Meidän saariseikkailumme jatkui Paraisilta Iniöön mökille porukoita moikkaamaan. Samalla saimme apua alkumatkasta ilmenneisiin varustepuutteisiin. Isän purjevene on kuin seilaava rautakauppa. Mitä siellä ei ole, sitä ei taatusti tarvitse. Lähdimme hyvästä yrityksestä huolimatta matkaan ilman adapteria laiturisähköihin. Kun rantauduimme mökille, kysyin isältä, että olisiko hänellä antaa sellaista lainaan. ”Joo, kyllä niitä on kolme kappaletta, odotappa hetki!” Tämä asia tuli siis ratkaistua.
Toinen ongelmamme oli kannettava jääkaappimme, joka tarvitsi virtaa. Tästä Huskystä ei löytynytkään 12v virran ulostuloa, sillä sen tilalla oli useampia paikkoja usb-puhoille. Ei se mitään, ei Jaakkokaan löytänyt tupakansytytin-piuhaa kotoa jääkaapille. Niinpä meillä oli tavallinen verkkovirtapiuha ja invertteri tupankansytyttimelle. Mutta eipä tosiaan hätää. Jaakko ja isä alkoivat katsella mitä asialle voisi tehdä ja pian purjeveneen kätköistä oli löytynyt tarvittavat roinat tupakansytyttimineen ja virrat saatiin jääkaappiin. Harmi vain, että jääkaappi osoittautui rikkoutuneeksi. Se vilkutti error-viestiä. Lopulta nämä velhot saivat jääkaapin toimimaan ja me olimme valmiit lähtemään Lappon kautta Maarianhaminaan.
Illalla Maarianhaminassa osoittautui, että error-koodeja edelleen viljelevä jääkaappi jäähdytti aivan täysillä koko ajan, mikä tarkoitti todella, todella viileitä juomia. Waecon jääkaappi toimii nimittäin myös pakastimena. Vietimme Maarinahaminassa yli vuorokauden ja kaksi yötä. Sitten olimme valmiita lähtemään jatkamaan matkaa Ahvenanmaan kierrokselle.
Ihana, ihana Kobba Klintar
Ehdottelin Jaakolle erilaisia pysähdyspaikkoja Ahvenanmaan ympärikierroksella, mutta Kobba Klintaria en ehdottanut. Kerroin vain, että sinne menemme ja piste. Paikka näytti kuvissa niin hienolta! Eikä Jaakolla ollut mitään tätä vastaan.
Kobba Klintar on vanha luotsiasema, jonka toiminta lopetettiin vuonna 1972. Nyt saarta ylläpitää yhdistys Kobba Klintarnas vänner ja heidän käsissään saaresta on tosiaan tullut mahtava vierailupaikka. Samalla kerralla näkee sekä historiaa, että saa kahvilasta Ålands pankakoreita. Se ei ole ollenkaan huono juttu se!
Satama
Ajaminen Kobba Klintorille näyttää vähän haastavalle merikortin perusteella, mutta reitti olikin merkitty todella hyvin. Maissa on hyvin näkyvät linjataulut pohjoisesta lähestyttäessä ja linjataulujen lisäksi sisäänajo on merkitty lateraalimerkeillä. Satama on todella suojainen ja poijupaikkoja on riittävästi.
Linjataulut ja merkit näkyvät pitkälle.
Ajamme Jaakon kanssa vuoropäivinä ja tänä päivänä oli minun vuoroni. Satamassa oli renkaita, joissa oli Tervetuloa-viestejä. Nauratti aika paljon, kun huomasin minkä renkaan eteen olin Jaakon veneennokassa parkkeerannut!
Käyttäytymisohjeet näkyvät heti rantautuessa.
Satamamaksu on vapaaehtoinen ja sen maksoi mielellään hyvin hoidetusta paikasta.
Tämä satama kestää vähän kovempaakin tuulta.
Historiaa, taidetta ja luontoa
Vaikka saari on aika pieni, on se todella monipuolinen. Vähän joka puolelta löytyy mielenkiintoista katsottavaa ja huutelimmekin toisillemme vähän väliä, että huomasitko tämän tai tuon jutun. On hauskaa miten saarelle on tuotu rohkeasti myös uutta ja kuitenkin säilytetty sen historia. Uutta edustavat esimerkiksi patsaat, joista ainakin osa tukee hienosti saaren mennyttä aikaa.
Kobba Klintarin tunnusmajakka on rakennettu samalle paikalle kuin 50-luvulla purettu alkuperäinen versio.
Pookin sisältä on hienot näköalat laivareitille.
Kallion löytyy taiteilija ja hänen kissansa. Sompaa kissa jännitti, se meni jäykin jaloin lähemmäs kissaa, valmiina pakenemaan. Aika nopeasti se kuitenkin huomasi, että tyyppi on vaaraton. Pipo ei edes vilkaissut kisua.
Kobbanilla on upeat kalliot. Vähän ylempänä kallioilla kasvaa keltaista jäkälää.
Alempana aallot ovat putsanneet kalliot sileiksi. Päivä oli jälleen kuuma ja Pipo päätti käväistä rantakalliolla viilentymässä. Pipo makasi vedessä ja sen takapää heilui rennosti aaltojen tahdissa. Ihana viileys!
Luotojen keskelle tulee hieno poukama, johon saa kajakit turvallisesti talteen. Voin kuvitella, että tämä on loistava retkikohde melojalle!
Luotsien talo
Rakastan käydä katsomassa miten ennen vanhaan elettiin, etenkin saaristossa. Tähän pääsee tutustumaan luotsien talossa, jossa on muun muassa suurin sumutorvi, jonka olen ikinä nähnyt.
Talo on korkea ja kapea. Tähystäminen onnistuu keskellä olevasta pienestä huoneesta.
Kellarikerroksessa Ralle öljyää sumutorven konetta.
Itse sumutorvi löytyy ylimmästä kerroksesta. Sillä todella on kokoa!
Parvekkeella tähystää väsymätön luotsi.
Ja jos luotsi sattuisi väsähtämään, hän voi viihdyttää itseään lukemalla Irinasta… ei kun siis Åland-lehden uutisia!
Talo on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia! Tänne voi tulla uudestaan ja löytää helposti taas uusia juttuja katsottavaksi.
Kahvilan antimet
Kahvila oli yllättävän runsas ja vaihtoehtoja oli paljon. Mukava yllätys oli myös, että kahvilassa tarjoillaan myös olutta ja vaikkapa kuohuvaa. Jätin kuohuvat tällä kertaa väliin, sillä oli pakko saada vettä estämään totaalista kuivumista. Otimme Kobbanin lohileivän ja Ålands pankakorit. Jätimme tarkoituksella aamupalan väliin, jotta jaksaisimme syödä täällä. Kahvila on niin syrjäisessä paikassa, että ansaitsee varmasti jokaisen asiakkaansa! Kahvila pidetään auki ilmeisesti 27.8. asti, mikä on mielestäni aika hyvin. Aukiolot kannattaa tarkistaa saarta ylläpitävän yhdistyksen sivuilta.
Saimme viimeisen varjopaikan ja se oli koirien kanssa tarpeen! Kahvilalla on aika iso terassi, jossa on mukava kahvitella.
Herkullista! Ålandspankakorin pohjassa oli kunnolla kardemummaa ja lohiruisleipä tipahti meihin nälkäisiin aivan solahtaen.
Hei hoi hauki! Pöydillä oli hienoja koristeita ja kiikareita, joilla voi tähyillä merelle.
Kahvilan speedo-lokit tarkkailevat ympäristöä.
Lähtiessä ajoimme vielä kierroksen väylällä sijaitsevan karinmerkin ympäri. Värit osuivat yhteen Huskyn värien kanssa!
Kobba Klintar oli täydellinen retkikohde aurinkoisellekin päivälle. Olimme niin tohkeissamme retkestä ja päätimme ehdottomasti tulla uudestaan. Luotsiasema olisi hauska kokea myös syksymmällä, kun aallonkorkeus alkaa nousta ja tyrskyt lyövät kallioihin. Heipparallaa Kobba Klintar, we will meet you again!
[line]
Saaristoreissussa aiemmin:
Högland ja Nestor’s Back Pocket
[line]
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Facebook
Instagram
Bloglovin
[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]
