotka vyöryivät majakkaluodolle 13,4 metrin korkuisina. Majakkasaari ei ole mitenkään järjettömän korkea, joten aallot huuhtelevat taatusti koko saarta ja kuulemma majakkatornikin vavahtelee selvästi tuulessa. Saattaisi siinä vähän kalventua luonnon voimien edessä, jos olisi paikalla!
Yöpymiseen kuuluu myös tunnin pituinen saunavuoro. Yli satavuotias kivisauna antoi ihanat, pehmeät löylyt. Jaakko kävi kastautumassa saunan viereiseen ”laguuniin”, jossa oli kyllä matala vesi, mutta ainakaan siellä ei jyllännyt isot aallot.
Saunan jälkeen kiirehdimme majakalle illalliselle. Fiilis oli niin rento! Sauna oli lämmittänyt lihakset ja vatsaan saimme herkullista kotiruokaa. Ruoan jälkeen painelimme huoneeseen lukemaan lehtiä. Odottelimme iltaa, sillä tietenkin halusimme käydä majakalla illan hämärässä.
Tipahdimme sänkyyn ajoissa ja heräsimme myöhään aamiaiselle. Nukuin kuin tukki majakan paksujen seinien suojassa. Jotenkin mieli rauhoittuu ulkona pienellä luodolla. Ei oikein voi kiirehtiä mihinkään ja saaressa oli kaikki mitä tarvitsi juuri sillä hetkellä. Loved it!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]
Lähdimme torstaina töistä sukkana kohti Paraisten saaristoa ja Kuggön saarta. Olimme menossa pariksi päiväksi kavereiden ihanaan saaripaikkaan katselemaan miltä meri näyttää vähän lännempänä. Perille päästiin laivalla, mikä oli aika eksoottista meille. Ehdimme jopa ajoissa illan viimeiseen laivaan, mikä oli ehkä vieläkin eksoottisempaa. Pelkäsimme kauheaa pääsiäisruuhkaa ja olimme satamassa jo 40 minuuttia ennen lähtöaikaa. Kerrankin näin päin.
Matkalla pysähdeltiin useammassa saaressa tiputtamassa pääsiäisen juhlijoita mökkisaarilleen. Mekin pääsimme perille ja eipä mennyt kauaa, kun istuimme pöydän ympärillä paikallista savustettua kalaa syöden. Ja siitä sitten pääsiäinen jatkuikin aika lailla rennosti syöden ja nukkuen. Saimme ruoaksi muun muassa kuusi tuntia haudutettua possua, maailman parasta pizzaa ja ranskalaistyylisiin jälkiruokiin erikoistuneiden ystäviemme tekemää tiramisua. He olivat tehneet pienen loikan Italian puolelle. Tiramisun valmistuessa selvisi, että harmi vaan, mascarpone-juusto oli jäänyt mantereelle. Neuvokas Masa-kokki korvasi tiramisun lorauttamalla vähän ekstraa Marsala-viiniä jälkiruokaan. Puoli pulloahan korvaa mascarponen mennen tullen. Sen jälkeen jälkiruoka oli vain aika löysässä muodossa, mutta ei hätää Hans Välikäsi, eli Jaakko, rakensi jälkiruoalle lumipedin ja illalla saimme kuin saimmekin kiinteää saariston tihkusateella hunnutettua tiramisua. Uskokaa tai älkää, se oli erinomaista mansikoiden kera!
[line]
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]