Edellisen illan säätiedotukset näyttivät täydellisiltä, aamulla olisi nollatuuli ja upea auringonpaiste, kesän lämpimin päivä. Olin päättänyt, että lähtisimme aamuvarhaisella suppailulenkille. Aamuvarhainen on toki suhteellinen käsite, kello oli herättämässä 7:30, mutta torkuttelun jäljiltä pääsimme laudoille vasta puoli yhdeksältä. Merikään ei ollut enää aivan peilityyni, vähän oli väreitä pinnalla. Vielä joku päivä haluan lenkille todella aikaisin aamulla, niin että koko meri on täydellisen hiljainen.
Kävimme myös sunnuntaina aamulla suppailemassa. Lopputulos oli hillitön vastatuuli alussa (lähtiessä ei vielä tuullut yhtään) ja vastavirta 3/4 lenkkimatkasta. Jompi kumpi meistä (ja se ei ollut Jaakko), intti reitin kiertämisen tähän suuntaan, se oli olevinaan loistoidea. Kuntoiluksihan se meni. Kropassa huomasi vähän väsymistä, joten nyt päätettiin mennä ihan sisäreittejä.
Joululahjalautani on vihdoin päässyt tositoimiin!
Svinön salmessa oli tyyntä, vaikka vastavirtaan saatiinkin mennä.
UPEAT MAISEMAT
Periaatteessa suppailussa ei ole mitään järkeä, se on aika hidas tapa mennä eteenpäin, etenkin jos on vähänkään vastatuulta. Vaikkapa kajakilla pääsisi nopeammin. Toisaalta moottoriveneellä pääsee vielä kajakkiakin nopeammin. Ja isolla moottoriveneellä pienempää vikkelämmin. Johtopäätökseni on, että nopeus ei ole tässä hommassa niin olennaista. Tykkäänkin suppailun vapaudesta ja rauhallisuudesta sekä tietynlaisesta luvasta mennä hiljaa. Ja onhan se nyt himmeen hyvä keskivartalotreeni!
Maisemat oli reitin varrella kohdillaan. Suvisaaristossa on mahtava yhdistelmä vanhoja villoja sekä uutta rakentamista eri aikakausilta. Olen vähän venevajafriikki ja löysinkin uuden venevajasuosikin tällä reissulla. Iso, alkuperäisessä käytössään oleva harmaa venevaja veden päällä. Mielestäni on ihan ok, että lähellä rantaakin on rakennuksia tai että rakennukset näkyvät merelle. Talot, venvajat ja pikkuiset uimahuoneet tai saunat tekevät saarista mielenkiintoista katseltavaa. Ei toki ole suotavaa, että mitä tahansa saisi rakentaa vesirajaan, mutta minun silmääni ei haittaa, jos saarista näkyy välillä myös elämää. Esimerkiksi Päijänne on todella tylsää katsottavaa, kun rannoilla ei ole mitään. Kaikki on vain samannäköistä metikköä. En kyllä ole mikään Päijänne-asiantuntija, mutta ainakaan Päijänne-purjehduksessa ei rannoilla näkynyt oikein mitään. Onneksi Suvisaaristossa on lähellä rantoja upeita pieniä saunoja ja vanhat kauniit huvilat näkyvät merelle!
Sillan alitus.
Välillä oli pakko tauottaa ja melua istaaltaan. Yllättävän kovaa niinkin pääsi eteenpäin ja vähän eri lihakset pääsi töihin.
Pientä levää oli koko lenkin matkalla.
Kääntöpaikka Pavenilla. Nälkä aloi jo tulla.
NÄLKÄ!
Paven oli meidän reitin kauimmainen piste. Ja alkoi muuten tulla nälkäkin. Olimme onneksi syöneet vähän aamupalaa edellisestä kerrasta viisastuneena, mutta vettä tai eväitä ei muistettu ottaa mukaan. Hups! Päätimme pysähtyä Saaristokaupalle kunnon aamupalalle. Sinne oli vielä jonkin verran melottavaa, mutta onneksi melkein myötätuuleen ja Svinön salmen virta kuljettaisi meitä mukavasti eteenpäin kohti kaupan laituria.
Minä jäin lautojen kanssa laiturille ja Jaakko kipaisi hakemaan eväät. Voin todellakin suositella kaupan leipiä, aivan superhyviä. Olimme suppailleet jo vähän yli kaksi tuntia, joten eväät katosivat aika vauhdilla. Leipien välissä oli gazaponsaa (öh, kirjoitusasu on todella sinnepäin, mutta korvakuulolla se sanotaan jotenkin näin, tai ainakin kaupalla tunnistavat, kun tilaan). Jos haluaa leikkelettä, niin tämä on oikeasti maailman parasta. Lupasin viimeksi viedä isosiskolle tätä ja en ehtinytkään saaristokaupalle. Sydäntä särki pettynyt ilme kasvoilla. Ensi kerralla paremmin!
Eväät!!
Vielä loppukiri kotiin ja kunnon lenkki oli tehty. Aika hieno fiilis ja kannattaa kyllä lähteä merelle suppailemaan, jos vain on mahdollisuus!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa