Heräsin aamulla 6:30, sillä halusin käydä vielä suihkussa maissa. Kuvittelin että ehdin käydä lämpimässä suihkussa, mutta en ollut ainoa, joka oli päättänyt pestä hiuksensa vielä maissa. No, vesi oli kylmää, mutta ainakaan suihkukoppi ei keinunut. Kun palasin veneelle, oli aamupalavalmistelut jo täydessä tohinassa.
Kokki ehti syödä aamupalan teon lomassa.
Lähdön hetki
Tuuli puhalsi koko yön aivan älyttömän kovaa. Äänet piti minuakin hereillä osan yöstä, sillä ujellus oli aikamoista. Vastapäisellä laiturilla jonkun rullagenua lähti aukeamaan ja piti vartin ajan kovaa pauketta. Aamulla tuuli ei ollut yhtään helpottanut ja mittarit näyttivät 13 – 16 m/s puuskia. Valmistelimme venettä vauhdilla lähtöä varten, sillä halusimme olla ajoissa ulkona. Tavoitteena oli lähteä satamasta 10 – 11.00 aikaan. Odotimme aamun VHF-lähetystä ARC:n kisatoimistolta. He pitävät joka aamu klo 9.00 lähetyksen ajankohtaisista asioista. Tällä kertaa kaikki veneet olivat nakutettuina VHF:n ääressä ja kuuntelivat starttiin liittyviä uutisia. Vihdoin rätisevä VHF ilmoitti: ”Racing division will be postponed with at least 2 hours and cruising division will be postponed with at least 18 hours.” Että ähäkutti vain, eipä lähdetäkään tänään. Klo 11:00 saimme VHF:llä lisätietoja, että myös racing division siirtyy huomiseen. Kun uutiset tulivat, kuului meidän taakse parkkeeratusta Monsterista kovat protestit. Tuntuu hullulta, että täysiä avomerikoneita ei päästetä merelle kovan tuulen takia, niihin oloihinhan ne on tehty. Lopulta kyse oli myös siitä, että sataman suu on vilkkaasti liikennöity ja sopivaa ajankohtaa ARCin lähdölle ei löytynyt ennen kuin seuraavana aamuna. Uusi starttiaika on maanantaina klo 15:00.
Kyläilyä
Koko porukkaa otti aika kovasti päähän, olimme aika lailla valmistautuneet lähtöön tai maksimissaan muutamien tuntien viivästykseen. Oli siis sopiva hetki ottaa vähän rennommin. Ystäväni Suomesta tulivat käväisemään veneellä ja samaan aikaan saimme tiedon viivästyksestä. Joten minulla olikin yhtäkkiä aikaa käydä Sailor Barissa aamukahvilla. Jee, oli kiva nähdä Oili ja Pete! Myös kollegani töistä oli lomalla Las Palmasissa ja tuli moikkaamaan. Villen vanhemmatkin ehtivät pyörähtää veneellä tekemässä viimeisen tupatarkastuksen. Joten lopulta aika mukava aamu!
Perttu ja Ville liukenivat tsekkaamaan Monsterprojectia. Oli pakko ottaa kuva meidän veneeltä Monsteria kohti, kun välittömästi kannella alkoi ”ajoposeeraukset”.
Perttu ajaa ja Ville kuvaa!Leopardista Samuli ja Kenneth sekä taustatiimiläinen Jusa tulivat moikkaamaan meitä veneelle, kun selvisi, että heidänkin lähtönsä oli siirtynyt. Pöydällä viime hetken ruokaostokset varastoja täydentämään. Veneessä on siis tällä hetkellä esimerkiksi 132 kananmunaa.
Huikein tutustumisvierailu meillä oli tänään Toscaan, hienoimpaan (ainoaan hienoon?) katamaraaniin, jonka olen nähnyt. Tosca on cruising-vene, mutta nopea sellainen. Se on upean harmaa ja tolkuttoman iso. Kiipesin ekaa kertaa sen kannelle ja tuntui siltä, kuin olisin katsellut satamaa lähes kerrostalosta. Paatti oli myös aika hieno sisältä, tilaa oli tarpeeksi ja se oli tyylikkäästi sisustettua. Ranskalaiset Jean-Charles ja Antoine aikovat ylittää Atlantin kahdestaan. Molemmilla on oma punkkansa veneen eri ponttooneissa. He ajavat venettä 3 tunnin vuoroissa, joten eivät he liian paljon toisiaan näe ylityksen aikana!
Tosca on korkea ja leveä!Toscan kannella.
Meidän crew!
Saimme vihdoin myös oman yhteiskuvan otettua! Ja kylläpä tuli hienoja, oli suorastaan vaikea valita paras kuva. Kiitokset Jusalle ja Samulille kuvaamiseseta! En tuntenut osaa meidän tiimistä kovin hyvin etukäteen ja oikeastaan olin purjehtinut vain Rimpiläisen (ja tietty Jaakon) kanssa aikaisemmin. Nyt kun on viikko pyöritty samoissa kuvioissa, niin voin sanoa, että meitä on kyllä lähdössä ihan huippujengi merille!
Olemme juosseet pää kolmantena jalkana hoitaen veneen asioita kuntoon ja homma alkaa olla hallussa. Olemme onneksi ehtineet myös rentoutua pariin otteeseen. Mutta jotain hommien teosta kertonee se, että emme ole KERTAAKAAN puolentoista viikon aikana ehtineet ilmaisille sundownereille, joissa yhteistyökumppanit tarjoavat ARCin jäsenille muutaman juoman auringonlaskun kunniaksi.
Keskiviikon naamiaiset
ARCissa on perinteisesti järjestetty naamiaiset lähtöviikolla. Pienen patistelun jälkeen sain miehistön naamiaiskauppaan. Teemana oli Tuhannen ja yhden yön sadut, joten arabimeininkiä etsittiin. Muutama puku löytyi, mutta miehistön uusimmat jäsenet päättivät mennä syömään, ottaa neuvoa-antavat ja hakivat puvut vähän myöhemmin.
Ennen naamiaisia meillä oli toisenlaiset juhlat, sillä Leistin Samuli oli järjestänyt Leopard3:lle tutustumiskäynnin. Veneellä tarjoiltiin vähän viiniä ja tapaksia ja me veimme tervehdyksenä kuohuvaa veneelle. Olihan se paatti nyt aikamoisen upea! Sisätilat olivat isot, mutta isoin tila oli varattu lähinnä purjeiden käsittelylle. Purjeet painaa jotain tsiljoona-miljoonan. Miehistöpunkatkin olivat aivan viihtyisän näköiset kopit. Kaunis ja vauhdikkaan näköinen vene, jonka kapteenin arvovalta ei jäänyt epäselväksi. Kun vierailun aika oli ohi, kapu ilmoitti ykskantaan: ”Everybody to the deck!” ja puolessa minuutissa vene tyhjeni. Unohdin täysin ottaa kuvia Leopardin sisältä, mikä moka!
Leopardin jälkeen kävelimme toiseen suomalais-projektiin, entiseen VOR-veneeseen. Ero oli kuin yöllä ja päivällä! Leopardissa pystyi liikkumaan suht mukavasti, mutta Monsterprojectissa piti todellakin kumartaa ja pujotella eteenpäin sisätiloissa. Tilat ovat täysin viimeistelemättömät ja pakko sanoa, että kosteus teki veneestä lähinnä lätkäjoukkueen pukuhuoneen hajuisen. Veneessä on myrskypunkat ja kenelläkään ei ole omaa sänkyä, vaan vuoron jälkeen painutaan ensimmäiseen vapaaseen punkkaan. Keittiö oli myös hyvin askeettinen ja puoli metriä liedestä oli wc. Vessan erotti keittiöstä verho. Hmm.. nice! Aloin ymmärtämään miksi Monsterin miehistö ei nuku veneessä, vaan hotellissa. Jengi on romminsa ansainnut, kun pääsevät St Luciaan!
Ehdimme juuri pujahtaa naamiaisvaatteisiin ja lähdimme kohti illan juhlapaikkaa. Jengi oli vähintään edustavaa! Meillä oli sheikki, Guantanamon arabivangit, haareminainen ja Caesar. Hetkinen. Caesar ja Arabia? No menköön!
Matkalla juhlapaikalle.Sheikki tekee limbo-ennätyksen!Ja mitkäs juhlat ne sellaiset on, joissa ei ole leuanvetokisaa illan päätteeksi? Voittaja jäi epäselväksi, koska sheikin leuanvetojen oikeaoppisuus kyseenalaistettiin.
Ruokashow alkaa
Olimme istuneet Axelin kanssa tarkkaavaisena ruokaseminaarissa ja torstaina oli aika toteuttaa pitkää listaa käytännössä. Kävimme Hiperdinossa ostamassa kuivatavarat. Siihen saimme menemään kaksi isoa ostoskärryä. Nauroimme viereisen kassan saksalaisilla, joilla kärryjä oli seitsemän! Perjantaina emme enää nauraneet, kun kävimme hakemassa tuoretavarat (3 kärryä HIperdinosta ja 2 El Corte Inglesistä), lisäksi tilasimme lihat jäädytettynä lihakaupasta (12 kiloa) ja juomat suoraan veneelle. Eikä tässä toki vielä kaikki. Lauantaina haettiin loput ruoat ja ylitimme taatusti yhteismäärässä sakslaisten vaivaiset 7 kärryä.
Nuudeleita ja pähkinöitä menossa kassalle.Perjantain ruokaostokset täyttivät yhden rullakon, joka tuotiin veneelle parin tunnin päästä ostamisesta.
Ruoan suunnittelu ja ostaminen on jo sinänsä ihan homma, mutta pakkaaminen vasta onkin. Torakoiden vuoksi mitään pahveja ei voi tuoda veneeseen ja kaikki hedelmät täytyy pestä. Säilykkeiden ympäriltä revittiin pahvit pois ja kasteltiin etikkaveteen. Samoin hedelmät saivat etikkakäsittelyn. Torakat tykkäävät asustella tölkkien alla pahveissa ja hedelmien koloissa. Päätimme suosiolla tehdä tämän homman huolellisesti.
Toinen ruokahuollon tärkeä osa on ruoan suojaaminen ötököiltä. Ötökät eivät tule ilmasta ja iske veneeseen, vaan ne tulevat ruokapakettien sisältä. Edellisellä reissulla Madeiralta Portugaliin, löysimme riisistä ötököitä kaksi päivää ostamisen jälkeen. Niinpä ostimme suuria määriä minigrip-pusseja, joihin pussitimme ruoat. Niin pidetään ötökät vain yhdessä kaurapussissa, eivätkä ne pääse leviämään koko ruokavarastoon.
Mikko tölkkien pesussa. Laiturilla on osa ruoasta.
Suomen lippu
Meidän Suomen lippu oli aika pieni ja unohdimme tuoda niitä mukana. Liput siis kuluvat helposti reissussa, joten niitä on hyvä olla varastossa. Liput tilattiin Suomesta saatesanoilla: ”Jos et ole varma koosta, ota isompi.” No on se lippu ainakin tarpeeksi iso! Se viistää muutaman sentin päästä merta ja liehuu upeasti veneen perässä.
Tämän lipun kanssa kehtaa lähteä matkaan!
Lauantain valmisteluita
Veneen pohja piti tarkistaa ja putsata. Varasimme sukeltajan sataman sukelluskaupasta ja sukeltajat tulivatkin lauantaina paikalle. Vähän jännitimme ehtiikö sukeltaja paikalle, koska he kertoivat varausta tehdessä, että eivät välttämättä ehdi sukeltaa kaikkia veneitä.
Sukeltajat hommissa.
Lauantaina pidettiin myös skippers meeting, jossa käytiin läpi lähtötilanne, maaliintulo ja viimeisimmät säätiedot. Startista kertoi ARCin pääjehu Andrew Bishop ja säätiedot Chris Tibbs, joka oli pitänyt muitakin luentoja. Sään osalta meillä on odotettavissa lähtöön turhankin kovaa tuulta, eli 13 m/s ja puuskissa 16 m/s. Täällä on ollut jo muutaman päivän ajan todella vaihtelevaa säätä niin, että sade pyyhkäisee kovan tuulen kanssa saaren yli. Chris kävi vielä läpi, mitä acceleration zonessa todennäköisesti tapahtuu. Kiihdytyskaistaksi kutsuttu alue muodostuu saaren lounaisosiin, kun tuuli tulee idän puolelta. Tuuli muodostaa ikään kuin tuulitunnelin, jossa tuulen nopeus nousee äkisti huomattavasti korkeammaksi. Nyt tuulet tulevat lähinnä luoteesta-pohjoisesta, joten kiihdytyskaista on tässä sataman paikkeilla. Ja sen huomaa… Väillä tuulee niin, että tukka meinaa lähteä päästä, mutta ei se lähde, koska sade liimaa hiukset päähän.
Chriss Tibbs luennoi, kipparit kuuntelee.
Veneellä on tehty koko ajan hommia eteenpäin. Konffattu satelliittipuhelinta ja sähköpostia, varmistettu että säädata liikkuu. On huollettu kaikenlaista kamaa ja piilotettu ruokaa erilaisiin paikkoihin. Mastoon tehtiin vielä viimeinen tarkastus ja teipattiin esimerkiksi sakkelien sokat. Olemme vastuuttaneet veneellä asioita niin, että jokaisella on omat vastuunsa. Se ei tarkoita, että joutuu tekemään kaiken itse, mutta vastaa siitä, että homma toimii varmistamalla, että kaikki tietää miten toimitaan ja että jokainen tekee osansa. Vastuista on lista veneen sisäseinällä. Näitä hommia ja muiden perehdyttämistä on tehty perjantain ja lauantain aikana.
Yhä ylös yrittää – Rimpiläinen kiipeää… Ville on toinen rikivastaavista.
Toinen Ville avasi kaikki pelastusliivit ja piti meille myöskin rakettien ja soihtujen käytöstä luennon. Suurimmalle osalle tämä oli tuttua puuhaa, mutta onhan se tärkeää varmistaa, ettei joku vahingossa laukaise rakettia pelastuslautan lattian läpi.
Ville tarkistaa liivejä ja Axel odottaa tuomiota omista liiveistään. Taustalla näkyy, ettei vene ole ihan vielä järjestyksessä!Perttu keskustelee säädatasta Suomessa olevan Heikin kanssa. Heikki on meidän onshore-säämies.
Kävimme vielä illalla syömässä viimeisen illallisen Las Palmasissa. Alkaa olla sellainen fiilis, että voisi jo lähteä merelle!
Viimeisimmän sään läpikäyntiä illallisella. Ville oli joko väsynyt tai kauhuissaan säästä?
Meillä on yllättävän huonot nettiyhteydet, sillä sataman netti toimii kehnosti ja koko aikaa emme voi roikkua Sailors Barissa. Niinpä tämäkin päivitys kattaa monta päivää ja on tautisen pitkä!
Illanviettoa
Lauantai-iltana päätimme lähteä ajamaan taittopyörillä kaupunkiin. Tarkoituksena oli löytää 3g-nettikortti, sillä nettivieroitukseni ei mene kovin hyvin. No, ei löytynyt. Tai löytyi, mutta jopa minä olin sitä mieltä, että 44e gigasta on vähän liikaa. Seuraavaksi teimmekin aivan yllätysvedon. Emme kävelleet sisään lähimpään gt:tä tarjoavaan baariin, jossa olisi netti, vaan menimme sporttikauppaan. Tarkemmin ottaen juoksukauppaan. Ostimme molemmille lenkkarit, koska sellaisia ei meillä ollut mukana. Jaakon lenkkarit oli niin huonossa kunnossa, etten kelpuuttanut niitä mukaan ja minulla on vain goretex-tennareita, joiden arvelen olevan Karibialle hieman liian kuumia. Kauppareissun jälkeen lähdimme juoksulenkille. Kyllä. Luit oikein. Annika ja Jaakko juoksulenkillä ilta-kymmeneltä lauantaina.
Emme juosseet kovaa tai kauas (ei pysty) ja pakko oli kävelläkin vähän. Lisäksi nollasin treenivaikutuksen syömällä yhden suklaalevyn heti kun pääsimme veneelle. Pitäähän palautusenergiat ottaa! Yhtä kaikki, olimme todella tyytyväisiä uuteen lauantai-illan harjoitukseen!
Uudet lenkkarit ja risteilyalukset taustalla.
Sunnuntain rikitarkistus
Meillä on venevakuutus Admiral Yachtsilla ja tämän vuoksi saimme rigging-Jerryn tarkistamaan rikin tilanteen ilmaiseksi ennen reissua. Olimme sopineet ajan jo monta viikkoa sitten sähköpostilla. Mutta eipä vain näkynyt Jerryä aamu-yhdeksältä veneellä. Kello 11.00 olimme lähdössä ARCin avajaisseremoniaan ja Jerry käveli apupoikansa kanssa vastaan. Heillä oli ollut niin paljon tarkastettavia veneitä, että he olivat jo aamupäivällä pari tuntia myöhässä aikataulusta. Jerry oli myös silmin nähden hämmentynyt minun tapaamisestani. Hän nimittäin odotti näkevänsä minun siskoni, joka purjehti venettä viime vuonna. Selvisimme rikin tarkistamisesta puhtain paperein, lukuun ottamatta muutamaa pinniä, jotka kannattaa vaihtaa. Lisäksi kävimme ostamassa varavaijeria ja bulldog-lukkoja, jos vaikka joutuisi korjaamaan jotakin vanteista merellä. Kuuntelimme myöhemmin tiistaina Jerryn riki-luennon ja luulen että jokaiselle tuli selväksi, että teemme joka päivä rikitarkistuksen.
Päivän teemana oli muutenkin turvallisuus ja se jatkuisi vielä seuraavalle päivälle. Kävin veneen kaikki lääkkeet vielä läpi ja bongasin muutamia vanhentuneita lääkkeitä, jotka yksi Suomessa oleva miehistön jäsen toisi mukanaan. Väitän, että meillä on aika kattava arsenaali lääkeaineita, joista toivottavasti käytämme korkeintaan pahoinvointilaastareita. Mukana on kuitenkin esimerkiksi infuusionesteitä ja kanyyli, jos sattuisi käymään vähän huonommin. Miehistön jäsenistä kukaan ei ole lääkäri, mutta yksi on laittanut kanyylin paikalleen muutamia kertoja ja Perttu ilmoitti olevansa vähintään pätevä kirurgi, koska on työskennellyt lääkärifirman hallinnossa niin monta vuotta ja tiedättehän, insinöörit nyt tuppaavat osaamaan kaiken.
Perttu siis lensi Las Palmasiin sunnuntaina myöhään illalla. Ehdimme juuri siivota veneen sellaiseen kuntoon, että Perttu mahtui veneeseen. Olimme nimittäin päivän aikana käyneet koko veneen läpi ja ottaneet kaiken tavaran ulos, käyneet läpi ja pistäneet takaisin. Tuo takaisin pistäminen jäi kyllä vielä vähän kesken.
Osa lääkevarastosta pöydällä ja muutenkin kaikki paikat avattu ja tutkinnassa. Siistiä!Jaakko siivosi sitloodaa.
Duunia, duunia, duunia
Maanantaina aloitimme kunnon duunin teon. Veneestä piti vaihtaa akut, joten niiden hankkiminen ja vaihtoprojekti oli ensimmäinen homma. Siinä menikin mukavasti puoli päivää.
Minun hommana oli päästä maanantaina läpi turvatarkistuksesta. ARCiin kuuluu turvatarkistus, jossa käydään läpi veneen kaikki turvallisuusvälineet. Jos vene ei pääse läpi tarkistuksesta, se ei pääse myöskään starttilinjalle. Joten tiukka meininki, mikä on hyvä juttu. Turvatarkistus-Chris tuli veneelle neljän aikaan pienen asennussekasotkun keskelle. Olin nostanut kaikki turvallisuusvälineet esille, mutta tiesin, että emme pääse tarkistusta läpi. En nimittäin kerta kaikkiaan ollut löytänyt vhf:n vara-antennia. Tiedän, että se on veneessä, mutta ei löydy. Olin käynyt läpi kaikki meidän raketit ja muut tarvikkeet ja tarkistanut päiväykset. Grab bag (pelastuslauttaan otettava laukku) oli tarkistettu ja päivitetty seitsemälle hengelle. Ostettavaa tuli parinsadan edestä, koska osa raketeista oli vanhoja ja lisäksi tarvittiin muutamia muita tarvikkeita. Ja tosiaan, muuta huomautettavaa ei ollut, kuin vhf:n vara-antenni. Se täytyy vielä löytää tai kartutamme lisää Rolnautic-liikkeen kassaa.
Meillä on uusi code zero –purje, jonka asentaminen aloitettiin myös. Puksprööti (keulapuomi) kaipasi vahvistusta, jotta se kestää uuden purjeen voimat. Niinpä pääsimme poraamaan reiän ankkuriboxii, johon asennettiin lenkki dyneemaköydelle, joka sitten menee pukspröötin päähän. Perttu ei mahtunut boxiin kiristämään muttereita, joten sinne laskettiin Jaakko. Jaakko meinasi jäädä jumiin boxiin hartioistaan, joten minä pääsin sukeltamaan pää edellä boxiin. Mutterit saatiin kiristettyä ja laiturille kerääntyi asianmukainen joukkio ihmettelemään meidän toimia.
Jaakko sukeltaa ankkuriboxiin.
Kuten näkyy, päivä alkoi olla pitkällä, kun ankkuriboxihommat oli hoidettu. Oli aika ottaa vähän rennommin ja osallistua ARC:in miehistöillalliselle. Saimme vielä uuden miehistöjäsenenkin mukaan, kun Axel ilmestyi satamaan!
Axel ehti mukaan miehistöillalliselleJatkoimme iltaa Sailor Barissa saksalaisen Bavarian miehistön kanssa.
Tiistaina opiskellaan
Meillä oli mielenkiintoisia seminaareja lähes koko päivän. Päivä alkoi riki-luennolla, jatkettiin hätätilanteilla ja vielä iltapäivällä vinkit myötätuulipurjehtimiseen ja sekä ruoka-asioiden järjestämiseen.
Päivä ei kuitenkaan mennyt täysin opiskeluun, vaan etenimme myös purjepuolella. Code-zeron asennus saatiin loppuun ja samalle rullalle saatiin myös genaakkeri! Mikä mahtavuus! Purjeet koenostettiin ylös satamassa ja systeemi sai laituriparlamentilta ansaitsemansa huomion. Spinnupuomi oli vielä Teneriffalla, mutta meille luvattiin pyhästi toimitus ajoissa. Espanjalaisethan tunnetusti pitävät lupauksensa, joten toivossa on hyvä elää.
Perttu ihailee uutta code zeroa ja pukspröötin vahviketta.Genaakkeri käriytyy jatkossa rullalle.
Saimme tiistaina myös Villen ja Mikon mukaan miehistöön. Olemme siis melkein täysilukuinen jengi! Kävimme porukalla syömässä iltapalan Puerto Grillissä. Tahti alkaa hieman väsyttää. Kun palasimme syömästä, simahdin suoraan nukkumaan, vaikka tarjolla oli turkinpippuria ja iltajuoma.
