Olimme kuulleet hyvän vinkin Markulta, joka on lähtenyt maapallon kiertoon Swanillaan. Hän näytti meille Bequialla sijaitsevan Friendship Bayn, joka on kaunis, hiljaisempi lahti Bequian etelä-osassa. Markku eli Make kirjoittaa myös blogia, mutta en näillä surkuneteillä löydä sitä. Onko lukijoissa Markun blogin lukijaa? Lähestyimme Friendship Bayta todella kovassa aallokossa ja tutussa 13-14 m/s tuulessa. Vähän mietitytti miten suojainen etelään avautuva lahti olisi tässä tuulessa. Jotain kertoi se, että koko lahdessa ei ollut muita veneitä muutamaa ikiankkurissa olevaa lokaalia paattia lukuunottamatta.
Laitoimme veneen ankkuriin aivan lahden oikeaan reunaan, jossa oli suojaisinta. Aallokkoa oli ja sen lisäksi tuuli pääsi puhaltamaan todella kovaa ankkuripaikalle. Vene pysyi kuitenkin tukevasti paikallaan. Myönnän heti, että jännitän vähän tätä ankkurihommaa, koska Suomessa tulee harvoin ankkuroitua. Ja okei, viime vuonna isän ja siskon reissussa ankkuri oli pettänyt pariin otteeseen. Yhden kerran he olivat olleet pizzalla viettämässä mukavaa iltaa, kun he yhtäkkiä katsoivat, että kaikki dinghyt olivat kadonneet rannalta. He päättivät käydä tarkistamassa tilanteen. Rannalla he näkivät, että yksi purjeveneistä oli irti ja matkalla kohti rantakallioita. Sitten tulee se sekunnin paniikki, että ei hemmetti, se on meidän vene!! Defyr saatiin haltuun ennen kivikoita ja ankkuri vaihdettiin jo toistamiseen isompaan lekaan. Tämä nykyinen ankkuri ei ole kertaakaan irronnut, mutta myönnän, että olen etenkin ankkuriöinä työntänyt pään ulos keulaluukusta parin tunnin välein, kun tuulenpuuska tai aalto on herättänyt. Niinpä tykkään hengailla veneellä hyvän tovin aina kun se on laitettu ankkuriin ja varmistaa että se on oikeasti kiinni vähän erilaisissa tuulen suunnissa. Päätimme, että emme jää yöksi Friendship Bayhin, mutta halusimme käydä katsomassa miltä ranta näyttää.
Pääsin ajamaan ekaa kertaa dinghylla (meidän pikkuiribillä) hiekkarantaan. Vähän jännitti, koska aallot löivät rantaan aika kovaa ja meillä oli lapset kyydissä. Perttu ja Jaakko olivat uineet veneestä rantaan aikaisemmin kuntoilumielessä. Perttu tuli vastaan rantaaaltoon ja saimme pikkuribin pätevästi rantaan. Hiekkabiitsi oli upean pitkä ja uiminen aalloissa oli todella hauskaa… Pertu, Jaakko ja Otto kävivät hölkkälenkillä, minkä jälkeen söimme välipalat hotellin rantaravintolassa, Restaurante & Bar Bagatellessa. Paikka ei ollut mitenkään halpa, mutta kilpailua ei varsinaisesti näkynyt…
Suosittelen tätä pysähdyspaikaksi biitsin vuoksi, upea mesta! Luulen myös, että pienellä tutkailulla löytyy myös muita kivoja paikkoja. Ankkurin on tosin syytä pitää, etenkin jos on kovempaa keliä. Ankkurointi on maksutonta.
[share title=”Jakoon!” facebook=”true” twitter=”true” google_plus=”true” linkedin=”true” pinterest=”true” reddit=”true” email=”true”]
