Venemessut alkoivat todella mukavasti, sillä Matkalla merenneidoksi-blogin kirjoittaja Katja oli kutsunut veneilybloggaajia tapaamaan toisiaan. Oli oikeastaan aika jännittävää nähdä ihmisiä, joiden elämää on seurannut netistä tai jotka ovat seuranneet meidän purjehdus- ja saaressa-asumisen seikkailuja. Mukana oli parisenkymmentäkymmentä kirjoittajaa ja heidän puolisoaan. Porukka oli vähintään niin mukavaa, kuin minkälainen kuva oli jäänyt blogeistakin. Juttua riitti niin, että samantien sovittin kesätapaamisestakin. Tai ainakin kauden päättäjäisistä. Mukana oli blogit Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa, jonka kanssa muuten asumme niin lähellä toisiamme, että on aivan ihme, ettemme ole vielä tavanneet, Villa Idur, Proviantti, Aava kutsuu, Siskoni Amelie, Haaveena hyvä kuva, Rantojen mies, Luotsin blogi, S/y Charlotan, Puolimatruusi seilaa, Lake at sea, ja Myy. Muutama muukin oli tulossa, mutta joutuivat perumaan viime hetkellä. Ensi kerralla sitten!
VENEMESSUJEN ANTIA
Kävelimme tapaamisen jälkeen messut läpi ja vaikka olin odottanut innolla vaatepuolta, en löytänyt yhtään mitään. Totesimme Jaakon kanssa, että ennen Karibian kierrosta tuli ostettua niin paljon purjehdustavaraa, että emme oikeasti tarvitse mitään. Takkeja ja haalareita emme jaksaneet edes pysähtyä katselemaan. Toista se oli kaksi vuotta sitten, kun katsoimme ihan kaikkea sillä silmällä, että tarvisiko tuota vai ei. Ostin koko messuilta yhden asian ja sekin oli puutarhakirja. Niin ja tietty messu-toffeet ja lakuja! Niinpä siirryimme sitten ihailemaan veneitä. Kiersimme lähinnä moottoriveneitä, sillä kaipaamme jotain kivaa yhteysvenettä, jolla voisi tehdä myös retkiä lähisaariin jopa töiden jälkeen ja takaisinkin ehtisi ennen pimeää.
RIKAS MIES JOS OISIN…
No niin, jos olisimme se Tuusulalainen tyyppi, joka voitti kukkakaupasta lotossa 12 miljoonaa ja haluaisimme jostain syystä ison moottoripaatin, niin se olisi Modius. Alumiinirunkoinen Modius oli todella kauniisti viimeistelty ja sisältä järkevän mallinen. Mittaa oli 34 jalkaa. Targan kannattaisi ehkä vähän hikoilla, sillä Modius on kirkkaasti paremman näköinen. Ajo-ominaisuuksista en sitten tiedä, mutta valmistaja WeldMec Marinen tausta on työveneissä, joten luulisi osaamista löytyvän kovan kelin veneiden tekemiseen. Pelastus- ja luotsiveneet, joita he muun muassa valmistavat, joutuvat kuitenkin ulos kelillä kuin kelillä. Tämä vene siis keep on dreaming-osastoa. Tosin jos 12 miljoonaa osuisi kohdalle, niin hankintalistalle tulisi myös purjevene. Ja nopea yhteysvene. Ja olen minä F18-pikkukatinkin halunnut. Ja….
MESSUJEN KIINNOSTAVIN
Jaakko soitti minulle tiistaina messuilta, että hän on nyt löytänyt meille veneen. Ja että tämä on messujen ylivoimaisesti kiinnostavin, monikäyttöisin, jykevin… Seurasi litannia ylisanoja hivenen innostuneelta mieheltä. ”Aha”, totesin. Mitähän tällä kertaa. Nämä parhaat veneet nimittäin vaihtuvat vuosittain. On ollut Arronettea, XO:ta, Anytechia (ei koskaan minun millään listallani) Axoparia, Targaa… Mutta nyt täytyy myöntää, että Kewatekin 9.3 Easyssa oli sitä jotain. Onhan se nyt aivan tolkuttoman iso, mutta tällä alumiiniveneellä kelpaisi ajella luonnonsatamiin monilukuisemmankin kaveriporukan kanssa tai lastata rakennuskamaa paatti täyteen. Etu- ja takakannet olivat niin isot, että molemmissa pitäisi kunnon juhlat erillään. Tai siis tarkoitan, että tekisi niitä kaikenlaisia rakennustöitä.
Kewatec valmistaa myös työkoneita, kuten luotsialuksia ja sen sellaista. Joten oletettavissa on vakaa kyyti kovemmallakin kelillä. Pohjassa on käytetty 6 mm merialumiinia, mikä on millin enemmän kuin XO:ssa. Näen itseni rikkomassa jäätä, kun kevään kelirikko saapuu… Ostimme kaksi laivanupotus-arpaa ja sovimme, että päävoiton osuessa kohdalle, ostamme tuon vähän yli 100 000 euroa maksavan veneen. Pyh, ei päästy edes yhden ruudun päähän!
JÄRKEVIN, MYÖS HINTA/LAADULTAAN
Sitten oli aika tulla pilvilinnoista vähän järkevämmän kokoisiin veneisiin (Jaakko on eri mieltä järkevästä koosta, Kewatek nimenomaan olisi todella sopiva koko, kuulemma.) ja katselimme Pilot-veneitä. Niistä suosikiksi nousi Finnmasterin Pilot 7 Weekend. Siinä oli mukavasti kaikkea. Löytyi etuhytti nukkumiseen, wc (jossa oli ihan seinät ympärillä) ja pieni pentteri eli keittiö suomeksi. Hytissä matkustaa seitsemän, mikä on meidän mielestä järkevää. Suomessa on turhan harvassa kelit, jolloin on kiva istua moottoriveneen keulassa. Sisällä on myös pöytä, jonka ääreen mahtuu sopivasti jengiä. Toinen pöytä löytyy takannelta, jos sitä aurinkoa sitten kuitenkin olisi. Tai sitten takakannelle mahtuu sitä tavaraa, jota kuljetellaan edes takaisin. Tässä veneessä olisi kaikki, mitä me voisimme haluta yhteysveneeltä ja lyhyen matkojen retkiveneeltä.
SULOISIN JA EKOLOGISIN
Tämä ihana puuvene näyttää suuntaa tulevaisuudelle. Siinä on ladattava sähkömoottori, joka lupaa viiden tunnin käyttöajan yhdellä latauksella. Paatti kulkee noin viittä solmua, joten tässä on käyttökustannuksiltaan edullinen vene kiireettömälle kipparille. Ja joku Pelle Peloton laittaa tietenkin katon täyteen aurinkopaneeleita ja pidentää toimintasädettä!
HALVIN
Siirrymme pilvilinnoista edelleen kohti niitä toisen ääripään järkevämpiä veneitä. Jos venekuumetta haluaa lievittää ja pienempikin vene käy, niin halvimmalla pääsee ostamalla tämän veneen. Messuhinta ei paljoa päätä huimaa. Tähän voi kuulemma laittaa 10 – 40 heppaisen koneen, joten pitäisihän sillä päästä eteenpäinkin. Ja totta puhuen, tuulilasin takana olisi aika kiva istua verrattuna nykyiseen Busteriin! Valkoinen paatti on alumiinia, joten sillä voisi ajaa vielä jäähileissä.
Veneunelmoinnin lisäksi messujen parasta antia on ystävien ja tuttujen tapaaminen. Niin tänäkin vuonna, kun kävimme useaan otteeseen kahvilla ja olusella. Oli mukava nähdä ja otetaan uusiksi kesäkaudella sitten laitureilla!
PS. Kansikuvassa piipahdetaan uuden Axopar 37:n keulapatjoilla. Täytyy sanoa, että 37 on jo pitkä vene, kun sitä katseli kuskin paikalta!
Jääveikkaukseen ehtii muuten vielä osallistua! Se löytyy edellisestä postauksesta.
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa