Noin pääsääntöisesti on todella kiva seurata luonnossa tapahtuvia juttuja, kuten eläinten touhuja tai auringon nousuja. Mutta siinä vaiheessa, kun nämä ilmiöt uhkaavat kasvimaatani, niin silloin mennään rajan yli! Vaikkapa myyrät. Ei minulla periaatetasolla ollut mitään niitä vastaan, kunnes ensimmäisenä kasvimaa-kesänäni nostin syksyllä muutamia ensimmäisiä porkkanoita ja niistä oli jokaisesta nakerrettu pieni pala pois. Kävin välittömästi Bauhausissa ostamassa 10 loukkua ja viritin ne kasvimaan ympärille. Peurojen vierailun jälkeen kävimme öisellä karkotusreissulla koiran kanssa, tosin emme kyllä nähneet peuroista vilaustakaan.
Mutta nyt minulla on astetta juonikkaampi vierailija. Tai ainakin massavampi. Nimittäin merivesi on päätänyt pistää ranttaliksi takapihan lisäksi myös kasvimaallani.
Tulin eilen illalla kotiin työkaverin glögi-illasta ja kovin tuuli oli jo laantunut. Jo mantereen päässä näki, että vesi oli aika korkealla. Kotona sen sitten huomasi kunnolla, kun lähdimme koirien kanssa kiertämään tonttia, joka oli jonkin verrankin pienempi kuin aikaisemmin. Onneksi olin kotona jo ennen kymmentä, sillä pääsin heti pelastelemaan erilaisia tavaroita pitkin tonttia. Sanomattakin lienee selvää, että Jaakko oli taas poissa, kun piti kahlailla meressä hakemassa tavaroita turvaan. En käsite, miten hän onnistuu ajoittamaan nämä poisttaolot näin kätevästi!
Huomenna pitäisi alkaa toinen rivakka tuulenpuuska, joka nostaa meriveden ennusteen mukaan aivan yhtä korkealle, katsotaan!