Kasvimaa Archives | Sivu 2 3:stä

18.05.2014

Jaakko rakentaa kasvihuoneen ja keittiön kaapin

Vaikka lauantai oli meidän lorvipäivä, niin ei me ihan pelkästään löhöilty. Meillä oli nimittäin ratkaistavana pikkuinen dilemma. Tänä keväänä koivun siitepölyt ovat olleet superallergisoivia ja olemme molemmat vetäneet kaksin käsin allergialääkkeitä. Ehkäpä kaupungissa oli tämän osalta helpompaa. Siitepöly on viimeisen viikon ajan aiheuttanut minulle enää hyvin vähän oireita, mutta Jaakko on alkanut saada ihan tolkuttomia allergiakohtauksia öisin. Katseet kääntyivät minun pikku taimiini…

Ensin suursiivous ja esimerkiksi sängyn vieressä ollut karvamatto vietiin pois. Vein myös kaikki taimet ulos ja sovimme että voisin tuoda ne yöksi suihkukaappiin sisälle, ettei ne kuole samantien. Ulkona tein kahdesta vanhasta ikkunasta niille suojaa ja selitin Jaakolle, kuinka niistä tulisi hieno kasvihuone, varsinkin kun käyttäisi vielä yhden ikkunankarminkin, joka lojui romuläjässä. Kun toinen on vähän innostuvampaa sorttia, niin asiat etenevät vikkelästi. Sovimme, että minä käyn rautakaupassa ja ruokakaupassa ennen vieraita ja Jaakko rakentaisi kasvisuojaa sillä aikaa. Kun tulin kotiin rakennusmuovin kanssa, niin minua odotti kotona melkein valmis paikka kasveille. Kiinnitimme vielä raksamuovin ja vieraiden suosiollisella avustuksella nostettiin pömpeli parin lekaharkon päälle.

Tadaa! Saanko esitellä, kasvikuutio!!

Yksi seinä on ikkunaa, samoin katto. Muu on rakennusmuovia. Päivällä kasveilla oli todella lämpimät olot ja muutama niistä on ottanut nokkiinsa suorasta auringonpaisteesta. Mutta hei, saavatpahan valoa!

Sunnuntaina rakennettiin lisää

Minä tein kaikenlaisia puutarhahommia ja kävin ihailemassa myös lähinaapurin pihamaata. Voi morjens, miten voikin olla puutarha kauniissa kunnossa ja moni kukka kukkii jo täysillä! Sain myös tietää, että meidän pihan perällä oleva raparperi on samaa vanhaa maatiaislajia kuin hänelläkin. Ne olivat kuitenkin aika lailla eri näköisiä! Nimittäin minun raparperini on surkea lilliputti. Sainkin neuvot siirtää raparperi parempaan paikkaan, johonkin missä se saa enemmän valoa ja maa on voimakkaampaa. No tästä innostuneena kävin heti kaivamassa yhden raparperin taimen ylös ja tein sille uuden kodin aurinkoisempaan paikkaan. Toista en uskaltanut kaivaa ylös, koska juuri oli yllättävän pitkä ja luulen että koko juuri ei tullut mukaan. Katson nyt selviääkö siirretty versio uudessa paikassa vai ei.

Hetki menee ennen kuin koira mahtuu raparperin lehden alle viettämään päivää.

Parhaat jutut tapahtui tänään kuitenkin sisällä. Ja nyt tullaan siihen raksakohtaan. Jaakko teki meille keittiön yläkaapin!!! Niin siistiä! Konkreettisesti! Meillä on sisällä vielä aika keskeneräistä ja esimerkiksi keittiö on rakennettu kertopuurungon päälle. Se tarkoittaa, että meillä ei ole mitään laatikoita tai kaappeja ja että esimerkiksi uuni makaa vain kertopuun päällä, ei omassa kaapissaan. Kaikki astiat ja kuivaruoat on kahdessa elfa-ritilälaatikostossa + parissa muovisessa umpilaatikossa. Eli tilaa on kroonisen vähän. (Okei, opiskeluaikoina oli keittokomerossa varmaan vähemmän. Mutta nykyään meitä on kaksi ja syömme muutakin kuin näkkileipää.)

Ovet nikkaroidaan joskus myöhemmin, kun saadaan sopivaa matskua. Samoin liesituulettimen kohdille tulee maustehylly.

Ups, älkää katsoko kuvan keskeneräisiä juttuja, katsokaa kaappia, juhuu! Eikun sekin on keskeneräinen. Mutta katsokaa sitä silti!

Pitää heti hakea lisää isoja lautasia varastolta, nyt kun ne mahtuvat johonkin. Ja ehkä vähän laseja. Olen iloinen!

14.05.2014

Tilannekatsaus kasvimaalle

Ajattelin, että nyt on hyvä hetki väliaikatiedottaa missä mennään kasvimaan suhteen. Kasviparat ovat urhoollisesti selvinneet kohtuullisen tiukasta karaistuksesta, muutaman kerran olen pyyhkinyt jäähileitä pois viljelylaatikoita peittävästä kuplamuodista. Mutta ihmejuttu, kaikki on vielä elossa!

Olen yrittänyt pistää mahdollisimman monet taimet jo pihalle kasvamaan, että sisällä mahtuisi paremmin olemaan. Olenkin luvannut Jaakolle, etten hae taimikaupasta lisää taimia sisäkokoelmiin. Pikku sitruunamelissan taimet huusivat minulle Plantagenin taimipuolelta ”Etkö otakaan meitä saareen?!”, kun kävin hakemassa pari lasista säilytyspurkkia kassan viereltä. Pysyin kuitenkin tiukkana ja pidin lupaukseni, vaikka olisin varmasti saanut pari taimea salakuljetettua käsilaukussa, ilman että kukaan huomaa mitään.

Sitten huomasin viettäväni yhä enemmän aikaa K-marketin salaattiosastolla. Valikoin Pehtoorin ja ruustinnan salaatit sekä punaisen salanovan. Ja ihan pakkohan oli ostaa ruokakaupasta sitruunamelissaa sekä viinisuolaheinää. Vahva minttu piti myös ottaa mukaan, sehän on aivan eri asia kuin piparminttu ja minttu, joita minulla jo oli. Mutta yhtä kaikki, tulipa tehtyä hyviä ruokaostoksia!

Pisteet tälle lehtisalaatille. Tökkäsin jääkaapissa pyörineen salaatin nysän maahan viikko sitten ja nyt se jo puskee uutta lehteä!

Punainen salanova pääsi multaan sunnuntaina ja on jo ihan terhakka!

Härkäpavut istutin juuri ennen pakkasia, mutta ne selvisivät hienosti 1,5 asteen pakkasesta ilman suojaa. Jaa, että mitä härkäpavuista tehdään? Ei niin maan sitten mitään aavistusta.

Esikasvatetut parsakaalit näyttivät pitkään siltä, että ne eivät arvostaneet siirtoa sisältä ulkotiloihin, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että ne jäävät elävän kirjoihin!

Nämä retiisit ja sokeriherneet istutin siemenistä 5.4. ja nyt ne alkavat näyttää vähän kasveilta!

Vasemmalla lehtikaali, keskellä rucola ja takana pinaatti.

Ja lopuksi kesää lupaava aurinko! Viikonloppuna pitäisi olla upea ilma!

02.05.2014

Taimet karaistuvat

Note to self: jos iltapäiväksi luvataan sadetta, niin älä käytä aamulla puolta tuntia viljelylaatikoiden kasteluun kastelukannulla.

Pilvenhattaraakaan ei näkynyt kun heräsimme aamulla. Jaakko oli lähdössä purkkari-kisoihin Tallinnaan viikonlopuksi, joten tein aamupalaksi superviher-smoothiet meille. (Ja laivalla Jaakko meni varmaan ekana seisovaan pöytään?) Heitin Jaakon laivalle ja oikein tuhahtelin säätiedoille, ai että muka sataa viiden tunnin kuluttua, niin varmaan!

Yöllä oli ollut aivan ministi pakkasta, jonka vuoksi olin vuorannut suurimman osan viljelylaatikoista lämpöpahvilla. (Aijai, nyt kun kirjoitan tätä, tajusin, että pahvi ja vesisade ei kuulosta kovin hyvältä yhdistelmältä…) Pakkaseen lämpöpahvi oli kuitenkin toiminut, ainakin kaikki taimet näytti suht eläviltä, paitsi ehkä parsakaalit ja ne mansikat, joiden kohdalla olen jo toivoni heittänyt. Päätin istuttaa ulos yhteen viljelylaatikkoon salottisipuleita ja esikasvatetut lehtikaalit. Toiseen laatikkoon laitoin purjojen väliin esikasvatetut porkkanat. En ollut edes tajunnut, että porkkanatkin voisi esikasvattaa, ellen olisi nähnyt niitä siskolla kasvamassa sisällä. Juuret oli melkoisen pitkät jo viikon vanhoilla taimilla!

Kun porkkanat oli laitettu paikalleen ja ajattelin juuri tuoda härkäpavutkin pihalle, alkoi vesisade. Tai itse asiassa satoi RAKEITA!

Onko tämä nyt sitä karaisemista, mistä taimien kohdalla puhutaan? No jos porkkanat tästä selviää, niin selviävät varmasti syötäväksi asti.

Jaa mitkä puutyöt, en ymmärrä mistä puhut!

29.04.2014

Taimitarha

Meidän mökkerön ulkomitat on 6x7m. Siitä jokainen, jota on kiusattu ala-asteella kertotaululla, voi laskea, että sen ulkoneliöt on 42m2. (Meidän ala-asteella piti mennä luokan eteen kertotaulutestiin, jossa reksi otti sekkarilla aikaa kuinka monta kertotaulukorttia sait laskettua ääneen tietyssä ajassa. Toiiivottavasti enää ei ole sellaista!) Tuosta 42m2:sta kun vähentää ulko- ja sisäseinät, hormit ja kiinteät kalusteet, niin jää aika paljon vähemmän. Kun edelleen otetaan pois kaikki sängyt, pöydät, kaapit jne, jää vapaata lattiapinta-alaa aika vähän. Näistä vähistä neliöistä olen näköjään allokoinut alati kasvavalle taimitarhalle melkoisen tilan. Minulla on tapana innostua asioista aika tosi paljon sitten kun jostain innostun. Alunperin ajattelin vähän kasvattaa peruskasviksia täällä saaressa, mutta sitten menin nettisiemenkauppaan ja tajusin mitä KAIKKEA voisin kasvattaakaan! Ja kyllähän joka puutarhassa kuuluu olla neljää eri lajia tomaatteja, melonia ja kahta lajia kurkkua. Varsinkin jos ei ole minkään sortin kasvihuonetta.

Tässä on kolmasosa ”olohuoneestamme”. Kaikki taimet eivät mahtuneet samaan kuvaan, koska niitä on vielä ikkunalaudalla ja lisää puskee idätyslaatikoissa.

Olen jo nyt havainnut, että joissain kohdin innostus on ollut vähän suurempaa kuin tieto. Esimerkiksi kiristelin hampaita kelta- ja salottisipulin kanssa, kun ne itivät niin huonosti ja miten nekin nyt ehtii sitten kypsyä. Sitten minua valistettiin, että niitä kasvatetaan oikeasti sipulista, ei siemenistä. No mitä hitsiä, eipä käynyt mielessä!

Istutin 5.4. retiisejä, sokeriherneitä, tammenlehväsalaattia ja tilliä ensimmäiseen viljelylaatikkoon. Ne ovat vielä pikkaisia, mutta kaikki ovat itäneet. Tilli tosin arkailee, mullasta on noussut vasta yksi pikkutaimi.

Muista laatikoista en ole huomannut ottaa kuvia, mutta olen siirtänyt ulos pikkutaimista ulos kasvamaan parsa- ja kukkakaalia, purjoa, pari keltasipulia ja ahomansikkaa. Ahomansikan osalta olen melkein heittänyt toivoni, ne ovat edelleen aivan surkeita rääpäleitä.

Öisin olen suojannut laatikot kuplamuodilla. Toistaiseksi mikään ei ole kuollut, mutta katsotaan miten taimet kestävät vapun kylmät yöt. Toisaalta olen selvästi satsannut määrään, jos jotain kuolee, laitan vain sisältä uusia kasvamaan. Kätevää!

Huomasin tänään pikku virhearvion kesäkurpitsan taimien kanssa. Olin istuttanut huolettomasti maitopurkkiin 12 siementä, joista jokainen kasvoi taimeksi. Ja ne ovat joka kerta isompia ja isompia, kun niitä vilkaisee! Katselin vähän siemenpussia ja selvisi sellainen totuus, että kesäkurppa tarvitsee neliömetrin kokoisen tilan kasvamiselle. Eipä ole kyllä varattuna 12 neliötä näille taimille…

Kukkatunnistus

Pihamaalle on noussut kaikenlaisia kukkia, joista tunnistan narsissin. Krookuksen tunnistan, koska joku ystävällinen vieras huudahti kyläillessään, että ”Voi täällähän kasvaa krookuksia!”, johon minä asiantuntevasti myhäilin, että näin tekee; liitin mielessäni kukan ja sen nimen yhteen ja talletin muistilokeroihin. Mutta mitä nämä muut ovat??

Tällaisia sinisiä kasvaa siellä täällä, selkeästi ovat olleet joskus vain kukkapenkissä.

Ja näitä vaaleansinisiä löytyy myös.

Tiedän, että tämä on monivuotinen maustekasvi, mutta mikä?

25.04.2014

Laulava laatikko ja muita pääsiäisseikkailuja

Pääsiäisloma oli pitkä ja aivan super! Olin vielä ottanut pääsiäisen jälkeisen tiistain ja keskiviikon vapaaksi, mikä teki lomasta ihan överipitkän. Ilmat oli niin hienot, että olemme vain hengailleet ja huhkineet pihalla.

TG-vene saatiin tosiaan vesille ja lauantaina lähdimme hakemaan vieraita. Avaimen kääntö virtalukossa ja… mitään ei tapahdu. Paatti ei inahdakaan, sillä akku oli loppu. Ja siis todella aivan finito, koska se oli ollut verkossa latauksessa koko yön. Uskollisen pikkubusterin Yamaha hörähti onneksi käyntiin ja pääsimme hakemaan ekan setin vieraita. Jaakko sai heidät ovelasti suostuteltua Bauhausiin jollain verukkeella, jotta samalla reissulla saatiin myös uusi akku. Kotona seurasi mekaanikon töitä (ei minulle, jos joku niin erehtyi luulemaan!) ja pääsimme kuin pääsimmekin Suvisaariston ympäriajelulle ja jäätelölle Suinonsalmen laiturikioskille!

”Muista aina: liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä.” Laula raikasi laiturilla kun grillasimme ruokia. Laulajia ei kuitenkaan näkynyt missään.

Pikkukoira tutkii ihmeissään laatikkoa, joka sisälsi…

…laulavat laatikkotytöt! Pirteät kaksoset kävivät saaressa tekemässä meidän elämästä seikkailun. He auttoivat minua esimerkiksi taimien siirtämisessä ulkoa sisään. Se päätyi noin neljässä minuutissa siihen, että toinen viiletti ilman ulkohousuja takaisin isän ja äidin luo ja toinen juoksi rantaan kiipeilemään kivisillan rantakivillä. Minä seisoin taimien kanssa keskellä pihaa ja ihmettelin mitä tapahtuu, kunnes pinkaisin rantaan toisen perään. Huh, lastenhoitoskillsseissäni on hiomista!

Nokka kohti Porkkalaa

Sunnuntai oli kahvitteluiden ja retkien päivä. Päätimme lähteä Porkkalaan katsomaan, mitä juuri avannut Cafe Porkkala tarjoaa. Meitä oli matkassa kolme. Jaakko oli tarkistanut reitin, kartan perusteella näytti siltä, että pääsemme melkein perille asti veneellä. Ups, vaan ei päästykään, matala silta esti etenemisen. Niinpä laitoimme veneen kiinni johonkin satamaan vain huomataksemme, että satama oli aidattu ja portit lukossa. Löysimme kuitenkin metsäreitin, jonka pikkupolkuja päästiin autotiellä ja kilometrin kävelyn päässä odotti munkkirinkilät.

Venekausi on alkanut, mutta bensikset vain pysyvät kiinni. Kanisterihommia siis…

Matka Porkkalaan oli kelien puolesta kyllä todella ihana. Tyyntä ja upeat maisemat!

Oli pakko pyytää säännöllisin väliajoin kuvausbreikkiä! Nina kuvaamassa avomerimaisemaa.

Noista ikkunoista kelpaa katsella merelle!

Visitors from Espoo ja kioskin pitäjät. Munkkirinkilät oli hyviä, suosittelen!

Rysäkari. No sehän on aika eri suunnalla kuin Porkkala? Tässä välissä kävimme kotona naapurilla kahvilla (sain mintuntaimia ja parhaita muffinsseja, joita olen ikinä syönyt! Salaisuus oli suklaan määrässä!) ja vielä grillasimme pienet safkat. Sitten lähdimme heittämään Ninaa Helsinkiin, luonnollisesti vähän kiemurrellen. Aika harvoin on näin tyyntä.

Kotimatkalla jälleen kaunis auringonlasku.

Loppuloma puutarhahommissa

Oikeasti tervehdin torstain ja perjantain työpäiviä jo aika ilolla. Olin vetänyt niin asenteella puutarhahommia muutaman päivän, että keskiviikkona en enää pystynyt lapioimaan mitään, koska selkä vihloi kipua vähän joka suuntaan. Sanotaan istumatyöstä mitä vaan, niin en kyllä ole sillä onnistunut saamaan selkää ikinä tähän kuntoon. Mutta hei, loput viljelylaatikot on paikallaan ja tervattu (okei ne pitäisi vielä täyttää), ruusuja on revitty irti, puita kaadettu ja risusavottaa tehty, multaa kannettu saareen yms yms. Olen jo istuttanut viljelylaatikoihin kukkakaalin, mansikan ja purjon taimet. Pari viikkoa sitten istutetut sokeriherneet, retiisit ja tammenlehväsalaatit ovat jo hyvällä alulla. Mikään ei ole toistaiseksi kuollut pakkaseen, täällä on ollut vain yksi tai kaksi astetta yöpakkasia. Huomenna istutan parsakaalit. Meillä on sisällä niin paljon taimia, että pakko testata vähän niiden kestävyyttä!

Kurtturuusun juuri. Miten se voi olla noin pitkä?! Meillä on varmasti vielä monta taistelua edessä näiden ruusujen kanssa.

05.04.2014

Siideri jäänlähdölle ja viljelylaatikoiden istutus

Perjantaina opiskelu vaihtui hauskanpitoon

Olin päättänyt pyhittää perjantai-illan opiskeluita varten. Mutta kuinka ollakkaan, heräsimme molemmat tänään lauantaina pieneen krapulaan, joka muistutteli edellisillan siidereistä. Jaakon kaveri Heikki tuli töiden jälkeen kylään katsomaan yhtä raksajuttua. Lähdimme ajamaan busterilla saareen kun muistin, että meillä ei ole ainuttakaan olutta saaressa, enkä muistanut niitä kaupastakaan tuoda. Pojat pohtivat noin sekunnin kun ilmoilla oli ehdotus, että he rikkoisivat Busterilla jään saaristokaupalle ja hakisivat pari olutta & makkaraa grilliin. Minut heitettiin saareen, jossa ehdin nipin napin tehdä ”Apua, yllätysvieraita”-siivouksen.

Kun saatiin jengi kasaan, niin oli aika kiertää vähän tonttia. Heikki katseli takarajalle päin ja ihmetteli ääneen, että onpa naapuri jättänyt kivasti muovipusseja sun muuta rojua tuonne vajojen eteen näkymää pilaamaan. ”Niin nuo rojut. Juu, ei ne kyllä ole naapurin. Siivosimme vajaa pari päivää sitten. Hehheh.” Okei, pitänee hakea jätesäkit ja hoitaa romut pois saaresta…

Samaan aikaan vene kaarsi kohti meidän laituria. Piti oikein ihmetellä, että kenellä tutulla on jo vene vesillä ja osaa tulla heti jäiden lähdettyä. No meidän laituri oli kyläilijälle ainakin todella tuttu, se on nimittäin tullut hänen firmastaan. Hän oli nähnyt Jaakon kaupalla ja arvasi, että pojat olivat avanneet ”koillisväylän” kaupalle. Niinpä hän ajoi reittiä takaisin päin meille yllätyskyläilemään!

Yllätysvieraat jatkavat matkaansa kahvin ja korvapuustin jälkeen.

Me jatkoimme iltaa kun saimme vielä Heikin puolisonkin paikalle. Grillausta ja saunomista. Kevään ensimmäiset irrottelut!

Lauantaina auringosta nautiskelua ja kasvimaan laittoa

Jos on pakko olla pikkukrapula, niin olipahan ainakin kaunis aamu sen viettämiseen! Heräsimme aikaisin auringon paistaessa aivan täysillä kämppään. Teimme aamupalan rannalle ja suunnittelimme päivää aurinkotuoleissa löhöillen.

Voin suositella vatruskoita… Päällisenä raejuustoa, savulohta, kananmunia ja tilliä. Morjens että oli hyviä!

Jaakko ottaa iisisti. Pikkukoira sen sijaan tarkkailee tiukasti ympäristöä.

Luonto on herännyt eloon

Ehkä viikossa on tapahtunut hurja muutos luonnossa. Lintuja on tullut paljon lisää ja tänään lokit istuskelivat ekaa kertaa tänä keväänä saunan katolla. Koirille tämä tietää tietenkin paljon puuhaa. Pikkukoiralla oli niin paljon vartioitavaa, että haukku kuului vähän väliä, milloin se haukkui kuuseen istunutta varista, milloin ajoi lokit saunalta lentoon. Puhumattakaan siitä, että sen piti tepastella rantaliejussa vaanimassa hanhia. Sanomattakin lienee selvää, että näistä reissuista se ei kostunut muuta kuin suihkureissun päivän päätteeksi.

Merkkejä linnuista näkyy joka puolella yhä enemmän.

Lokit on ajettu haukun saattelemina pois, mutta yksi jäi kytikselle mereen. Seurauksena Tiucca Tuijotus!

Kiven päältä on hyvä pitää järjestystä rannan linnuille.

Viljelylaatikot pääsevät hiljalleen paikalleen

Viljelylaatikoiden paikkaa mallattiin pariin otteeseen aamulla. Kun pääsimme yhteisymmärrykseen sijainnista (minä halusin maksimoida valon määrää kasveille, Jaakko leveää rantakaistaletta aurinkotuoleille) alkoi rakentelu. Olin ajatellut, että laatikot läiskitään maahan päällekkäin ja sitten heitän mullat sisään. Ehei. Jaakko palasi hetken päästä varastolta mukanaan vatupassi, se lankalaite, jolla tehdään suoraa linjaa sekä porakone. Katsokaas, meillä viljelylaatikot ovat ojennuksessa. Laatikon nurkkiin laitettiin puukiilat, joiden avulla ne laitettiin maahan vatupassin mukaan suoraan. Loppurivistö laitettiin sitten lankasuoraan ekan laatikon kanssa, niin että myös yläreunat ovat samalla korkeudella.

Kas näin!

Ovat kyllä niin linjassa ja suorassa!

Päätimme laittaa kaksi laatikkoa päällekkäin, siitä yksinkertaisesta syystä, että viljelylaatikot ovat tuolla luonnon keskellä sillä tavalla kivemman näköiset. Sehän tarkoittaa, että yhteen laatikkoon menee multaa aivan tolkuttomasti. Niinpä tein tänään ruoppausta meidän etelärantaan ja nostin meren pohjasta haisevaa mutavelliä kottikärryyn ja siitä edelleen laatikkoon. Mukaan nakkelin kaisloja rannasta, jotta laatikko täyttyisi edes vähän nopeammin. Onneksi meri oli todella matalalla ja mudan kaivaminen siksi aika helppoa. Loppuun sitten 150 litraa kekkilää ja homma oli valmis. Muita laatikoita ei voinut vielä laittaa, ne pitää suojata vielä jollain puunsuojaaineella, tässä yhdessä oli suoja-aineet. Ja okei, kaivelin tähänkin multia ties kuinka kauan, joten en olisi kyllä jaksanutkaan toista laatikkoa.

Selasin siemenpusseja ja mietin, että pakkohan laatikkoon on jo jotain istuttaa! Kylmänsietokykyään pääsevät testaamaan tilli, sokeriherne ja retiisi. Näiden siementen pussissa lukee, että voidaan kylvää heti kun maa on muokattavissa. No onhan se jo periaatteessa, etenkin jos maa tulee kekkilän multapussista.

Kannoin aamulla taimet pihalle viljelylaatikkoon nauttimaan auringosta. Meillä jäi mökin yhdestä sisäseinästä muutama ikkuna, joista yksi pääsi nyt hyötykäyttöön kasvihuoneen katoksi.

Virittelen viljelylaatikon suojaksi samanlaisen ikkunalasin ja muovia näin alkuun. Ikkuna on hieman laatikkoa pienempi, harmi vaan. Kylminä öinä suunnittelin laittavani ikkunan päälle vielä kaislapedin. Katsotaan selviävätkö siemenet!

Huomenna meillä on kevään vimppa kirpparipäivä, joten ilta sujuu rattoisasti mantereen varastolla. Vaadin mukaan limpparia ja karkkia, sen verran tylsää hommaa on lajitella tavaroita pimeässä varastossa versus vaikkapa pihalla puuhailu kotona. Mutta pikkusokeri melkein tasaa tilanteen!