Luurangot eivät tanssi enää

saaressa Uncategorized 0 Comments

LAUANTAI, 11. PURJEHDUSPÄIVÄ

“Cog on 105.. 108… 112… Laske viisi vasemmalle, laske vielä. Nyt, tämä kurssi on hyvä, pidä tämä…”, Heikki luetteli kursseja, kun ajoimme säkkipimeässä yössä. Ei ollut kertakaikkiaan mitään kiinnekohtaa, jonka mukaan ajaa. Cog on course over ground, eli kurssi mitä ajamme.Välillä kuvittelin kääntäneeni vaikka viisi astetta vasemmalle, mutta Heikin lukemat kertoivat veneen liiranneen oikealle. Iso aallokko teki suunnan pitämisestä vielä hankalampaa. Vaihdoimme taajaan kuski/kartturivuoroja Heikin kanssa. Olimme ajelleet spinnulla koko yön ja minun tullessa neljältä omaan vuorooni, piiloutui kuu ja tähdet taivaalta. Niinpä ajaminen tuntui lähes ralliautoilulta, kun toinen ilmoitti koko ajan suuntaa. Välillä taivaalle pystyi kuvittelemaan vähän vaaleamman pilven ja sitä pystyi pitämään kiintopisteenä. Oli jännittävintä ajamista ikinä, sillä spinnun kanssa ei voi hirvittävästi mokata, ettei tule broachia tai kiinalaista broachia. Youtube kertoo mistä on kysymys, ainakaan jälkimmäisessä en halua olla mukana!

Autopilottimme Reiska (Raymarine) sai ottaa ajovuoron puolentoista tunnin käsiajon jälkeen, kun mörköaaltoja ei enää tullut. Aalto tuli siis yöllä aluksi kahdesta suunnasta, sivulta ja takaa. Kun aalto oli tarpeeksi isoa, käänsi sivulta tuleva aalto ensin veneen perää poikittain ja takaa tuleva aalto viimeisteli veneen parkkiin sivuttain tuuleen nähden. Näissä mörköaalloissa Reiska ei pysynyt perässä ja siksi ajoimme käsin. Minun kohdalle tätä mörköaallon yhdistelmää ei onneksi osunut, mutta Heikki sai veivata muutaman.

Meillä oli kahden solmun myötävirta koko yön ja kiisimme aalloilla kuin tuulispäät. Loki näytti 6-7 solmua, mutta vauhti oli virran ansiosta 8-9 solmua! Olemme kahtena vuorokautena ajaneet koko fliitin parhaat etenemät. Ehkä pohjoinen taktiikka sittenkin kannattaa. Ja vaikka välillä tuntuu, että taktikkomme sääviisari on jumittunut koilliseen, on nousu kannattanut. Suhteellisen lähellä ollut ruotsalaisvene ei noussut yhtä korkealle kuin me ja oli ajanut pieneen pläkään. Olivat käyneet uimassa. Mietimme ovatko he ollenkaan järkeviä. Ajaa nyt eteläiseltä reitiltä pohjoiseen ja tulla tänne uimaan! Täällä on kylmä!

SPINNU JA SEN SUKKA

Olen alkanut pitää meidän luurankospinnusta, se on jotenkin todella sympaattinen. Aamun alkaessa sarastaa, katselinkin kauniisti lentävää purjetta. Heikki ajoi ja Jaakko oli hakemassa sisältä Heikille vettä. Kuuluu napsahdus ja spinnu tipahtaa mastosta alas. Karjaisen Jaakon kannelle niin kovalla komennolla, että Jaakko katsoo parhaaksi tiputtaa Heikin vesilasin lattialle ja ryntää ulos. (Hups, ei tässä ehkä niin kiire ollut!) Myös Ville ryntää ulos ja kannelle. Villelle on nyt parina aamuna järjestetty rivakka herätys.

No, spinnun skuutit oli paikallaan ja purje leijui keulan edessa veden yläpuolelle. Minulle oli kerrottu, että niin kauan kuin molemmat skuutit on kireällä, ei spinnu tipu mereen, vaan tuuli pitää sen lennossa. No, näin todellakin oli. Heikki, kunnon purjehduskettu, on joskus harjoitellut tällaistakin spinnumanööveriä ja huuteli ohjeita. Purje saatiin nätisti keulalle ja minä päästin skuutit ja fallit tarpeen mukaan vapaiksi. Viritimme heti perään genuan virsikirjalle, ettei vauhti laske liiaksi. (Hehe, vähän pitää leikkiä offshore-kisaa!)

Sitten oli aika katsoa mitä oli tapahtunut ja arvioida vahingot. Edellisenä päivänä, kun tarkistimme spinnun, Heikki ja Ossi huomauttivat, että purjeen yläosa on aika rispautunut. Sukka hinkkaa purjeen yläosaa ja oli tehnyt jo yhden reiän. Sukka on spinnun laskua ja nostoa helpottava, no, sukka, jonka sisään purje laskettaessa vedetään. Purjehtiessa sukka on spinnun yläosassa. Heikki oli sitä mieltä, että sukkaa ei kannata käyttää. Tämä on ilmeisesti jokaisen itseään kunnioittavan kilpapurjehtijan näkemys? Minä totesin, että sukkaan menee spinnu ja sain keulamiehiltä tukea. Minä edustan siis sellaista ei-kilpailevaa purjehtijaa, jonka mielestä jo spinnun mainitseminen saa mieleen kuvia mereen tippuneista tai riekaleiksi räjähtäneistä purjeista ja hitaista manöövereistä, joiden aikana kaikki huutaa toisilleen. (Nämä ovat tietenkin ennakkoluulojen ja hmm.. ehkäpä joidenkin lapsuusmuistojen sekoituksia. Defyriin spinnu tuli vasta marraskuussa ja olen hiljalleen alkanut pitää siitä!)

No, sukkaan meni spinnu. Heikki malttoi varmaan juuri ja juuri olla sanomatta “mitä minä sanoin”, kun selvisi, että sukka oli hinkannut ison repeämän purjeeseen, jonka jälkeen purjeen molemmat liikit (reunat) repesivät ylhäältä alas. Vaikka käyttäisimme koko veneen kaikki teipit ja lainaisimme vielä fliitin muilta veneiltä kaikki niiden teipit, niin tästä ei tule enää purjetta ennen Azoreita. No, tämä spinnu oli saatu ilmaiseksi ja oli tosiaan ollut kisakäytössä jo useita vuosia, ennen kuin se oli hylätty autotalliin. Se on kankaaltaan todella kevyttä ja lentävää, eikä siinä ole mitään vahvikekankaita. Jos olisimme ostaneet spinnun, niin olisimme ottaneet vahvempaa kangasta, mutta kyllä me tämäkin vielä korjataan, sillä tämä spinnu, sen luurangot ja 13 paikkaa ovat kiertäneet meidän kanssa Atlantin. Ei sellaista kaveria hylätä!

VIRVELI HUUTAA

Illalla ajoimme kalaparven ohi. Paikalla oli joukkio delfiinejä ja paikallisia lokkeja kalastamassa saalista. Pian meidänkin virveli huudahtaa sen merkiksi, että jokin on tarttunut vieheeseen. Vilkaisen taaksepäin ja… Voi ei, siellä on lintu! Se räpiköi surkeasti aalloilla ja kuuden solmun vauhtimme vetää sitä välillä pinnan alle. Ville ohjaa äkkiä veneen piihin, eli vedon pois purjeista ja vauhti tippuu. Jaakko kelaa siimaa sisään ja pääkalastajamme Ossi saapuu myös apuun. Kun saamme linnun lähemmäs, huomaamme, että se on onneksi vain sotkeutunut siimaan. Huh, onneksi. Hetken mietimme miten toimitaan, sillä siima ei lähtenyt irti vain poikkaisemalla sen. Otan linnun käsiini, jotta saamme siiman selvitettyä. Lintu räpistelee sen verran kovasti, että ainakaan se ei tarvitse eutanasiaa. Huh, toisen kerran!! Ossi irrottelee siiman vikkelästi siivestä ja tarkistamme onko siipi kunnossa. Sulat ovat epäjärjestyksessä, mutta muuten ei näy mitään jälkiä. Päästän linnun menemään ja se selvittelee hetken ajatuksiaan vedessä. Sitten se lähtee lentoon, joka näyttää yhtä vakaalta, kuin muillakin linnuilla. Taputamme ja huokaisemme helpotuksesta!

Jätä terveiset saareen!