Aina ei tarvitse lähteä yhtään mihinkään

In Arki saaressa, Veneretki by saaressa

Viime torstain työpäivän jälkeen oli aika väsynyt olo. Jaakko oli ollut koko päivän raksalla hommissa ja kumpaakaan ei huvittanut lähteä minnekään. Sisällä kerrostalossa nököttäminen tuntui kuitenkin suorastaan rikokselta kaunista heinäkuun iltaa kohtaan, joten Jaakko ehdotti retkeä veneelle. Ja nimenomaan veneelle, ei otettaisi köysiä irti, vaan istuttaisiin ihan vain kotisatamassa. Ajatushan oli aivan täydellinen! Minä lähdin koirien kanssa kävelemään satamaan ja Jaakko haki kaupasta eväitä. Hän toi autolla eväät, peiton ja koirien pedin mukana. Kyllä, parin tunnin reissua varten tarvitaan näköjään PAKETTIAUTOKYYTI tavaroita varten!

Avasimme Huskyn takaistuimme leveäksi pediksi ja sukelsimme peiton alle. Vielä viime viikolla peitto oli tarpeen, tuolla oli oikeasti vilpoisa tuuli!

”Jatka vain katsomista sinne toiseen suuntaan. Minä voin hoitaa tuon lohileivän. Ja rapumössön.”

Nyt oli eväät! Jaakko haki savulohta, salaattia, juustoa ja rapumössöä rieskojen päälle.

Sompa ja Pipokaan eivät jääneet ilman herkkuja. Lampaankorvat borderin käsittelyssä.

”Onneksi voi juoda maitoa eikä kaljaa!” Ihan oikeasti, niin se sanoi! Lätsänä tyylikäs Fred Olsen laivayhtiön lippis, jonka ostimme Sallan kanssa Jaakolle yllärinä Kökarin Havspaviljongenin sataman kirppikseltä viime vuoden saaristoreissulta.

Illaksi nostimme vielä kuomun ylös ja jatkoimme lehtien lukua. Paitsi sompa, joka vahti tarkkaavaisesti sataman kulkijoita.

Kympiltä totesimme, että on aika mennä kotiin, sopivasti auringon paistaessa kauniissa väreissä.

 

Kotona taas!

Viime viikonloppuna muutimme takaisin saareen hieman yli viikoksi. Jee! Ja pakko sanoa, että luontotelkkari on tarjonnut ohjelmaa taas tarpeeksi. Kavereitakin eksyy tänne kylään paremmin kuin kaupunkiin.

Olimme juuri tulleet takaisin saareen, kun ystäväperhe tuli kylään. Istuimme laiturilla, kun tiiranpoikanen parkkeerasi Huskyn moottorin päälle huutamaan ruokalähetyksen perään.

Ja sieltä sitä tuli.

 

Kerta toisensa jälkeen vanhemmat toivat pikkukaloja kiljuvaan suuhun. Olimme tiiranpoikasen kanssa onnekkaassa asemassa. Tai ehkä meillä oli vielä paremmat oltavat. Pennunpötkäle sai kolmipiikkejä ja mitä lie, ystävämme toivat meille kuohuvaa, kahta herkullista juustoa ja keksejä. Ihanaa olla taas kotona!

 

Ps. Aamulla ennen töihin lähtöä bongasimme saaripupun. Se on siis hengissä! Näimme myös nuoren rantakäärmeen ja kaksi peuraa takapihalla. Koirat ehtivät nähdä vilahdukselta nuo isoimmat luontobongaukset ja herättivät varmaan koko saaren haukullaan, kun ne katosivat peurojen perässä metsään vain tullakseen hetken päästä takaisin.

 


SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

Jaa facebookissa

 

0