Olimme päättäneet lähteä Guadeloupelta Atlantin puolelta, koska se oli reittinä lyhyempi ja lisäksi sieltä saisi todella mukavan purjehduskulman seuraavaan kohteeseemme Antiguaan. Vastatuuleen työntäminenhän ei ole mitään herkkupuuhaa, joten olimme päättäneet ajaa ensin St Anneen ja sitten St Francoisiin.
St Anne on pieni kylä, jonka edustalla on riuttojen suojaama ankkuripaikka. Riuttojen välistä ajamista helpotti kaksi punaista poijua, joiden avulla pysyimme tarpeeksi syvässä vedessä. Altaassakin piti olla tarkkana, sillä siellä oli muutamia matalia riuttoja. Niitä oli kuitenkin helppo väistellä sekä kartan että näköhavaintojen avulla. Emme suosittele sisääntuloa pimeällä.
Riutat muodostivat vesiurheiluun huimat mahdollisuudet. Riutta, jonka sisäpuolella olimme ankkurissa, muodosti surffiaaltoa alle 100 metrin päässä veneestä. Vedessä oli muutama lainelautailija, jotka napsivat hyvää treeniä aalloista. Sisäaltaassa vedettiin myös purjelaudoilla, leijoilla ja optimistijollilla. Seurattavaa siis riitti! Mutta täytyy myös myöntää, että paikka rullasi aika tavalla. Tämä on ensimmäinen paikka, jossa rullaaminen jopa vaikutti nukkumiseen.
TUTUSTUMINEN KYLÄÄN – KARIBIAN PARHAAT CROISSANTIT
Lähdimme aamulla ajelemaan ribillä kylälle. Dinghy-dock oli niin sanotusti nähnyt parhaat päivänsä, mikä tarkoitti, että siitä oli enää pelkät metallitolpat jäljellä. Niihin venettä ei saanut lukkoon, joten päätimme ajaa kalastaja-sataman puolelle vähän kauemmas ja katsoa, jos saisimme ribin sinne. Kysyimme luvan ja jätimme sen laiturin nokkaan.
Päätimme käydä katsomassa paikallisen kite-beachin. Kävelyä tuli kaksi kilometriä, jonka jälkeen pääsimme pitkälle rannalle. Laskimme, että vesillä oli hieman yli 40 leijaa! Pienimuotoinen ruuhka menossa siis.
Takaisin kylään päästyämme olimme kävelleet jo kuusi kilometriä ja nälkä iski todella pahasti. Onneksi kylän keskeltä löytyi leipomo, boulangerie, jossa oli valtavasti jonoa. Hyvä merkki, ajattelimme! Menimme jonon viimeiseksi ja tilasimme loistavalla ranskan kielellämme croisanttia, suklaa-croissanttia ja pasteijoita. Ja nyt osuimme croissanttien osalta napakymppiin!! Täydellisen rapeita, kuitenkin pehmeitä ja maistuvia. Ja tuoreita. Tyytyväisinä eväisiin, lähdimme veneelle ja pakkasimme itsemme matkaan kohti St Francoisea.
ERIKOISRUOKA
Ah, melkein unohdin bonuksena kertoa aivan erikoisesta menu Defyrin ruoasta. Olemme siis yrittäneet tuhota säilykkeitä. Isän ja siskon Atlantin ylityksen jäljiltä veneestä löytyi säilykepurkki Viennan nakkeja. Oikeasti, säilykenakkeja. En voinut kuvitella minkä ruoan seassa sellainen voisi olla hyvää. Jaakko otti kokkivuorollaan haasteen vastaan. Oikeasti, siitä syntyi aikamoinen makujen ilotulitus!