Retkiluistelu Suvisaaristosta Porkkalaan

In Jäällä by saaressa2 Comments

Viime sunnuntaina lähdimme retkiluistelemaan. Ajatus oli luistella Suvisaariston luisteluradalta ulos merelle ja käydä ehkä Kytön suunnalla. Mukana meillä oli vastarannan saarinaapuri Mari, joka oli pari päivää aikaisemmin luistellut Porkkalasta Suvisaaristoon. Luistelimme jään yli naapuriin (niinpä, mainiota, että voi luistella naapurille!) ja sieltä saimme kyydin radalle. Ja kyyti olikin tarpeen, sillä parkkipaikat alkoivat olla tukossa jo aamupäivällä.

Jos et ehdi lukea, niin kuuntele tämä retki Spotifyssa!

Lähdimme liikkelle rataa pitkin ja poikkesimme auratulle sivureitille Moisön kohdalla. Rata oli aurattu Aisarnin taakse ja sieltä vielä merelle. Kyllä nyt ihan oikeasti ulkoilijoita hellitään! Kiitos Oa ja muut, jotka ylläpidätte rataa! Olemme auranneet kilometrin pituista lenkkiä ja tällaisessa pikkulenkissäkin on yllättävän paljon hommaa. Joten siellä pitkällä radalla tehdään oikeasti aika paljon töitä. Palkintona on sitten nähdä ihmisten iloiset ilmeet, kun he liikkuvat auratulla jäällä kuka luistimilla, kävellen, hiihtäen, vaunujen, koirien, lasten ja pulkkien kanssa. Erityisesti sydäntä lämmittää nähdä juuri luistelun ilon löytäneitä lapsia, jotka päättäväisenä etenevät radalla tarkasti luisteluun keskittyen.

Jääpurjehtijat

Saimme nähdä myös vähän eksoottisempia jäällä liikkujoita, kun jääpurjehtijat olivat laittamassa pursiaan lähtökuntoon Aisarnilla. En ole montaa kertaa nähnyt näitä veneitä läheltä, joten oli mielenkiintoista seurata niiden menoa. Pari kertaa tällainen jääkiituri ohitti meidät ja ne tosiaan liikkuvat ihan mieletöntä vauhtia. Ehdin vain hetken ihmetellä erikoista ääntä, kun purjevene jo suhahti ohi jostain kauempaa.

Porukkaa riitti Aisarnin ulkopuolella.
Tämä vene ohitti meidät matkalla. Jääpurjehdus näytti niin kevyeltä ja hauskalta menolta!
Porkkalaan, Porkkalaan

Ulkona jäällä paistoi aurinko ja myötäinen tuuli työnsi meitä kevyesti eteenpäin. Luistelu oli niin helppoa! Se tarkoittaa tietenkin vähän raivostuttavaa paluuta kotiinpäin. Mari ja Jaakko alkoivat puhua minua ympäri, että luisteltaisiin Porkkalaan. Silloin saisimme myötätuulen selän taakse ja voisimme nauttia mukavasta menosta koko matkan. Ensin olin vähän, että sinnehän on yli 30km ja sitten olin, että saakohan sieltä taksia… Mutta Mari on toiminnan nainen. Ensimmäisestä ”ehkä me voitaisiin luistella sinne” kommentistani hän soitti puolisolleen, että luistelemmekin Porkkalaan ja tulemme taksilla Saaristokaupalle. Meillä kävi mieletön tuuri ja Janne ilmoitti tulevansa hakemaan meidät. Niinpä se oli sitten päätetty.

Jäällä oli pientä jääkukkaa. Jää oli aika hyvässä kunnossa koko matkan!
Luistelua Porkkalan ulkoväylällä

Tuntuu niin absurdilta, että me vain luistelimme ulkoväylää Porkkalaan. Bongasimme tuttuja väylämerkkejä ja paikkoja. Tällä kertaa saatoimme pysähtyä katsomaan merkkejä tarkemmin ja ylipäätään ei keinuttanut tai aalto hakannut veneen pohjaan.

Väylät ja railot

Ylitimme matkan aikana veneväylän pari kertaa. Railot olivat hyvin jäätyneitä, vaikka Mari kertoikin, että viimeistä ylittämäämme väylää ei ollut vielä perjantaina. Aina on mahdollista, että matka katkeaa avonaiseen väylään. Laivojen kulkua voi katsoa erilaisten AIS-sovellusten kautta ja muokata sitten reittivalintaa sen mukaan (jos ehtii).

Jääsauva meni helposti läpi railoon tulleesta jäästä. Railojen reunalla jäätä oli parikymmentä senttiä.
Luistelijana sitä on aika pieni täplä isolla jäällä. Kuvan poikki menee laivaväylä, jonka ylitimme myöhemmin. Meren raja näkyy kaukana ulkona ja siellä näkyy yksi laivakin.
Tässä ylitetään väylää. Irtonaisista jäälohkareista näkee, kuinka paksua jää oli silloin, kun tästä on ajettu.
Taukoherkkuja

Painelimme ihan hyvää vauhtia kohti Porkkalaa, mitä nyt kameran kaivaminen esille parin minuutin välein hidasti tahtia. Oli vain pakko ikuistaa upeita maisemia! Jossain 20 kilometrin kohdalla päätimme pysähtyä pikatauolle.

Kylmää juomaa, kuumaa juomaa. Meidän termospullo on hukassa ja siksi joudumme tyytymään kylmään juomaan. Olen aivan varma, että jos ostan uuden termarin, niin se vanha löytyy samantien. Niinpä juomme kylmää juomaa toistaiseksi.
Avovettä ja navigointia

Tämä on kohuotsikko. Löysimme laivareitin varrelta puolen neliön kokoisen alueen lähes avointa vettä. Piti heti ottaa kuva. Usein meri näkyy jossain horisontissa auringossa kimmeltäen, mutta nyt ei näkynyt mitään.

Avovettä! Melkein!

Loppumatkasta tuuli kääntyi ja toki kulkusuuntakin muuttui. Saimme osamme vastatuulesta. Huh, onneksi sitä oli vain osa matkasta. Reissun loppuvaiheessa alkoi kilometrit tuntua jaloissa ja minun piti vastatuulessa vähän pusertaa, että pääsin eteenpäin. Perillä olimme luistelleet 32km ja aikaa meni 3,5h. Tämä oli todella huikea reissu ja olen kyllä tosi iloinen, että Mari yllytti luistelemaan Porkkalaan asti. Sitähän ei tiedä milloin tällainen mahdollisuus on seuraavan kerran. Ja vielä autokyyti Saaristokaupalle, aikamoista luksusta. Kävimme hakemassa kaupalta laskiaispullat ja luistelimme kotiin. Sauna päälle ja ruokaa pöytään. Mahtava päivä!

+6

Comments

  1. Vitsit, miten upeita kuvia!!! 12 points! Minä en kyllä uskaltautuis railon reunalle tai ylitykseen :). Mutta tottumiskysymyshän se on ja kokemuksen myötä jäätä, kuten muitakin luonnonmerkkejä, oppii lukemaan.

    1. Author

      Meille osui kyllä huippukelit! Ja mikä tuuri, että tänä vuonna tuli näin hyvä talvi. Kyllä jäätä oppii lukemaan ja meillä on myös nuo jääsauvat, joilla koitetaan jään paksuutta. 👍😊

Jätä terveiset saareen!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.