Elämää meren keskellä
Lauantai-aamu aukesi täydellisessä sumussa. Olimme viikonlopuksi todella aikaisin hereillä, koska olimme lähdössä laittamaan Defyriä talviteloilla ja ajomatkaa oli edessä ainakin 2,5 tuntia. Oli niin superkaunista. Ensin aivan harmaata ja hiljalleen auringon noustessa värimaailma muuttui täysin. Tavallaan on harmaata edelleen, mutta samaan aikaan hurjasti valoa. Myöhästyimme melkein tunnilla lähdöstä, sillä oli pakko ottaa kuvia.
Voiko mennä töihin, jos manteretta ei kerta kaikkiaan ole? Nokkela esimieheni voisi tähän todeta, että pitääkö sinne saareen maksaa palkkaa, jos sitä ei näy. Niinpä päätin kuitenkin nousta sängystä ihailemaan sumuvaippaa ja ajella harmauden keskellä töihin.
Pikkusaaren takana ei ole mitään.
Yksinäinen lokki kaartelee siellä, missä pitäisi näkyä mastoja.
Meidän saari mereltä päin.
Melojat ovat ajoissa liikenteessä.
Matkalla satamaan.