Buster nostettiin talvisäilöön

In Arki saaressa by saaressa

Aina säännöllisin väliajoin Jaakko järjestää näytöksiä siitä, kuinka kätevä laite meidän Gehl, pikkukauhakuormaaja, onkaan. Tausta tälle löytyy siitä, että olen jo pitkään sanonut, että raksan jälkeen Gehlille ei ole käyttöä ja se pitäisi myydä eteenpäin. Jaakko on niin rakastunut keltaiseen voimanpesään, että hänelle luopuminen ei ole oikea vaihtoehto. Niinpä yhtenä iltapäivänä Jaakko tuli innoissaan sisälle ja pyysi katsomaan, miten kätevän jutun hän on taas keksinyt.

Veneennosto

Varsinaisesti Buster nostettiin ennen kuin lähdimme pohjoiseen lomalle vuodenvaihteessa. Katsoimme ennusteet ja totesimme, että meillä on todennäköisesti tukeva jää, kun palaisimme kahden viikon päästä. Niinpä veimme ensin veneellä tavarat autoon, minkä jälkeen Jaakko ajoi kotiin, nappasi Busterin nopeasti ylös vedestä rantakalliolle (tietenkin kauhakuormaajalla!) ja souti maihin. Silloin ei ehditty tehdä mitään finesseä Busterille, koska piti ehtiä autojunaan.

Kun sitten tulimme kotiin etelän lumiseen talveen, tönötti Buster rantakalliolla lumikinoksen alla ilman suojapeitettä. Moottorin huuhtelu makealla vedellä oli tekemättä, mutta kallio on niin loiva, ettei moottoria saanut tarpeeksi pystyyn.

Buster siirretään talvitelakalle

Sitten tuli se päivä, kun minä menin katsomaan, että mitä se Jaakko oli keksinyt Busterille. Jaakko aikoi nostaa Gehlillä Busterin suoraan rantatelakalle odottamaan kevättä. Asettelimme liinaa paremmin ja varmistimme ettei liina pääse luiskahtamaan sivuun paikaltaan. Sitten Jaakko lähti liikenteeseen.

Jaakko laittoi liinan paikalleen ensin itse ja sen jälkeen minä mallailin niitä tasapainoon, kun hän koenosti Busteria.
Ja näin se nousi! Ja kyllä kyllä, vähän olisi puhdistushommaa peräpeilissä!
Koska polku oli vähän epätasainen, joutui Jaakko ajelemaan kieli keskellä suuta.
”Mä oon aina halunnut oman telakan!!” Onnellinen Jaakko huuteli Gehlin ohjaimista.
Ja siihen se meni, kauniisti omalle paikalleen. Busterin kyljet ovat saaneet vähän osumaa jäissä ajelusta. Se ei ollut ihan noin klommollaan vielä kun se muutti Turun saaristosta Espooseen.
Sitten loput lumet pois veneestä, pressutelineen rakennus, akku irti ja pressu päälle. Nyt paatti on täydellisesti paketissa.

Jaakko oli vielä aivan innoissaan, kun hän ajatteli, että Busterin voisi nostaa suoraan laiturilta veteen Gehlillä. Aivopesu alkaa sitä paitsi toimia. Olen alkanut hiljalleen miettiä, että ehkä saaressa on ihan hyvä olla Gehlin tyyppinen työjuhta. Helpottaahan se paljon veneen nostoja ja laskuja. Ja sillä voi kuljettaa painavia kukkaruukkuja ja multasäkkejä (tärkeä juttu). Sitä paitsi pieni kauhakuormaajamme on aivan match made in heaven. Emme ole itse laittaneet siihen tarroja ”Jaakon kone- ja pihatyöt”, vaan Gehl on ostettu tuon nimisestä firmasta. Onhan siinä nyt vähintään pientä sielujen värinää!

+3