Guadeloupe Archives

17.03.201517.03.2015

Onko ne humalassa siellä, vai mitä ne tolleen purjehtii? – St Francoise

Jatkoimme matkaa St Annesta kohti Guadeloupen itäistä kärkeä vasta-aallokossa. Jos katsoi meidän trackiamme karttasoftasta, voisi todella ajatella, että kippari on vakavasti suunnista sekaisin. Guadeloupen etelä-ranta on aika matalaa ja ilmeisesti täynnä verkkoja. Jos joskus olenkin ärsyyntynyt siitä, että meidän kotireitin varrella Suomessa kalastajalla ei ole heijastimia jokaisessa verkonmerkissä, niin lupaan etten ärsyynny enää. Täällä kalastajat merkitsevät verkot esimerkiksi coca-cola pulloilla tai pienillä polilla. Tuijottelimme koko matkan silmä kovana verkkoja ja katsoimme parhaaksi kiertää aina koko verkon, eikä mennä keskeltä. Trackimme näytti aika lailla rusettiluistelulta, sillä tuossa kohtaa piti mennä ihan vain suoraan lännestä itään rannikkoa pitkin.

Verkonmerkki etuvasemmalla. On se siellä, siristä silmiä!

Luulimme, että St Francoise on vain pieni kalastussatama, jonka ulkopuolella on ankkurointipaikka. Mitä vielä, satama oli todella iso ja sen rannoilla oli paljon kauppoja ja ravintoloita. Löysimme jopa surffi-vaatekaupan, jollaista ei ole muualla Karibialla näkynyt. Kävimme iltaoluella, jotta pääsisimme nettiin katsomaan säätiedot seuraavalle päivälle.

St Francoise oli illalla ihanan tunnelmallinen!

Satamatoimisto on aivan kiinni satamassa ja siellä voi hoitaa tullauksen.

ANKKUROINTI ST FRANCOISESSA

Me jätimme veneen ankkuriin St Francoisen ulkopuolelle, jossa on kaksi koralliriuttojen suojaamaa ankkurointipaikkaa. Veneitä oli paljon, mutta vielä mahduimme joukkoon. Meillä piti ankkuri täällä todella hyvin, vaikka yöllä alkoi aivan karmea tuulen ujellus. Ylitsemme vyöryi ainakin kolme squall-pilveä, joiden mukana tuli 15m/s tuulet ja kovat sateet. Heräsimme katsomaan, että olemme edelleen ankkurissa ja että kaikki muutkin ympärillä olisivat paikoillaan. Sitten heräsimme taas uudestaan seuraavaan pilveen jne. Rankkaa tämä ankkurointi! Jonkun veneen tuuligeneraattorissa ei selvästi ollut rajoitinta, jolloin se lakkaisi pyörimästä erittäin kovissa puuskissa tuulessa. Kuulosti siltä, kuin erittäin propellivikainen helikopteri olisi lentänyt ankkuripaikan ympärillä. Muutama muukin veneilijä oli herännyt tarkistamaan kiinnityksiä, mutta kaikki näyttivät olevan kunnossa.

Tullasimme itsemme aamulla ulos Guadeloupelta ja lähdimme kohti Antiguaa. Reitti sisään St Francoiseen on todella jännittävä, sillä Atlantilta puskee isoa aaltoa suoraan sisääntuloon. Tämä itsessään ei ole vielä maailman jännittävintä, mutta kun surffiaallot murtuivat molemmin puolin kapeaa poijutettua väylää, niin voisin sanoa, että tänne ei kannata tulla pimeällä! Onneksi poijut merkkasivat väylän tosi hyvin.

MATKA ANTIGUALLE

Kuvissa aallot eivät yleensä näytä miltään, mutta livenä oli aika isoa breikkaavaa aaltoa veneen vieressä.

Oli lippis ha huppu päässä, mutta ei kyllä nähnyt mitään eteensä. Oikein Karibia-keli taas!

KJatkoimme siis kohti Guadeloupen itäistä kärkeä. Muutaman mailin matka kesti tolkuttoman pitkään vasta-aallossa ja –tuulessa. Jaakko ajoi alkupätkän, mutta lähti sitten sisälle hakemaan takkia päälleen. Otin ruorin siksi aikaa. Tietenkin pitkään tarkkailemamme sadepilvi iski juuri silloin. Olin alle minuutissa läpimärkä, enkä meinannut nähdä mitään, kun sade hakkasi isoja pisaroita kasvoille. Pisaroiden puolesta tuntui siltä, että olisin seissyt raekuurossa. Sovimme sitten, että Jaakko pysyy poissa sateesta, turha molempien on kastua. Pilviä tulikin sitten useampi, joten sain hiusten pesun samalla, kun olin ajovuorossa. Guadeloupen itäkärjessä aalto muuttui todella sekavaksi ristiaallokoksi ja sanotaan näin, että se oli tarpeeksi isoa. Pitkältä tuntuvan ajamisen jälkeen pääsimme kääntymään kohti Antiguaa ja suunta muuttui sivumyötäiseksi. Oli kuin olisimme yhtäkkiä purjehtineet aivan eri maisemissa. Aurinkokin alkoi paistamaan ja nautimme lämmöstä ja ihanan kevyestä, mutta vauhdikkaasta menosta.

Storaa ulos! Jaakko on kannella vääntämässä kampea. Storan ulos- ja sisäänveto hoidetaan meidän veneessä mastolta. Se on ehkä vähän heikko juttu kovassa kelissä, ketään ei oikein kiinnosta mennä mastolle vinssailemaan.

13.03.201513.03.2015

Sainte Annen pieni suojapaikka Guadeloupella

Olimme päättäneet lähteä Guadeloupelta Atlantin puolelta, koska se oli reittinä lyhyempi ja lisäksi sieltä saisi todella mukavan purjehduskulman seuraavaan kohteeseemme Antiguaan. Vastatuuleen työntäminenhän ei ole mitään herkkupuuhaa, joten olimme päättäneet ajaa ensin St Anneen ja sitten St Francoisiin.

St Anne on pieni kylä, jonka edustalla on riuttojen suojaama ankkuripaikka. Riuttojen välistä ajamista helpotti kaksi punaista poijua, joiden avulla pysyimme tarpeeksi syvässä vedessä. Altaassakin piti olla tarkkana, sillä siellä oli muutamia matalia riuttoja. Niitä oli kuitenkin helppo väistellä sekä kartan että näköhavaintojen avulla. Emme suosittele sisääntuloa pimeällä.

Riutat muodostivat vesiurheiluun huimat mahdollisuudet. Riutta, jonka sisäpuolella olimme ankkurissa, muodosti surffiaaltoa alle 100 metrin päässä veneestä. Vedessä oli muutama lainelautailija, jotka napsivat hyvää treeniä aalloista. Sisäaltaassa vedettiin myös purjelaudoilla, leijoilla ja optimistijollilla. Seurattavaa siis riitti! Mutta täytyy myös myöntää, että paikka rullasi aika tavalla. Tämä on ensimmäinen paikka, jossa rullaaminen jopa vaikutti nukkumiseen.

TUTUSTUMINEN KYLÄÄN – KARIBIAN PARHAAT CROISSANTIT

Lähdimme aamulla ajelemaan ribillä kylälle. Dinghy-dock oli niin sanotusti nähnyt parhaat päivänsä, mikä tarkoitti, että siitä oli enää pelkät metallitolpat jäljellä. Niihin venettä ei saanut lukkoon, joten päätimme ajaa kalastaja-sataman puolelle vähän kauemmas ja katsoa, jos saisimme ribin sinne. Kysyimme luvan ja jätimme sen laiturin nokkaan.

Pelikaani vartioi viereisestä veneestä laituriin kiinnittymistä.

Kylältä löytyy toimivan näköinen pesula uusine koneineen.

Rantaraitilla on myynnissä hedelmiä, mausteita ja kaiken moista turistikamaa.

Mausteita, mausteita... — Mausteita, mausteita…

Päätimme käydä katsomassa paikallisen kite-beachin. Kävelyä tuli kaksi kilometriä, jonka jälkeen pääsimme pitkälle rannalle. Laskimme, että vesillä oli hieman yli 40 leijaa! Pienimuotoinen ruuhka menossa siis.

Takaisin kylään päästyämme olimme kävelleet jo kuusi kilometriä ja nälkä iski todella pahasti. Onneksi kylän keskeltä löytyi leipomo, boulangerie, jossa oli valtavasti jonoa. Hyvä merkki, ajattelimme! Menimme jonon viimeiseksi ja tilasimme loistavalla ranskan kielellämme croisanttia, suklaa-croissanttia ja pasteijoita. Ja nyt osuimme croissanttien osalta napakymppiin!! Täydellisen rapeita, kuitenkin pehmeitä ja maistuvia. Ja tuoreita. Tyytyväisinä eväisiin, lähdimme veneelle ja pakkasimme itsemme matkaan kohti St Francoisea.

ERIKOISRUOKA

Ah, melkein unohdin bonuksena kertoa aivan erikoisesta menu Defyrin ruoasta. Olemme siis yrittäneet tuhota säilykkeitä. Isän ja siskon Atlantin ylityksen jäljiltä veneestä löytyi säilykepurkki Viennan nakkeja. Oikeasti, säilykenakkeja. En voinut kuvitella minkä ruoan seassa sellainen voisi olla hyvää. Jaakko otti kokkivuorollaan haasteen vastaan. Oikeasti, siitä syntyi aikamoinen makujen ilotulitus!

Tadaa! Pizzassa on tonnikalaa, bonitoa, nakkeja ja banaania! Oli vielä ok:n makuista. Että pistäkää paremmaksi!

11.03.201511.03.2015

Torakka talossa

Heräsin yöllä Jaakon rääkäisyyn ja olin varma, että hän löi taas päänsä kirjahyllyyn, tällä kertaa vähän pahemmin. Mutta miksi hän pomppasi tuolla lailla pystyyn, vähemmästäkin pään lyö. Onkohan ankkuri pettänyt ja en vain ollut kuullut ipadin anchor alarmia? Hapuilin rillejä toisella kädellä ja kysyin ”Mitä tapahtui?”, sängyn jalkopäässä kyykistelevältä Jaakolta. Samaan aikaan kun minä sain päähän näkökykyni, alkoi puhekyky palautua Jaakolle. ”Täällä tyynyn alla on torakka!” Jaakko oli herännyt siihen, että torakka käveli hänen kädellään. Morjens! Onneksi se ei kävellyt minun kädelläni, siihen olisi herännyt koko St Annen lahti.

Olimme illalla kuunnellet dekkaria äänikirjana ja Jaakko näytti siltä kuin olisi ollut Albert, toinen pahis-kaksonen, joka tukehdutti uhriaan tyynyllä. Torakkahan ei tuohon käsittelyyn kuolisi, joten kipaisin keittiöön hakemaan kattilan. Jaakko raotti vähän tyynyä ja nyt minäkin näin ison, lihavan torakan. Nappasin kattilan torakan päälle. Sitten ujutimme leikkuulaudan kattilan alle. No niin, nyt meillä oli torakka kattilassa. Mitäs seuraavaksi?

Torakkaa ei saa tappaa lätsäyttämällä sitä kuoliaaksi, sillä se laskee liiskauksen voimasta jotain miljoona munaa ympäristöönsä. Päätimme laittaa torakan uintireissulle. Olimme ankkurissa yötä, joten kumiveneemme oli nostettu veneen takalaidalle melkein metrin korkeudelle ilmaan. Emme päässeet tiputtamaan torakkaa uimaportaalta, joten jouduimme heittämään sen kattilasta mereen veneen sivusta.

Juuri kun heitimme sen veteen, pohdin puoliääneen, että ”Osaakohan torakat uida?”. Torakka tipahti laineille ja lähti kroolaamaan riuskoin vedoin kohti venettä. Ei voi olla totta! Se ui kohti veneen perää kumiveneemme alle, jonne hukkasimme visuaalin. Juoksimme veneen perään katsomaan näkyykö torakkaa, mutta emme enää nähneet sitä. Olimme 99% varmoja, että aalto oli vienyt torakan hyvästä uintiyrityksestä huolimatta. Mietin vielä ääneen voisiko torakka päästä takaisin veneeseen. Jaakko totesi, että ”Eihän sieltä veneestä pääse ihminenkään helposti kyytiin, miksi sitten torakka?”. Ei millään pahalla, öisen Jaakon logiikka tuntui vähän ontuvalta.

Viritimme yöllä kaikki löytämämme torakka-ansat ja myrkytimme lakanan ja tyynyn, joihin oli jäänyt torakasta jotain mömmöä. Mietimme mistä se oli tullut kyytiin. Ruokien kanssa olemme olleet niin varovaisia, että emme uskoneet safkoja alkuperäksi. Toinen vaihtoehto on, että se on tullut köysiä pitkin edellisessä satamassa. Todennäköisintä on kuitenkin, että se oli tullut purjepussissa. Olimme hakeneet aiemmin korjattavana olleen genuan telakka-aluuelta veneeseen ja heittäneet kassin purjeineen meidän sänkyyn. Ehkä se tulikin sieltä?

Lisätorakoita ei ole näkynyt. Mutta arvatkaapa millaista oli mennä nukkumaan? Enpä ole ennen Karibialla nukkunut kokonaan lakanan alla. Ja heti kun laitoin silmät kiinni, olin varma, että torakat alkavat hyppimään kattoluukun tuuletusraosta sisään. Onneksi seuraavana yönä tuli paikoittain niin kovia tuulenpuuskia, että valvoimme vähän väliä tsekkaamassa onko kaikki kunnossa, eikä torakat vaivanneet mieltä.

No nyt sitten peukut pystyyn, että torakka oli yksittäinen harhailija, joka ei ollut perustanut pesää tänne!!

05.03.2015

Veneessä asumisesta – turvavyö päälle ja kokkaamaan!

”3mh, oh, k + 2 kph. Taiten suunniteltu pieni asunto, jossa on kaikki mitä tarvitset. Hyvät säilytystilat. 365 merinäköala ja uima-allas takapihalla.”

No kuulostaahan tuo nyt ihan sairaan hienolta! Pieni reality-check tulee tietysti siitä, että Defyrillä on mittaa pisimmillään 12,98m ja leveyttä leveimmässä kohdassa 3,99m. Veneessä asumista on takanapäin 3,5 kuukautta, joten joko tässä uskaltaisi väittää tietävänsä, miltä paatissa elely tuntuu. Sanoisin, että tämä on ollut todella siistiä! Maisemilla on toki osasyynsä, mutta hermo palaa yllättävän harvoin siihen, että säilytystilaa on rajallisesti tai että lyön pään todella usein takahyttien kattoon. Defyrin tilat ovat kahdelle hengelle aivan ruhtinaalliset, mutta ahdistuskohtauksia ei tullut (ainakaan kovin montaa), edes Atlantilla, jossa meitä oli 7 ja aika lailla riittävästi tavaraa ahdettuna samoihin tiloihin.

Tajusin, että en ole yhtään esitellyt Defyrin tiloja, joten nappasin aamupalan teossa lomassa kuvia keittiöstä. Keittiö sijaitsee salongin sivussa veneen keskiosassa. Pääsääntöisesti tuossa on ihan superhyvä tehdä ruokaa ja pienemmässä kelissä keittiön ja salongin välissä oleva sohva estää suuremman kaatuilun. Isoon keliinkin on välineet, nimittäin turvavyö!

Turvavyölle on kolme kiinnityspistettä. Itsensä voi köyttää niin tiskaamaan kuin hellankin viereen. Huono puoli on, että noihin koukkuihin törmäilee, vaikkei kokkihommissa olekkaan. Atlantin ylityksen jälkeen oli hienoja mustelmia lonkissa.

Täällä me syödään. Paitsi että ei kyllä syödä nyt. On nimittäin vähän liian kuuma hengailla sisällä.

Säilytystilat veneessä on mielestäni ihan huippuja! Joka ikinen pieni kolo on oikeasti säilytystilaa. Paras ja ovelin piilo veneessä on maston juuressa olevan sohvan käsinoja. Onko se vain käsinoja? Eheii, ei tietenkään, siellä on pikkuinen kaappi!

Ei kun se onkin kattila- ja ruokakaappi! Atlantin ylityksellä ruokaa oli varastoituna lisäksi isojen sohvien alle, koko pöydän alla oleva tila ja muutama hedelmäpussi roikkui katossa. Ja tietty ulkona oli hedelmäpussit myös.

Defyrissä on kaasuhella, niin kuin varmaan 99,9%:ssa veneitä. Suomalaista keksijämentaliteettiä edustaa purjevene Sailjet 40, joka tuli myös Atlantin yli. Siinä oli induktioliesi ja aika paljon muutakin mielenkiintoista. Kuten vaikkapa sauna.

Kovalla kelillä on aina riski, että kattila tulee hellalta alas ja vedet syliin. Kokin olisikin suositeltavaa käyttää muovista essua ruoantekopuuhissa, jos ollaan aallokossa. Meillä oli Atlantilla 7 hengen kokkailuja varten järjettömän iso kattila, ettei vesi tulisi aallokossa laitojen yli.

Hella/uuni on kiinnitetty siten, että hella liikkuu todella liukkaasti aaltojen mukaan. Ja vielä hellan pihdit helpottavat kattiloiden pysymistä paikallaan. Meillä tämä toimii todella hyvin ja purjehduksen aikana ei olekaan tullut kattiloita hellalta alas. — Hella/uuni on kiinnitetty siten, että hella liikkuu todella liukkaasti aaltojen mukaan. Ja vielä hellan pihdit helpottavat kattiloiden pysymistä paikallaan. Meillä tämä toimii todella hyvin ja purjehduksen aikana ei olekaan tullut kattiloita hellalta lattialle.

Kun tarvitsee lisää tilaa ruoan laittoon, voi hellan kannen laittaa kiinni ja voila, laskutilaa löytyy! Myös tiskipöydän altaille on omat kannet.

Matkan aikana hellan kantta ei kannata sulkea, koska blenderin takana näkyvät purkit ja purnukat lähtisivät hyvää kiitoa milloin mihinkin suuntaan. Ne pysyvät kannen avulla paikoillaan.

Termarit vedelle ja kahville pysyvät paikallaan kahden kumpparin avulla. Tästä huolimatta olemme rikkoneet muistaakseni kolme Airamin termaria eri matkoilla Defyrin kanssa. Tämä versio on pysynyt ehjänä tammikuusta lähtien.

Jääkaappeja meillä on kaksi, yksi arkkumallinen kaappi, joka on uskomattoman tilava! Pienempi kaappi on perinteinen ovesta avattava kaappi, mutta se on tällä hetkellä poissa käytöstä. Se vie turhaan sähköä, sillä pärjäämme yhdellä kaapilla vallan mainiosti.

Jääkaappiin meni esimerkiksi 13 kg lihaa, jugurtit, juustot, voit yms kylmäkama kolmen viikon ylitystä varten aivan heittämällä!

TAIDETTA JÄÄKAAPISSA

Ja kun kerran jääkaapeista puhutaan, niin taidetta olisi tarjolla jääkaapin oveen! Joku ehkä muistaakin, että pidimme syksyllä siskoni Kaija Papun taidenäyttelyn jääkaapinovessamme. Näyttely on lähdössä kiertueelle ja kuka tahansa voi hakea taidenäyttelyä omaan jääkaappiinsa! Taidepläjäys on osa Pirkanmaan triennaalia, joten syksylle etsitään erityisesti Pirkanmaalaisia galleristeja. Mutta näyttely kiertää mihin tahansa! Kaijan blogista voit katsoa tarkempaa tietoa ja esille tulevia teoksia.

Kirjoitin jo silloin päivityksen taidenäyttelystä, mutta sanonpa vielä, että se oli ihan sairaan kivaa! Emme pingottaneet hirveästi tarjoiluista tai muusta (okei, koti ja tontti todella kaipasivat siivousta, sen teimme). Ja kämppäkin oli (on) vielä aivan kesken. Oli kuitenkin ihan erilaista kutsua ihmisiä kylään katsomaan taidenäyttelyä, suorastaan vähän jännittävää! Joten suosittelen kokeilemaan!

03.03.2015

Suomalainen säähetki Karibialla – Purjehdus Guadeloupelle

Päätimme jättää Dominican käytännössä väliin ja vietimme siellä vain yhden nopean päivän. Minun oli pakko päästä asiallisemman netin ääreen tekemään hommia ja Jaakko halusi Guadeloupelle katsomaan minkälaisia kite-paratiiseja sieltä löytyy. Dominicalla olisi ollut aivan upeita paikkoja ja luontokohteita! Vai miltä kuulostaisi esimerkiksi Champagne Beach, jossa merestä nousee pieniä kuplia tuliperäisyyden vuoksi ja lopputulos on kuin uisi shamppanja-lasissa. Tai sitten upeat viidakot ja kauniit vesiputoukset. Huoh… Luulin että ehtisimme nähdä Karibiaa kyllästymiseen asti tällä reissulla, mutta huomaan koko ajan, että hienoja paikkoja on joka nurkan takana lisää. Toisaalta, ehkä mielummin hyppään kokonaan yli, onpa syy palata takaisin joku päivä!

PIMEÄÄ, KYLMÄÄ JA MÄRKÄÄ – AIKAINEN LÄHTÖ DOMINICALTA

Olemme suorastaan terästäytyneet aikaisten lähtöjen kanssa! Irrotimme köydet 5:45, kun oli vielä pilkkopimeää. Harmaat pilvet roikkuivat Dominican yläpuolella enteillen huonoa keliä. Ja sitten se sade alkoi. Ajattelin ensin, että se on lyhyt kuuro, niin kuin yleensä, mutta tämä kuuro kestikin melkein kaksi tuntia.

Kameralla on ihmistä tarkempi näkö... Tässä vaiheessa piti katella vielä tutkakuvaa, joka näytti kahta pistettä keulan vasemmalla puolella ja kohta sieltä löytyikin kahdet mastovalot. — Kameralla on ihmistä tarkempi näkö… Tässä vaiheessa piti katella vielä tutkakuvaa, joka näytti kahta pistettä keulan vasemmalla puolella ja kohta sieltä löytyikin kahdet mastovalot.

Jouduin pukemaan takin päälle, koska aloin jäätymään lähes välittömästi normipukeissa, eli shortseissa ja hihattomassa paidassa. Muuten, vinkki vitonen kaikille purjehtijoille. Paitsi että kaikki muut varmaan jaksavat oikeasti tehdäkin jotain asialle, nimittäin pestä tai huuhdella ulkovaatteet sen jälkeen, kun on saanut kunnon suolasuihkuja veneen kannella. Vannon, että Suomen merivesi ei ole jumittanut vetoketjua näin pahasti ikinä!

Kylmyydelle oli paras tehdä jotain ja lisäksi olin jäljessä urheilukisassa. Siskollakin on jo yli 300 pistettä, minä en ole edes lähellä 200a. Niinpä päätin lenkkeillä veneellä! Dominica blokkasi lähes koko tuulen ensimmäisen parin tunnin ajan, joten löin Defyrin autopilotille ja aloin hölkkäämään paikallaan. Välillä punnerruksia ja muuta hässäkkää. Todella dorkan näköistä! 45 minuuttia jaksoin pomppia ja sitten totesin, että tämä riittää. Koska tuollainen paikalla pomppiminen käy lähinnä pohkeisiin, voin kertoa, että ne olivat aika todella jumissa seuraavana päivänä. (Ps. kovin juoksulenkin keskivauhti ikinä!!!)

Sade taukosi hetkeksi ja söimme Jaakon tekemän herkkukaurapuuron ja smoothien. Valjun värinen, mutta hyvän makuinen aamupala.

Ja kyllä, Jaakolla on haalarit. Karibialla! Väitän että ei täällä nyt ihan niin kylmä ollut.

Jaakko otti ajovuoron aamupalan jälkeen ja sitten alkoi satamaan ihan hulluna! Juoksin sisälle ja heitin Jaakolle hänen pyytämänsä laskettelulasit. Sen jälkeen otin ylivalottuneita kuvia. — Jaakko otti ajovuoron aamupalan jälkeen ja sitten alkoi satamaan ihan hulluna! Juoksin sisälle ja heitin Jaakolle hänen pyytämänsä laskettelulasit. Sen jälkeen siirryin portaalle ottamaan ylivalottuneita kuvia…

Sateisen sään hieno puoli on kaunis sateenkaari.

TUULI ALKAA!

Meillä oli siis Dominican kohdalla todella kevyt tuuli. Puhalsi 2-3 metriä sekunnissa ja aivan mistä suunnasta tahansa. Mutta sen verran tiedämme, että kun saari lakkaa suojaamasta ja tuuli puhaltaa Atlantilta, saattaa luvut olla jotain aivan muuta. Lähestyimme saaren kärkeä ja nostimme purjeet valmiiksi. ”Tämän täytyy näyttää täysin idioottimaiselta”, ajattelin. Meillä oli iso-purje reivattuna pienimpään reivipisteeseen (meillä on imaginaariset reivipisteet rulla-isossamme, jos joku ihmettelee) ja keula-purje samoin. Tuulta oli pari metriä sekunnissa. Istuskelimme ratin ääressä ja odottelimme, että jotain tapahtuisi. Ei tapahtunut, joten minä notkuttelin juomassa vitamiinijuomaa ja Jaakko alkoi pelata kameran kanssa. Silloin se iski. Siinä lensi vitamiinijuomat nopeasti suurinpiirtein kiikarikoteloon, kun hamuilin toisella kädellä rattia ja toisella plotterin standby-nappia. Tuuli nousi hetkessä kolmesta kolmeentoista metriin sekunnissa.

Hetkeä ennen tuulta. Karibiallahan siis tulee aina ja idästä, kuten näkyy! Eikun hetkinen... Pikku-tuuli pyöri veneen ympärillä. — Hetkeä ennen tuulta. Karibiallahan siis tulee aina ja idästä, kuten näkyy! Eikun hetkinen… Pikku-tuuli pyöri veneen ympärillä.

Defyr lähti hyvään liikenteeseen ja kun jätimme Dominican taaksemme, myös aurinko alkoi paistamaan. Aallot kasvoivat aika reippaasti, Atlantilla oli jyllännyt kovat tuuli pari päivää. Tuuli vaihteli pääsääntöisesti 11-13 m/s, välillä saatiin muutama reippaampikin puuska. Ihan mahtava purjehduskeli!

Tuuli alkaa ja aurinko paistaa! Tarkkailen seuraavaa mahdollista aaltoa, joka yrittää heittää veneen poikittain kulkusuuntaamme. Muutama todella hyvän kokoinen osui kohdalle!

Jaakosta ei ole näitä kovemman tuulen ajokuvia, koska en pysty kuvaamaan tässä kelissä ilman huonoa oloa. Matka Guadeloupelle vei noin 9 tuntia ja nälkä oli melkoinen, kun päästiin perille. Kumpikaan ei ehtinyt tehdä aamukaurapuuron jälkeen mitään safkaa, mikä on kipparin kärttyisyyden kannalta aina vähän huono asia. Onneksi maissa meitä odotti iloinen yllätys! Etsiskelimme laituripaikkaa, kun kuulimme tervehdyksen Suomeksi. Make, johon tutustuimme St Lucialla ARC:in aikoihin, oli vielä Guadeloupella! Hän on lähtenyt kiertämään palloa Swan 41:llä. Sovimme että lähdetään yhdessä syömään illalla ja vaihtamaan kuulumiset. Makella oli yksi gasti mukana, Pasi oli juuri edellisenä päivänä saapunut Suomesta Swanille. Kävimme tekemässä venekatsastuksen ja hyvältä näytti. He lähtivät seuraavana päivänä jatkamaan etelään, mutta luulenpa että ehdimme nähdä vielä ennen kuin Cara Mia-vene jatkaa kohti Etelä-Amerikkaa. Cara Mian blogia kirjoittelee kippari itse, mutta välillä myös miehistövieraat. Suosittelen tutustumista, jos haluat lukea merellisiä seikkailuita!