”Kuka säilyttää vanhoja passeja, kysyn vaan!”, puhisen itsekseni. Olin juuri saanut soiton Jaakolta lentokentän turvatarkistuksesta. Ei kuulemma pääse vanhalla passilla Makedoniaan. Olin pari viikkoa aiemmin siivoillut kaappeja ja huomasin samalla Jaakon passin. Pistin sen hyllylle näkyvälle paikalle odottamaan sitä hetkeä, kun Jaakko edellisenä iltana ennen lähtöä panikoisi passin sijaintia. Ajattelin tekeväni hyvä vaimo-efektin ja ojentaa passin suoraan hyllystä Jaakolle. Eipä käynyt mielessä tarkistaa, että passi on kelpoinen. Sitä oli kuulemma säilytetty hienojen Indonesian leimojen takia. Pah, sanon minä.
No, onneksi Jaakko ja pojat olivat jostain syystä turvatarkistuksessa jo pari tuntia ennen lennon lähtöä. Minä aloin sitten etsimään sitä oikeaa passia. Luulenpa että Jaakolla olisikin ollut vähän hankaluuksia löytää passiaan, sillä löysin sen lopulta minun korurasiastani. Sellaisten korujen rasiasta, joita en ikinä käytä. Järjestelmällisyys, se ei kyllä ole meidän talouden vahvoja puolia! Ehdin hyvin kentälle ja sain antaa vielä ylimääräisen lähtösuukon terminaalin edessä matkailijalle, joten kaikki meni itse asiassa oikein hyvin.
LISÄÄ JÄÄTÄ
Olen nyt kirjoittanut jäästä varmaan sata kertaa peräkkäin, joten olin päättänyt kertoa seuraavalla kerralla jostain muusta. Ja tässä sitä taas mennään, kirjoitan jäästä.
Mutta onneksi vähän eri vinkkelistä. Sain kylään siskontyttöni Millan ja me olimme menossa katsomaan Disney On Ice-näytöstä! En ole koskaan käynyt katsomassa mitään luistelu-showta, joten odotin näytöksen näkemistä itsekin.
Kumpi jännittää ennen näytöstä enemmän?
Hessulla oli matkatavarat välillä pitkin poikin jäätä ja meno muutenkin holtitonta. Olen aika varma, että myös Hessu on yrittänyt matkaan vanhalla passilla.
Peter Pan ja Helinä-keiju. ”Älä koskaan unohda sitä pientä osaa itsestäsi, jonka ei koskaan tarvitse kasvaa aikuiseksi!”
Aijai, kohta kadonneitten poikien käy huonosti. Kapteeni Koukku on löytänyt heidän piilopaikkansa.
Lopputaistelussa on mukana sen kokoinen krokotiili, jota en haluaisi nähdä nousevan tuosta merestä rantaan. Tai korjaan, en kyllä halua nähdä minkään krokotiilin nousevan merestä rantaan.
YÖKSI SAAREEN
Näytöksen jälkeen käytiin kaupassa ostamassa iltaruokaa ja tietenkin herkkuja. Kummityttö oli vähän huolissaan, että kestääkö jää, mutta selitin, että hän pääsee saareen veneen kyydissä. Se olikin riemastuttava juttu, mutta iloa himmensi vähän se, että räntälunta satoi vaakatasossa. Yllättävän mukavasti uusi kelirikkoveneemme kulki jään päällä, joten vetourakka oli lähinnä kiva pieni urheilupätkä ennen suklaata. (Söimme toki ruokaa ensin, huomautus siskolle!)
Katsoimme illalla Frozen-elokuvan, joten nyt olen vähän kärryillä, mistä pienet kohkaavat. Miinus-puolena ainoastaan se, että Frozenin laulut ovat soineet päässäni viikon verran tehokkaan Disney-päivän jälkeen.
Aamulla ei enää pyryttänyt ja Milla teki olonsa mukavaksi pikkuveneeseen.
Ihana, reipas kummityttöni!