Syksy on edennyt siihen pisteeseen, että on kylmä. Kertakaikkiaan. Oli pakko laittaa takka päälle. Meidät syksy pääsee aina yllättämään. ”Ai, pitäisi lämmittää puilla? Ai noilla puilla, jotka ovat tuolla sateessa ja jotka loppuvat viimeistään marraskuun alkupuolella, jos niitä ei tehdä pikapikaa lisää?” Juuri niillä puilla.
Ja olen minä tehnytkin halkojakin, mutta katsokaas. Asia on nimittäin niin, että olemme hukanneet moottorisahan. Kyllä kyllä, sen hemmetin ison vempeleen, jonka luulisi kyllä varastolta löytyvän. Mutta ei ole löytynyt. Eikä se ole löytynyt pihalta unohtuneena johonkin nurkkaan pressun alle. Eikä sitä ole kenellekään lainattukaan (muutama on ollut sitä mieltä, etteivät ottaisi, vaikka lainattaisiinkin.) Meillä ei ole mitään hajua moottorisahan sijainnista ja viimeinen muistikuva on vuoden takaa syys-lokakuulta. Niinpä tein halkoja niin kauan, että asiallisen kokoiset pöllit loppuivat. Loput pöllit olivatkin sitten metrin pituisia jötiköitä, joten homma on jäänyt siihen.
Voiko ihmiset tosiaan hukata moottorisahan? Isäni vastasi tähän, että se ei ole teidän kohdalla kyllä mikään ihme ja nauroi päälle. (Olimme ilmeisesti hukanneet aika monta asiaa Defyrissä. Tai minun mielestäni ei ehkä hukattu, ollaan vain laitettu tavaroita tosi tosi hyviin säilytyspaikkoihin, joiden sijaintia kukaan ei tiedä…)