Vesi on ollut jo muutaman päivän ajan aika korkealla. Eilen katselimme lauantai-illan ratoksi tanskalaista dekkaria ja pennun aiheuttamalla tauolla huomasimme veden nousseen todella reilusti. Pikkusaarelle vievä kivisilta oli yhdessä kohdassa jo vähän veden alla. Vesi nousee aina syksyisin ja nyt nähtiin tämän syksyn vedenkorkeuden ennätys. Pakkohan sitä oli mennä kuvaamaan, vaikka ulkona oli pilkkopimeää ja kameran jalustan kiinnitysosa on hukassa, joten kovin pitkää suljinaikaa ei pystynyt käyttämään.
HUKKUNEISTA JA LÖYTYNEISTÄ TAVAROISTA
Valittelin vähän aikaa sitten, että Nikonin usb-johto on hukassa. Eipä ole enää! Ystävämme Aki tuli kylään ja löysi Nikonin tiedonsiirtojohdon pihalta jätelautakasasta. En voi ymmärtää miten se oli siellä… Loppukesästä hukassa ollut moottorisahakin löytyi alkusyksystä ystävien avustuksella. Jaakko soitti yhdelle kaverille kysyäkseen, onko mahdollisesti lainannut moottorisahaa hänelle. Ei ollut lainannut. Sen sijaan tämä kaveri oli ollut ennen reissuamme etsimässä e-jollasta hukkuneita osia meidän varastolta Jaakon kanssa ja muisti nähneensä moottorisahan varastolla. Hän pystyi vielä vuosi varastovierailun jälkeen antamaan tarkat koordinaatit moottorisahan löytymiseksi. Aikamoista! (E-jollan osat sen sijaan eivät löytyneet.)
Joten ystävät. Nyt olisi hukassa kameran jalustan osa, johon kamera laitetaan kiinni. Rautalapio. Olen käyttänyt rautalapiota viikko sitten mustikkapensaiden istuttamiseen, mutta ei ole sen jälkeen näkynyt. Lähettäkää viestiä, kun kuitenkin tiedätte missä ne ovat!
LAUANTAINA VESI ON KORKEALLA
Vesi on tosiaan ollut korkealla jo vähän aikaa, mutta nyt pääsin ensimmäistä kertaa ikuistamaan sen kameralle. Arkena valoisa aika menee töissä, joten kaikenlainen kuvaaminen on todella hankalaa, kun pääsee kotiin.
YÖLLÄ VESI NOUSEE VÄHÄN ENEMMÄN
SUNNUNTAI-AAMUNA
Vesi oli edelleen korkealla, mutta pahin oli ohi. Mittarina toimii helposti pikkusaareen vievä kivisilta. Yöllä siitä oli pieni osa veden alla.