Jatkoimme matkaa St Annesta kohti Guadeloupen itäistä kärkeä vasta-aallokossa. Jos katsoi meidän trackiamme karttasoftasta, voisi todella ajatella, että kippari on vakavasti suunnista sekaisin. Guadeloupen etelä-ranta on aika matalaa ja ilmeisesti täynnä verkkoja. Jos joskus olenkin ärsyyntynyt siitä, että meidän kotireitin varrella Suomessa kalastajalla ei ole heijastimia jokaisessa verkonmerkissä, niin lupaan etten ärsyynny enää. Täällä kalastajat merkitsevät verkot esimerkiksi coca-cola pulloilla tai pienillä polilla. Tuijottelimme koko matkan silmä kovana verkkoja ja katsoimme parhaaksi kiertää aina koko verkon, eikä mennä keskeltä. Trackimme näytti aika lailla rusettiluistelulta, sillä tuossa kohtaa piti mennä ihan vain suoraan lännestä itään rannikkoa pitkin.
Verkonmerkki etuvasemmalla. On se siellä, siristä silmiä!
Luulimme, että St Francoise on vain pieni kalastussatama, jonka ulkopuolella on ankkurointipaikka. Mitä vielä, satama oli todella iso ja sen rannoilla oli paljon kauppoja ja ravintoloita. Löysimme jopa surffi-vaatekaupan, jollaista ei ole muualla Karibialla näkynyt. Kävimme iltaoluella, jotta pääsisimme nettiin katsomaan säätiedot seuraavalle päivälle.
St Francoise oli illalla ihanan tunnelmallinen!
Satamatoimisto on aivan kiinni satamassa ja siellä voi hoitaa tullauksen.
ANKKUROINTI ST FRANCOISESSA
Jaakko tarkistaa ankkurin kiinnityksen.
Me jätimme veneen ankkuriin St Francoisen ulkopuolelle, jossa on kaksi koralliriuttojen suojaamaa ankkurointipaikkaa. Veneitä oli paljon, mutta vielä mahduimme joukkoon. Meillä piti ankkuri täällä todella hyvin, vaikka yöllä alkoi aivan karmea tuulen ujellus. Ylitsemme vyöryi ainakin kolme squall-pilveä, joiden mukana tuli 15m/s tuulet ja kovat sateet. Heräsimme katsomaan, että olemme edelleen ankkurissa ja että kaikki muutkin ympärillä olisivat paikoillaan. Sitten heräsimme taas uudestaan seuraavaan pilveen jne. Rankkaa tämä ankkurointi! Jonkun veneen tuuligeneraattorissa ei selvästi ollut rajoitinta, jolloin se lakkaisi pyörimästä erittäin kovissa puuskissa tuulessa. Kuulosti siltä, kuin erittäin propellivikainen helikopteri olisi lentänyt ankkuripaikan ympärillä. Muutama muukin veneilijä oli herännyt tarkistamaan kiinnityksiä, mutta kaikki näyttivät olevan kunnossa.
Tullasimme itsemme aamulla ulos Guadeloupelta ja lähdimme kohti Antiguaa. Reitti sisään St Francoiseen on todella jännittävä, sillä Atlantilta puskee isoa aaltoa suoraan sisääntuloon. Tämä itsessään ei ole vielä maailman jännittävintä, mutta kun surffiaallot murtuivat molemmin puolin kapeaa poijutettua väylää, niin voisin sanoa, että tänne ei kannata tulla pimeällä! Onneksi poijut merkkasivat väylän tosi hyvin.
MATKA ANTIGUALLE
Kuvissa aallot eivät yleensä näytä miltään, mutta livenä oli aika isoa breikkaavaa aaltoa veneen vieressä.
Aaltoa, aaltoa!
Squall-pilvi edessäpäin!
Oli lippis ha huppu päässä, mutta ei kyllä nähnyt mitään eteensä. Oikein Karibia-keli taas!
KJatkoimme siis kohti Guadeloupen itäistä kärkeä. Muutaman mailin matka kesti tolkuttoman pitkään vasta-aallossa ja –tuulessa. Jaakko ajoi alkupätkän, mutta lähti sitten sisälle hakemaan takkia päälleen. Otin ruorin siksi aikaa. Tietenkin pitkään tarkkailemamme sadepilvi iski juuri silloin. Olin alle minuutissa läpimärkä, enkä meinannut nähdä mitään, kun sade hakkasi isoja pisaroita kasvoille. Pisaroiden puolesta tuntui siltä, että olisin seissyt raekuurossa. Sovimme sitten, että Jaakko pysyy poissa sateesta, turha molempien on kastua. Pilviä tulikin sitten useampi, joten sain hiusten pesun samalla, kun olin ajovuorossa. Guadeloupen itäkärjessä aalto muuttui todella sekavaksi ristiaallokoksi ja sanotaan näin, että se oli tarpeeksi isoa. Pitkältä tuntuvan ajamisen jälkeen pääsimme kääntymään kohti Antiguaa ja suunta muuttui sivumyötäiseksi. Oli kuin olisimme yhtäkkiä purjehtineet aivan eri maisemissa. Aurinkokin alkoi paistamaan ja nautimme lämmöstä ja ihanan kevyestä, mutta vauhdikkaasta menosta.
Storaa ulos! Jaakko on kannella vääntämässä kampea. Storan ulos- ja sisäänveto hoidetaan meidän veneessä mastolta. Se on ehkä vähän heikko juttu kovassa kelissä, ketään ei oikein kiinnosta mennä mastolle vinssailemaan.
Jaakko kuskina!
Comments
Meillä on ihan saman näköinen Seldenin rullamasto, mutta ei siellä normaalitilanteessa tarvitse käydä kampea kiertämässä isopurjeen nostamiseksi/laskemiseksi. Ulos isopurjeen saa vetämällä ison alakulmaan kiinnitettyä skuttia, joka on tuotu istuinkaukaloon oviaukon vieressä olevien lukkojen läpi. Alaliikin säätökin onnistuu vauhdissa helposti kun pyöräyttää skuutin kattovinssille. Isopurjeen sisäänvetämistä varten mastovinssissä on köysiura. Meillä urassa kulkee pleissattu päättymätön ”köysisilmukka” joka tulee plokien kautta avotilaan. Siitä vain kiskoo niin mastovinssi pyörii ja purje kelautuu sisään. Toki mastovinssin ”free/ratchet” nupikkaa joutuu käydä kääntämässä ison aukaisun jälkeen, mutta muuten kannella ei tarvitse käydä.
Joo, meillä on toki ison ulosveto ihan samalla tavalla sitlootassa. Meidän veneessä pohdittiin myös tuota, että tuodaan mastovinssin köysi istuinkaukaloon, mutta ei olla sitä tehty. Mastolla joutuu kuitenkin käydä purjetta avatessa avaamassa lukko. Ja pakko sanoa, ettei vielä ole ollut sellainen keli, että sinne mastolle olisi hankala mennä. Joskus ei jaksaisi, mutta siinä on kyse enemmän laiskuudesta… 🙂