Voiko mennä töihin, jos manteretta ei kerta kaikkiaan ole? Nokkela esimieheni voisi tähän todeta, että pitääkö sinne saareen maksaa palkkaa, jos sitä ei näy. Niinpä päätin kuitenkin nousta sängystä ihailemaan sumuvaippaa ja ajella harmauden keskellä töihin.
Pikkusaaren takana ei ole mitään.
Yksinäinen lokki kaartelee siellä, missä pitäisi näkyä mastoja.
Meidän saari mereltä päin.
Melojat ovat ajoissa liikenteessä.
Matkalla satamaan.
Kyllä on kaunista, oih. On työmatkoja ja on työmatkoja. Sinullapa täysin ainutlaatuinen!
Juu, en kyllä voi valittaa… Sumu on jännä juttu. Sen on nähnyt monta kertaa elämässään, mutta aina se on yhtä kaunista ja pitää heti rynnätä katsomaan ja kuvaamaan!
Onpas kiva blogi ja kaunis paikka teillä. Täytyy ryhtyä seuraamaan.
Voi kiitos! Täytyypä käydä kurkkaamassa purjehdusblogiasi, nyt kun ollaan sopivasti korkattu kausi meilläkin! 🙂