Kategoria: Kevät

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

17.04.2017

Jäät lähtivät 7.4.

Vaikka nyt on ollutkin kylmät yöt, lähti viimeiset jäät tänä vuonna jo toissaviikolla. Viralliseksi lähtöpäiväksi tuli 7.4. Ensin tuntui siltä, että jäät eivät lähde i-k-i-n-ä. Minulla on haaveena tehdä jäiden lähdöstä timelapse-video ja tänä vuonna olinkin asettelemassa kameraa monena päivänä paikalleen ja jätin sen ottamaan kuvia muutamien minuuttien välein. Olin jokaisena päivänä aivan varma, että nyt ne jäät lähtisivät. Tai viimeistään nyt! Lopputuloksena oli ainakin kolmelta päivältä muutama sata kuvaa, joissa ainoa tapahtuma oli auringon liikkuminen ja satunnainen linssilude-joutsen. Lopulta jäät vain sulivat hiljalleen pois, enkä saanut haluamaani kuvasarjaa. Viime vuonna jäiden lähtö oli dramaattisempi ja satuin olemaan kotona kamera valmiina. Pettymys oli suuri, sillä kameraan oli tullut vika ja se oli ottanut vain kolme kuvaa. No, jäiden lähdön kuvaamista pääsee yrittämään keskimäärin kerran vuodessa, joten ensi vuonna taas!

KUKA VOITTI JÄÄVEIKKAUKSEN 2017?

Jäiden lähdön kriteerihän oli, että meiltä pääsee laiturilta avoimille vesille. Ja se kriteeri täyttyi 7.4. illalla. Meillä oli yksi täysin oikea veikkaus ja sen oli tehnyt Susan. Tittidii, onnittelut sekä mainetta ja kunniaa jäätietäjälle!

Minulla veikkaus meni yhden päivän päähän, ajattelin jäiden lähtevän 8.4. Jaakolla taas oli aikaisempi toive ja jäiden piti lähteä hänen mukaansa 28.3. Ihan siihen ei päästy.

VIIMEISET PALASET BUSTERILLA

Pohjoisen puolen rannalla oli vielä vähän pidempään jäätä. Iso lautta lähti irti yhtenä aamuna ja alkoi lähestyä meidän laituria ja veneitä. Jaakko päätti napata Busterin ja kävi puskemassa lautan kauemmas rannasta. Jää oli vielä sen verran vahvaa, että Busteri ei mennyt siitä läpi. Pitkään on jää pitänyt pintansa!

Sompa lähtee mielellään apulaiseksi ihan kaikkiin hommiin. Nytkin se tähysti veneessä. Jäälautta oli todella leveä, ei mahtunut kameraani kuin puolikkaan verran…

Tutut kaverit ovat tulleet taas pikkusaareen!

Villasukat jalkaan ja pipo päähän, nyt on kevät!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

28.03.2017

Busteri laskettu vesille… eikun jäihin!

Jää alkaa hiljalleen näyttää siltä, että kyllä se kevätkin oikeasti tulee. Joutsenten lampi on laajentunut todella paljon ja ylettyy likipitäen meidän jääreitille. Kahden viime yön kova tuuli leikkasi jäätä isommaksi, jos ei nyt ihan kuin veitsi voita, niin aika vauhdikkaasti kuitenkin.

Niinpä päätimme tiputtaa Busterin jäihin vielä kun sitä voisi liu’uttaa kätevästi jäitä pitkin sopivaan paikkaan. Eilen pikkusaaren päähän oli ilmestynyt aika hyvä aukko, josta viime vuonnakin aloitimme veneilykauden. Olin etäpäivällä ja odottelin Jaakkoa kotiin illalla. Pakko myöntää, että alkaahan tuo vähän erikoiselta näyttää, tuo jään ylittäminen! Kävin kairaamassa ja jäätä on vielä 15 senttiä. Jää on kuitenkin tosi pehmeää ja pilliintynyttä.

Joutsenlampi oli auennut reippaasti Jaakon työpäivän aikana.

BUSTER VESILLE

Saimme Busterin tiputettua alas jäälle ja sitten se pitkin työntää pikkusaaren kärkeen. Jaakko veti ja minä työnsin. Ensin se ei meinannut hievahtaakaan, mutta kun sen sai liikkeelle, se liukui jäällä aivan kevyesti, kun veimme sitä juoksujalkaa perille. Jään reunalla jäin hetkeksi arpomaan kumpi hyppää Busteriin. Jaakko meni kyytiin ja siinä hetken tuumittuani alkoi Busterin alta jää vajota, joten minä sainkin nopeasti jalat alleni. Säilyin kuivin jaloin!

Paatti on paikallaan! Valo toimii ja uskollinen Yamaha lähti taas käyntiin ensimmäisellä käynnistyksellä!

BUSTER JÄÄNSÄRKIJÄNÄ

Tänään aamulla jää kantoi hyvin töihin menomatkalla, mutta koko päivän auringon ja tuulen jälkeen se näytti vähän epämääräiseltä. Niinpä koitimme ajaa jäätä rikki Busterilla. Jää osoittautui kuitenkin liian sitkeäksi, se vain taipui veneen alle, mutta ei mene rikki. Ja lopulta ei edes taipunut. Kai se on uskottava, että huomenna mennään työmatkat vielä potkukelkalla, vaikka se tuntuukin aika älyttömältä. Menomatkalla jää toki kestää kylmän yön jälkeen, mutta takaisintulo aina vähän jännittää, jos aurinko on lämmittänyt kovasti jäätä. Mutta hei, jokainen päivä on seikkailu!

Buster saa jäädä vielä hetkeksi rantaan odottamaan. Ehkä huomenna illalla uusi yritys!

Mutta sillä aikaa kun odottelee jäiden lähtöä, voi fiilistellä torstain kevätkauden avausta. Saimme pienen videopätkän kevään ensimmäiseltä retkeltä!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

18.03.2017

Retki jäärajalle

Viime viikonloppuna päätimme Jaakon kanssa lähteä tutkimaan mistä avoimet vedet löytyisivät. Niinpä laitoimme pelastautumispuvut päälle, koirille liivit niskaan ja lähdimme potkuttelemaan kohti jäärajaa. Kuukausi sitten jääraja tuli näkyviin jo melko nopeasti, mutta tähän väliin osunut kylmä jakso oli saanut sen pakenemaan pidemmälle. Tällä kertaa tein ihan videon meidän reissusta, kas näin!

LENTOKONE

Olimme juuri lähdössä liikenteeseen, kun jäälle laskeutui lentokone. Se oli sama Cessna kuin viimekin vuonna. Kävimme moikkaamassa lentäjää sekä hänen kaveriaan, kalastajaa, joka käy talviverkoilla tässä lähellä. Samat kaveri olivat tuttuja tältäkin vuodelta. He olivat lähdössä Kotkan suuntaan mökillä käymään ja saimmekin tallennettua videolle hienon pätkän Cessnan noususta taivaalle!

MISSÄ JÄÄ ON ENÄÄ 2 CM PAKSUA

Matkalla pysähdyimme luodolle, jossa jään raja oli kuukausi sitten. Toisella puolella luotoa oli vahva jääpeite ja toisella puolella avoin meri. Nyt luodolta ei edes nähnyt avovettä. Pysähdyimme välikaakaolle ja jatkoimme sitten matkaa. Etenimme potkukelkoilla hakkaamalla sopivin välein reikiä jäähän. Tai no eipä niitä jaksanut läpi asti koittaa hakata, sillä jää oli vielä hyvin paksua. Sitten tuli vastaan kaunis avonainen lampi jään keskellä, jonka toisella puolella oli kyllä jäätä vielä melkein niin pitkälle kuin näki. Jään näytti kuitenkin muuttuvan heti lammen jälkeen ja päätimme edetä varovaisemmin. Se tarkoitti, että minä jäin odottamaan koirien kanssa vahvalle jäälle ja Jaakko potkutteli pidemmälle. Mutta eipä potkutellut kovin pitkälle! Jaakko eteni noin 20 metriä ja löi jääpiikin kerralla jäästä läpi. Jää heikkeni tällä matkalla 10 sentistä 2 senttiin. Niinpä hän peruutteli hiljakseen takaisin. Jouduimme myöntämään, että tämän pidemmälle ei päästäisi.

Huono jää näkyi kyllä silmällä jäällakin seistessä, mutta kopterikuvassa ero oli todella selkeä. Videossa on kohta, jossa kopteri lentää lammen yli ja kuvan alareunassa oleva jää on aivan tummaa verrattuna paksuun jäähän. Siellä täällä erottaa myös auenneita kohtia.

Tässä kuvassa näkyy jään oheneminen myös aika hyvin. Jos ei muusta, niin Jaakon potkukelkan jäljistä ja peruutuksesta!

LUONTOELÄMYKSIÄ KOTIMATKALLA

Lähdimme potkuttelemaan takaisinpäin kotiin ja ensin katsoin, että kauempana oli jotain lauantai-ulkoilijoita. No eräänlaisia ulkoilijoita kyllä, sillä jäällä seisoi kolme peuraa! Päätin potkutella vähän lähemmäs, sillä kamerassa ei riittänyt putken pituus kunnon kuvaan. Yritin potkutella mahdollisimman hiljaa ilman äkkinäisiä liikkeitä. Yllättävän lähelle pääsin, mutta sitten peurat päättivät, että nyt riittää ja vaihtoivat suuntaa.

Lähempänä kotia katselin taivaalla kaartelevia lintuja. Olivat aika isoja. Hetkinen, onko ne kaksi merikotkaa!? Emme ole aiemmin nähneet merikotkia ihan näin lähellä, mutta siellä ne nyt olivat. Ne tähystelivät laajoissa kaarissa toistensa ympärillä ja etenivät hiljalleen pyörien kohti itää. Voin vain kuvitella minkälaiset näkymät niillä olivat, kun ne katselivat saaristoa lintuperspektiivistä. Sen verran tulee isoa petulintua kunnioitettua, että oli pakko kerätä koirat potkukelkkojen lähelle juoksemaan. Merikotka ei taida kovinkaan usein napata koiraa ja saattaahan tuo aikuinen borderterrieri olla muutenkin liian iso makupala. Olen joskus kuullut, että merikotka on saalistanut borderin pennusn ja tarina on jäänyt sen verran elävästi mieleen, että päätin pitää rekut lähellä.

En ollut ihan varma tunnistuksesta, mutta Santtu varmisti, että kuvassa on kotka.

Kertakaikkiaan kaunis päivä saaristossa! Toivottavasti tänä viikonloppuna saamme tätä lisää!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

[share title=”Jaa facebookissa” facebook=”true” ]

04.04.201604.04.2016

Retki jään halki avovesille

Kun tulimme kotiin, paistoi aurinko upeasti jään pinnalla kimmeltäen. Se loi suorastaan vastustamattoman näkymän merelle päin. Ehdotin retkeä jään rajalle ja Jaakko tarttui heti ajatukseen. Korjasin kuitenkin, että ainakin niin pitkälle siis, kun Busterilla pääsisi ilman suurempaa säätämistä. Päätimme lähteä ja juoksimme sisälle laittamaan päälle lämmintä vaatetta, hakemaan koiria ja tekemään voileipiä. Sillä sehän ei ole retki eikä mikään, jos ei saa yhtään eväitä.

Helppo hymyillä, kun saa leikkiä jäänsärkijää! Vaadin ajovuoron, koska Jaakko oli saanut ajaa jäätä rikki jo niin monta kertaa.

JÄÄPOTKURI

Alkumatkasta Busteri upposi jäähän kuin veitsi voihin, mutta mitä lähemmäs avovettä tultiin, sitä hankalammaksi jää muuttui. Ennen Skatan satamaa pääsimme isomman veneen aukaisemalle väylälle. Onneksi, sillä muuten ei oltaisi päästy avovesille asti. Tosin avattua väylää oli raivostuttava ajaa. Jäälohkareet olivat irtonaisia, mutta isoja. Jään murtuessa jää repeää mukavasti kahtia ja moottoriin tai potkuriin ei osu jäätä. Nyt kyllä saatiin tumahduksia irtonaisista lohkareista moottoriinkin asti. Meillä on tosin jääpotkuri, joten sen asian puolesta homma on ok. Ai mikä on jääpotkuri? Se on sellainen huonompi potkuri, jolla kehtaa ajaa jäissä. Eilen meillä ei vielä ollut sellaista, mutta tänään huomasimme, että meillä on sellainen. Otimme eilen illalla pohjakosketuksen vähän isommalla lastilla viedessämme kylävieraita mantereelle. Hups! Mutta olimmekin miettineet, että meilläkin pitäisi olla jääpotkuri ja nyt sellainen on.

Sompa katsoo tarkkaavaisena Skatan satamaa.

No mitäs pientä jäälohkaretta jään ja meren rannalle on kertynyt? Ei mitään. Siellä odotti järjetön parvi lokkeja, jotka suunnittelivat kovaan ääneen muuttoa laitureille, veneiden katoille ja lähiluodoille. — No mitäs pientä jäälohkaretta jään ja meren reunalle on kertynyt? Ei mitään. Siellä odotti järjetön parvi lokkeja, jotka suunnittelivat kovaan ääneen muuttoa laitureille, veneiden katoille ja lähiluodoille.

Lokit eivät arvostaneet meidän seuraamme. Koirilla oli jännää seurata lokkien parveilua.

Perillä! Näissä maisemissa kelpasi syödä eväsleivät!

BENSAA, BENSAA, LISÄÄ BENSAA

Menomatkalla, juuri siinä Skatan sataman kohdalla, kun ihmettelimme matkan muuttumista vähän raskaammaksi, totesi Jaakko: ”Riittääköhän bensa kotiin asti?” Ahaa, sain kuulla, että olimme tankanneet Busteriin jotkut bensatankin lirut, jotka löytyi pihalta olevasta jämäsäiliöstä. No mutta sehän olisi varsin kätevää jäädä keskelle jäitä ilman bensaa. Ei ole muuten airoista kovin paljoa hyötyä, kun liukuvat jään päällä. Takaisintulon aikana arvuuttelimme kuinka pitkälle bensa kestää ja mietimme selviytymisreittejä. Ajattelimme, että soittaisimme pokalla Oalle, jolla on vähän isompi alumiinipaatti ja kysyisimme, että ”Hei Oa! Mitä, jos nyt toisit tänne yhden kanisterin bensaa? Olemme tässä keskellä lahtea jäiden keskellä ja ei liiku paatti ei.” Pääsimme vähän pidemmälle. Skatan sataman kohdalla mietin, että irrottaisimme bensatankin ja toinen lähtisi maihin hakemaan bensaa. Siinä kohtaa jää oli niin paksua, että se kyllä kestäisi. Kotiinpäin tullessa jää heikkenee ja sitten tuumimme, että toinen ryömisi jäitä pitkin kotiin ja hakisi kelirikkoveneellä loppuporukan kotiin. Vene saisi jäädä jäihin, ei se sieltä mihinkään yhdessä yössä katoaisi. Tällä kertaa bensa kuitenkin riitti ja pääsimme kotiin lämmittämään jäisiä varpaita. Ihana reissu!

[line]

SEURAA SAARIELÄMÄÄ: