Jäältä on sulanut lumet ja sen päällä oleva sohjo on jäätynyt pakkasöisinä lähes kovaksi. Olemme siirtyneet käyttämään jäällä kulkemiseen potkukelkkoja. Eikä mitä tahansa kelkkoja, vaan näihin on kiinnitetty mäkihyppysukset! Vauhdikkaan menon lisäksi paino jakaantuu suurelle alueelle, mikä on jäällä liikkuessa ihan positiivinen juttu.
Tänään tulimme töistä vähän normaalia aikaisemmin kotiin ja kotimatkalla meitä tervehti auringon säteet. Ihanaa! Haimme äkkiä koirat jäälle ja lähdimme potkuttelemaan lenkkiä. Otimme myös kairan mukaan, sillä emme ole hetkeen testailleet jään paksuutta.
Jaakko kairaa ja Pipo tarkistaa mitä jään alta paljastuu.
Lämpötilat ovat pyörineet nollan molemmin puolin jo pitkään. Viikossa jäästä on taas sulanut muutama sentti pois ja se tuntuu aikaisempaa pehmeämmältä. Jäätä on kuitenkin vielä noin 10-13 sentin paksuudelta.
Aurinko, aurinko! Taustalla ei ole meidän talo. Valitettavasti!
Kevään lähestymisen voi aistia myös elämisen lisääntymisenä saaressa. Selvimmin eron huomaa koirissa. Pipo on kuin herännyt talvihorroksesta viimeisen viikon aikana. Se kuuntelee tarkkaan metsän eläinten liikkeitä ja lähtee välillä häntä pystyssä omille retkilleen tutkimaan niiden reittejä.
Pipo kiipesi varaston katolle päästäkseen lähemmäs isoja kuusia. Olisikohan oravat kiikarissa?