Karkasimme viime viikonlopuksi Iniöön kesämökille. Oli Jaakon loman viimeinen viikonloppu ja minullakin loma jatkuu enää pari päivää. Treffasimme Turun saaristossa lomailleet kaverimme, jotka tulivat meille mökille kylään. Tällä kertaa ehdimme Iniön torille hakemaan kalaa, vaikka puolen päivän aikaan jäljellä olikin enää kirjolohta. Niin tai näin, se oli tajuttoman hyvää illalla syödessä! Savustajalle pisteet!
Pikaisen Iniön kauppakäynnin jälkeen päätimme lähteä Ahvenanmaan puolelle Lappo-nimiseen satamaan. Olemme käyneet siellä Jaakon kanssa ensimmäistä kertaa viisi vuotta sitten, kun tapasimme ja lähdimme ensimmäiselle koepurjehdukselle. Tämä tarkoitti siis sitä, että purjehdimme ensimmäistä kertaa Defyriä isän kanssa, joka siinä samalla mietti, että aikooko tosiaan antaa veneen meille lainaan kesälomareissuun. Lappossa ehdittiin syödä vain jäätelöt ja lähdettiin jo takaisin purjehtimaan. Venekin saatiin lainaksi. Tällä kertaa lähdettiin vähän vikkelämmällä paatilla ja aikomuksena oli käydä ainakin syömässä.
MAHONKIPAATILLA MATKAAN
Mahonkipaatti on isän ihana mahonkivene. Sille ei ole koskaan annettu oikeaa nimeä, joten kutsumme sitä vain hellästi mahonkipaatiksi. Se on rakennettu vuonna 1964 ja edellisen omistajan käytössä se upposi Espoonlahteen -74. Isä (voi herranjestas, iskähän on ollut ihan tosi juniori silloin!) osti veneen seuraavana vuonna ja kunnosti sen pikkuhiljaa ajokuntoon. Ennen kuin perheellemme tuli purjevene, on mahonkipaatilla kierretty saaristoa. Vene ei ehkä näytä siltä, mutta se majoitti helposti viisi henkeä luonnonsatamissa. Äiti ja siskoni menivät hyttiin. Isä pitkin pituuttaan ulkopuolelle lattialle ja minä takaistuimille. Muistan kuinka hyttysiä tuli sisään kuomun vetoketjujen aukoista. Vielä paremmin muistan retkikeittimellä paistetut lätyt mansikkahillon ja sokerin kanssa!
Siinä se kiiltelee kilpaa auringon kanssa!
Kipparilta irtoaa hymy mahonkipaatin ratissa. Ja oli irronnut kokonainen ruotsinkielinen keskustelu laiturilla mahonkipaatista!
Maku ja Salla tällä kertaa takatuhdolla nauttimassa auringosta ja pärskeistä.
LAPPON SATAMA
Satama oli paljon isompi kuin muistin. Laiturit ovat todella pätevän näköiset ja ranta on täynnä kauniita näköisiä rakennuksia. Ulkonäköön on panostettu kukkaistutuksin ja hienoilla kylteillä. Visiteeraus satamassa maksoi 5 euroa.
Laiturin vieressä oli upeat venevajat.
Pienestä vaatekaupasta Jaakko löysi t-paitoja ja minä aivan ihanan korvakorun. Se oli tehty parkitusta kalan nahasta naapurisaaressa. Aikamoista!
SYÖMINGIT
Lappon sataman ravintola on hauskannäköisessä vanhassa puutalossa. Terassi polveilee ja luo isoa yhteistä tilaa sekä yksittäisiä soppia. Valitsimme kuka mitäkin ruokalistalta ja ensin saimme kuulla, että Sallan valitsemat ahvenfileet olivat loppu. Tarjoilija päätti kuitenkin varmistaa asian ja selvisi, että lisäerä ahvenia oli juuri tullut satamaan. Eikä ne tietenkään mistään Heinon tukusta tule niinkuin kaupungissa, vaan suoraan kalastajalta. Samantien kaikki vaihtoivat annoksensa rukiissa paneroituihin ahvenfileisiin. Alkupaloiksi maisteltiin toast skagenia ja etanoita, molemmat sai maustaan täydet pisteet.
Mitä tähän nyt sanoisi, ruoka oli täydellistä!!
MUSEO
Sulattelimme ravintolan terassilla hetken aikaa ateriaa, kun Salla kävi kävelemässä luontopolkua. Odotimme museon aukeamista. Siellä oli huikean hieno valokuvanäyttely, josta pääsi kiinni saaristoelämään menneinä vuosikymmeninä sekä vanhoja kalastusaluksia ja muuta saaristoelämän tilpehööriä.
Ostimme avaimenperäksi tällaisen vanhan verkon polan.
Tällä levysoittimella on joskus pidetty yllä kunnon tansseja!
Kävimme vielä kaupassa hakemassa kotimatkaeväät (vaikka eipä kyllä ollut nälkä enää!) ja tankkasimme veneen. Kuski vaihtui ja pääsin vuorostani kaasuttelemaan mahonkipaatin rattiin. Eipä voi kuin suositella Lappon satamaa retkikohteeksi. Jos pysähtyy pidemmäksi aikaa, pääsee Lapposta kätevästi päiväksi Maarianhaminaan. Lautta-aikataulut on sellaiset, että ehtii viettää mukavan pituisen päivän kaupungissa kesken veneretkeilyn.
Tankkaus toisella laiturilla.
Mökillä vielä saunaan ja ilta-aurinkoa ihailemaan.
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa