Päätimme jättää Dominican käytännössä väliin ja vietimme siellä vain yhden nopean päivän. Minun oli pakko päästä asiallisemman netin ääreen tekemään hommia ja Jaakko halusi Guadeloupelle katsomaan minkälaisia kite-paratiiseja sieltä löytyy. Dominicalla olisi ollut aivan upeita paikkoja ja luontokohteita! Vai miltä kuulostaisi esimerkiksi Champagne Beach, jossa merestä nousee pieniä kuplia tuliperäisyyden vuoksi ja lopputulos on kuin uisi shamppanja-lasissa. Tai sitten upeat viidakot ja kauniit vesiputoukset. Huoh… Luulin että ehtisimme nähdä Karibiaa kyllästymiseen asti tällä reissulla, mutta huomaan koko ajan, että hienoja paikkoja on joka nurkan takana lisää. Toisaalta, ehkä mielummin hyppään kokonaan yli, onpa syy palata takaisin joku päivä!
PIMEÄÄ, KYLMÄÄ JA MÄRKÄÄ – AIKAINEN LÄHTÖ DOMINICALTA
Olemme suorastaan terästäytyneet aikaisten lähtöjen kanssa! Irrotimme köydet 5:45, kun oli vielä pilkkopimeää. Harmaat pilvet roikkuivat Dominican yläpuolella enteillen huonoa keliä. Ja sitten se sade alkoi. Ajattelin ensin, että se on lyhyt kuuro, niin kuin yleensä, mutta tämä kuuro kestikin melkein kaksi tuntia.
Dominica selän takana. Heippa vaan!
Kameralla on ihmistä tarkempi näkö… Tässä vaiheessa piti katella vielä tutkakuvaa, joka näytti kahta pistettä keulan vasemmalla puolella ja kohta sieltä löytyikin kahdet mastovalot.
Jouduin pukemaan takin päälle, koska aloin jäätymään lähes välittömästi normipukeissa, eli shortseissa ja hihattomassa paidassa. Muuten, vinkki vitonen kaikille purjehtijoille. Paitsi että kaikki muut varmaan jaksavat oikeasti tehdäkin jotain asialle, nimittäin pestä tai huuhdella ulkovaatteet sen jälkeen, kun on saanut kunnon suolasuihkuja veneen kannella. Vannon, että Suomen merivesi ei ole jumittanut vetoketjua näin pahasti ikinä!
Kylmyydelle oli paras tehdä jotain ja lisäksi olin jäljessä urheilukisassa. Siskollakin on jo yli 300 pistettä, minä en ole edes lähellä 200a. Niinpä päätin lenkkeillä veneellä! Dominica blokkasi lähes koko tuulen ensimmäisen parin tunnin ajan, joten löin Defyrin autopilotille ja aloin hölkkäämään paikallaan. Välillä punnerruksia ja muuta hässäkkää. Todella dorkan näköistä! 45 minuuttia jaksoin pomppia ja sitten totesin, että tämä riittää. Koska tuollainen paikalla pomppiminen käy lähinnä pohkeisiin, voin kertoa, että ne olivat aika todella jumissa seuraavana päivänä. (Ps. kovin juoksulenkin keskivauhti ikinä!!!)
Salakuvaaja iski kesken jumppatreenin.
Sade taukosi hetkeksi ja söimme Jaakon tekemän herkkukaurapuuron ja smoothien. Valjun värinen, mutta hyvän makuinen aamupala.
Ja kyllä, Jaakolla on haalarit. Karibialla! Väitän että ei täällä nyt ihan niin kylmä ollut.
Jaakko otti ajovuoron aamupalan jälkeen ja sitten alkoi satamaan ihan hulluna! Juoksin sisälle ja heitin Jaakolle hänen pyytämänsä laskettelulasit. Sen jälkeen siirryin portaalle ottamaan ylivalottuneita kuvia…
Sateisen sään hieno puoli on kaunis sateenkaari.
TUULI ALKAA!
Meillä oli siis Dominican kohdalla todella kevyt tuuli. Puhalsi 2-3 metriä sekunnissa ja aivan mistä suunnasta tahansa. Mutta sen verran tiedämme, että kun saari lakkaa suojaamasta ja tuuli puhaltaa Atlantilta, saattaa luvut olla jotain aivan muuta. Lähestyimme saaren kärkeä ja nostimme purjeet valmiiksi. ”Tämän täytyy näyttää täysin idioottimaiselta”, ajattelin. Meillä oli iso-purje reivattuna pienimpään reivipisteeseen (meillä on imaginaariset reivipisteet rulla-isossamme, jos joku ihmettelee) ja keula-purje samoin. Tuulta oli pari metriä sekunnissa. Istuskelimme ratin ääressä ja odottelimme, että jotain tapahtuisi. Ei tapahtunut, joten minä notkuttelin juomassa vitamiinijuomaa ja Jaakko alkoi pelata kameran kanssa. Silloin se iski. Siinä lensi vitamiinijuomat nopeasti suurinpiirtein kiikarikoteloon, kun hamuilin toisella kädellä rattia ja toisella plotterin standby-nappia. Tuuli nousi hetkessä kolmesta kolmeentoista metriin sekunnissa.
Hetkeä ennen tuulta. Karibiallahan siis tulee aina ja idästä, kuten näkyy! Eikun hetkinen… Pikku-tuuli pyöri veneen ympärillä.
Defyr lähti hyvään liikenteeseen ja kun jätimme Dominican taaksemme, myös aurinko alkoi paistamaan. Aallot kasvoivat aika reippaasti, Atlantilla oli jyllännyt kovat tuuli pari päivää. Tuuli vaihteli pääsääntöisesti 11-13 m/s, välillä saatiin muutama reippaampikin puuska. Ihan mahtava purjehduskeli!
Tuuli alkaa ja aurinko paistaa! Tarkkailen seuraavaa mahdollista aaltoa, joka yrittää heittää veneen poikittain kulkusuuntaamme. Muutama todella hyvän kokoinen osui kohdalle!
Jaakosta ei ole näitä kovemman tuulen ajokuvia, koska en pysty kuvaamaan tässä kelissä ilman huonoa oloa. Matka Guadeloupelle vei noin 9 tuntia ja nälkä oli melkoinen, kun päästiin perille. Kumpikaan ei ehtinyt tehdä aamukaurapuuron jälkeen mitään safkaa, mikä on kipparin kärttyisyyden kannalta aina vähän huono asia. Onneksi maissa meitä odotti iloinen yllätys! Etsiskelimme laituripaikkaa, kun kuulimme tervehdyksen Suomeksi. Make, johon tutustuimme St Lucialla ARC:in aikoihin, oli vielä Guadeloupella! Hän on lähtenyt kiertämään palloa Swan 41:llä. Sovimme että lähdetään yhdessä syömään illalla ja vaihtamaan kuulumiset. Makella oli yksi gasti mukana, Pasi oli juuri edellisenä päivänä saapunut Suomesta Swanille. Kävimme tekemässä venekatsastuksen ja hyvältä näytti. He lähtivät seuraavana päivänä jatkamaan etelään, mutta luulenpa että ehdimme nähdä vielä ennen kuin Cara Mia-vene jatkaa kohti Etelä-Amerikkaa. Cara Mian blogia kirjoittelee kippari itse, mutta välillä myös miehistövieraat. Suosittelen tutustumista, jos haluat lukea merellisiä seikkailuita!
Cara Mia purjehtimassa kohti Dominicaa. Satamassa purjeet auki ja kohta keltainen Poco jää taakse.