Heräsin aamulla vähän aikaisemmin aikomuksenani tehdä pari työjuttua. Kello oli vartin yli kuusi ja ulkona tajuttoman kaunis aamu. Meri oli tyyni ja aurinko paistoi vielä aamuväreissä. Jaakko nukkui yhä, mutta päätin yrittää. ”Haluatko lähteä suppaamaan, tuolla on tosi kaunista?”, kuiskasin. ”No en kyllä halua”, tuli uninen vastaus peiton alta. Odottelin muutaman minuutin ja koitin uudestaan. Tällä kertaa vastaus oli juuri sopiva: ”Kai mä sitten haluan…”
Koirat heräsivät paljon reippaammin ja olivat hetkessä valmiina lähtemään ulos. Ennen suppailua ne kävivät ajamassa rantalepikossa raakkuvaa varista. Meillä oli vain yhdet koirien liivit käytössä. Sompa oli kierinyt omilla liiveillään jossain, mikä muistutti hajultaan rannalla pidempään kuolleena ollutta kalaa ja siihen sekoitettuna jonkun linnun kakkaa. Nuo liivit olivat lähinnä ydinjätettä ja niitä ei voinut pukea koiralle, ellei halunnut pestä koiraa ja itseään samantien. Ainoat puhtaat liivit päätyivät höseltäjä-Sompan päälle ja Pipo saisi olla tällä kertaa ilman.
Ruoho on vihreämpää toisella sup-laudalla…
Olimme kiertäneet puolet saaresta ihaillen aamuaurinkoa, kun alkoi tapahtua. Sompa oli aivan varma, että Pipon ja minun laudalla on paljon siistimpää. Menimme myös juuri sillä hetkellä vähän edellä ja silloin Sompalta kuuluu aina surkea piippausta. Se hyppäsi veteen ja lähti uimaan meitä kohti.
Täältä tullaan!
Pipo katsoo korppikotkana, että onko tuota hörsköttäjää tosiaan pakko ottaa kyytiin…
Nauratti, kun palautin sekoilijaa Jaakon laudalle.
Kaunis aamu
Saimme Sompan pysymään loppumatkan suurinpiirtein laudalla, vaikka se päätti uida toisenkin kerran minun laudalle. Silloin vaihdoimme lennossa vähän rauhallisemman Pipon Jaakon kyytiin.
Sompa suppailee mielellään laudan kärjessä, jossa on kaikista liukkainta.
Pipo istuu lähes kuin tatti jalkojen juuressa. Paitsi jos lintuja näkyy lähellä.
Kasvillisuutta tuntui olevan aika paljon.
Tapaamme matkauimarin
Emme olleet ainoita, jotka olivat hyödyntäneet aamun aurinkoisen hetken ennen työpäivää. Vastaan ui matkauimari. Hän pysähtyi hieman ennen meitä ja huikkasimme huomenet. Hän kommentoi iloisesti, että ”Hämmentävä näky!” tarkoittaen hiljaa eteen ilmestyneitä kahta suppaajaa ja koiraa, joka oli niin kiinnostunut vedessä vetoja tekevästä uimarista, että hyvä kun ei ollut meressä jo kolmatta kertaa lyhyen suppailun aikana. Täytyy kyllä sanoa, että Sompan mielestä matkauimari ja hänen kiinnostava varoituspoijunsa olivat se hämmentävä näky.
Sompa jäi katsomaan vielä pitkään uimarin perään venyttäen takajalkojaan suoriksi kurkotellakseen mahdollisimman kauas laudalta.
Suppailun jälkeen koirilla oli energiaa juosta pitkin rantoja. Etenkin tuolla kastuneella versiolla, joka veteli edes takaisin turbovauhdilla!
Olemme tämän viikon kotona saaressa ja kerta kaikkiaan rakastan olla täällä! Yritän hengitellä varastoon meri-ilmaan, sillä pian kaupunki taas kutsuu.
Ps. Jaakko oli ihan oikeasti tosi iloinen, että raahasin hänet suppaamaan!
[line]
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]
Tarkkailuasemissa tauolla. Vähän korkeammalta näkee paremmin!
Välillä kopasta piti päästä pois ja osallistua lenkkeilyyn.
Kuvan oikeassa reunassa näkyy jään ja avoveden raja. Kuva on otettu pitkällä putkella, joka vähän huijaa meitä lähemmäs avomerta kuin olimmekaan. Kovin pitkälle ei olisi kuitenkaan tarvinnut potkutella, niin olisi tosissaan saanut tiirailla jään paksuutta.
Tästä avoveden raja näkyy vielä paremmin.
Oli eväitä paljon tai vähän, borderterrieri yrittää aina viedä osansa!
Kaverukset kalliolla.
Taukopaikalta tiirailimme takaisin avomerelle päin. Avomeren päällä liikkui tumma pilvi.
Tumma nauha kulki horisontin läpi ja liikkui melko vauhdikkaasti.
