Kun tulimme kotiin, paistoi aurinko upeasti jään pinnalla kimmeltäen. Se loi suorastaan vastustamattoman näkymän merelle päin. Ehdotin retkeä jään rajalle ja Jaakko tarttui heti ajatukseen. Korjasin kuitenkin, että ainakin niin pitkälle siis, kun Busterilla pääsisi ilman suurempaa säätämistä. Päätimme lähteä ja juoksimme sisälle laittamaan päälle lämmintä vaatetta, hakemaan koiria ja tekemään voileipiä. Sillä sehän ei ole retki eikä mikään, jos ei saa yhtään eväitä.
Retkikaverit mukana!
Helppo hymyillä, kun saa leikkiä jäänsärkijää! Vaadin ajovuoron, koska Jaakko oli saanut ajaa jäätä rikki jo niin monta kertaa.
JÄÄPOTKURI
Alkumatkasta Busteri upposi jäähän kuin veitsi voihin, mutta mitä lähemmäs avovettä tultiin, sitä hankalammaksi jää muuttui. Ennen Skatan satamaa pääsimme isomman veneen aukaisemalle väylälle. Onneksi, sillä muuten ei oltaisi päästy avovesille asti. Tosin avattua väylää oli raivostuttava ajaa. Jäälohkareet olivat irtonaisia, mutta isoja. Jään murtuessa jää repeää mukavasti kahtia ja moottoriin tai potkuriin ei osu jäätä. Nyt kyllä saatiin tumahduksia irtonaisista lohkareista moottoriinkin asti. Meillä on tosin jääpotkuri, joten sen asian puolesta homma on ok. Ai mikä on jääpotkuri? Se on sellainen huonompi potkuri, jolla kehtaa ajaa jäissä. Eilen meillä ei vielä ollut sellaista, mutta tänään huomasimme, että meillä on sellainen. Otimme eilen illalla pohjakosketuksen vähän isommalla lastilla viedessämme kylävieraita mantereelle. Hups! Mutta olimmekin miettineet, että meilläkin pitäisi olla jääpotkuri ja nyt sellainen on.
Sompa katsoo tarkkaavaisena Skatan satamaa.
No mitäs pientä jäälohkaretta jään ja meren reunalle on kertynyt? Ei mitään. Siellä odotti järjetön parvi lokkeja, jotka suunnittelivat kovaan ääneen muuttoa laitureille, veneiden katoille ja lähiluodoille.
Lokit eivät arvostaneet meidän seuraamme. Koirilla oli jännää seurata lokkien parveilua.
Perillä! Näissä maisemissa kelpasi syödä eväsleivät!
Kotiin kohti auringonlaskua!
BENSAA, BENSAA, LISÄÄ BENSAA
Menomatkalla, juuri siinä Skatan sataman kohdalla, kun ihmettelimme matkan muuttumista vähän raskaammaksi, totesi Jaakko: ”Riittääköhän bensa kotiin asti?” Ahaa, sain kuulla, että olimme tankanneet Busteriin jotkut bensatankin lirut, jotka löytyi pihalta olevasta jämäsäiliöstä. No mutta sehän olisi varsin kätevää jäädä keskelle jäitä ilman bensaa. Ei ole muuten airoista kovin paljoa hyötyä, kun liukuvat jään päällä. Takaisintulon aikana arvuuttelimme kuinka pitkälle bensa kestää ja mietimme selviytymisreittejä. Ajattelimme, että soittaisimme pokalla Oalle, jolla on vähän isompi alumiinipaatti ja kysyisimme, että ”Hei Oa! Mitä, jos nyt toisit tänne yhden kanisterin bensaa? Olemme tässä keskellä lahtea jäiden keskellä ja ei liiku paatti ei.” Pääsimme vähän pidemmälle. Skatan sataman kohdalla mietin, että irrottaisimme bensatankin ja toinen lähtisi maihin hakemaan bensaa. Siinä kohtaa jää oli niin paksua, että se kyllä kestäisi. Kotiinpäin tullessa jää heikkenee ja sitten tuumimme, että toinen ryömisi jäitä pitkin kotiin ja hakisi kelirikkoveneellä loppuporukan kotiin. Vene saisi jäädä jäihin, ei se sieltä mihinkään yhdessä yössä katoaisi. Tällä kertaa bensa kuitenkin riitti ja pääsimme kotiin lämmittämään jäisiä varpaita. Ihana reissu!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa