Jaakko tuli hakemaan minua ja koiria treeneistä viime viikolla. Odottelimme laiturilla, kun hän kurvaili veneellä paikan päälle. Tai kurvaili on väärä sana, koska loppupätkässä oli niin paljon vahvaa jäätä, että Busterilla sai todella tehdä töitä, että pääsi perille. Huikkasin Jaakolle, ettei tarvitse ajaa laiturin viereen, kun jää meni niin huonosti rikki. Jaakko ajoi Busterin nokan jään päälle niin pitkälle, että yletin nostamaan koirat kyytiin ja hyppäämään paattiin.
Lähdimme peruuttelemaan kapeata ränniä pitkin avoimelle vedelle ja hetkeä aiemmin rikotut jäät kolisivat potkuriin. Tietenkään emme olleet vielä vaihtaneet jääpotkuria, koska eihän nyt jäät vielä joulukuun alussa tule. Muutaman metrin peruuttamisen jälkeen päätimme ajaa jään rikki ja kääntää veneen. Kunnolla vauhtia, kääntyminen oikealle ja pääsemme melkein ympäri. Mutta vain melkein. Jäämme jumiin kapeaan ränniin poikittain ja joka kerta kun antoi kaasua, kuuluu potkurista ikävää rutinaa kun jää hakkasi siihen. Sitten kuuluu vähän omituisempaa ääntä, minkä jälkeen ei tapahtunut oikein mitään.
Moottori ylös ja siellähän oli oikein hieno mytty jotain kangasta potkurin ympärillä. Eikä lähtenyt irti sitten millään veneen takatuhdolta kurottelemalla.
Lasso
Meillä oli vähän hölmö tilanne. Olimme sinällään vain kolmen metrin päästä laiturista, jossa kankaan irrottaminen potkurista olisi helpompaa. Mutta kun siinä oli sitä jäätä, jonka olimme juuri päättäneet jättää rikkomatta. Ja eipä sen väliä, vaikka ei olisi ollutkaan. Olin pari päivää aikaisemmin ostanut uudet airot ja vienyt vanhat pois. Niillä olohuoneessa olevilla airoilla ei olisi päässyt eteenpäin tässä tilanteessa, vaikka jäätä ei olisi ollutkaan. Hetken jo mietin, että voisin koittaa, jos jää kestäisi minua laiturille asti, mutta päätimme kuitenkin ottaa lassotyylin! Heitimme pari kertaa Busterin pitkää kiinnitysköyttä laiturin knaapiin ja onnistuimme saamaan köyden knaapin ympäri.
Köysi riitti juuri sopivasti! Busterin vetäminen vedestä jään päälle on oikeasti aika raskasta ja lopulta onnistuimme niin, että minä istuin veneen perässä vetämässä köyttä ja Jaakko kevensi veneen painoa keulasta.
Hehei, we made it!
Loppumatkan vetäminen laiturin viereen onnistui hienosti.
Ja sitten irrotushommiin!
Vesi oli laskenut aika paljon ja osuttiin sen vuoksi pohjamutaan. Tällä kertaa sieltä löytyi verkkarit potkurin koristeeksi. Näinkin voi siis käydä ja jos se jollekin käy, niin tietenkin meille. Toissa viikolla keräsimme pohjasta samasta kohdasta aika hyvän köyden. (Juu, potkurista sekin. Ja ei, ei ollut meidän jäljiltä.) köyden otin talteen, mutta täytyy myöntää että nämä verkkarit eivät päässeet jatkokäyttöön.
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa