Nuorempi terrierimme ei nauti kovin suurta luottamusta jahtitaipumusten osalta. Vannon, että se on ainoa koirani, joka on ollut ihan näin höhlä. Jos vaikka käymme koirien kanssa tontin takarajalla hakemassa varastolta puita ja Jaakko on mökin tuntumassa puuhaamassa jotain, se saattaa päästää kovan vahtihaukun kun palaamme. ”Katso, katso, tuolla on joku ukkeli meidän pihalla!” Vanhempi koiramme enää harvoin noteeraa sen haukkuja ja vaivautuu paikan päälle. Minullakin on vähän sama asenne.
Päästin eilen illalla Sompan vielä yömyöhäisellä ovesta ulos, enkä itse jaksanut mennä perässä. Samantien alkoi villi haukkuminen ja olin varma, että siellä se taas näkee mörrimöykkyjä pimeydessä. Puin takin päälle ja menin pihalle. Sompa oli jo ehtinyt juosta takaisinkin ja otti uutta sporttia haukun kera laiturin suuntaan. Ehdin vähän ihmetellä, että miten se on niin kovin kiihdyksissään, kunnes huomasin peuran jäljet. Peura oli kävellyt alta kahden metrin päästä ikkunoitamme ja ilmeisesti Sompa oli haistanut ja ehtinyt nähdä sen laiturin suunnassa. Seurasin peuran jälkiä ja niistä näki, että se oli ensin kävellyt ihan rauhassa mökin ohi rantaan ja jäällä kohti pikkusaarta. Sitten se oli yhtäkkiä saanut jalat alleen ja kääntäny täysin suuntaansa. Askel oli muuttunut pitkäksi ja jäljet jatkuivat luotisuoraan siihen suuntaan, mistä peurat kesäisin uivat saareen. Hyvä Sompa!
Se oli karkoittanut kevään ensimmäisen peuran, joka toivottavasti ei halua palata keväämmällä syömään puutarhan antimia!
Lintulaudalle kulkee hauska tipujen jälkien vana. Joku lintu hyppelehtii tiheän kuusen alta poimimaan lintulaudalta tippuneita siemeniä.
Aamun maisemat olivat aivan huikeat! Olisi ollut helppo jäädä kotiin töihin menon sijaan!
Sompa ja Pipo juoksentelivat myös riemuissaan aamulenkillä!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa