Tämä nyt uhkaa mennä aivan kite-jutuiksi, mutta ei voi mitään… Aurinko pilkisti puolen päivän aikaan harmaan pilvimassan takaa ja tuuliennuste lupaili juuri hyvää leijakeliä. Sovimme satamarantaan treffit töiden jälkeen Jussin ja Juuson kanssa. Jussi ja Juuso ovat, sanotaanko vaikka, että astetta kovempia leijatyyppejä. Heillä on oma kitekoulu Jujukite ja taitavat aikalailla hengittää lajia. Mutta hekin ovat olleet merellä kiteilemässä vain pari kertaa meidän kanssa. On kuulemma aivan huippua vaihtaa ranta avoimeen mereen. Siihen hommaan tarvitaan huoltovene, jonka kippariksi taas pääsin. Hommana on katsoa, että kaikki on reilassa ja poimia leijailijat kyytiin, jos tilanne vaatii.
Kahdella viime kerralla olisin voinut istua huoltoveneessä juomassa kahvia ja lakkaamassa kynsiä (tosin ekalla kerralla oli niin hyvää seuraa, että keskityimme jutteluun ja suklaamuffinsseihin). Tämä sen takia, että J & J-tyypit pärjäsivät aikalailla keskenään ja Jaakolla oli vähän hankaluuksia saada leija lentämään. Tänään Jaakko sai lainaan toiset kamat, jotta hätälaukaisimen kanssa ei tulisi ongelmia (viimeksi se laukesi itsekseen). Lisäksi tuulta oli reilusti enemmän.
Kite-leiri ilta-auringossa.
Jussille tuli onnekas äkkilähtö, kun hänen leijansa otti ja lähti merelle vähän itsekseen ja siitä lentoon. Pitihän se lähteä samantien merelle! ”Sori, oli tarkoitus auttaa Jaakko sun narujen kanssa, mutta pakko lähtee!”
Oijoi, miksi painoin kameran nappia liian aikaisin! Hypystä tallentui vain aivan alku.
Se lentää sittenkin!!!
Huoltoveneessä ei todellakaan käynyt mielessä kahvitauko, sillä Jaakko paineli yhteen suuntaan aikamoista kyytiä. TG:stä tuli jo muutamasta aallosta vedet kaaressa sisään, kun lähdin ottamaan parhaimmillaan 20 solmun vauhtia etenevää Jaakkoa kiinni. Ja kun sanon yhteen suuntaa, todella tarkoitan sitä. Kun leija nyt saatiin liikkumaan, oli homma Jaakon mielestä niin kivaa, ettei hän jaksanut lähteä harjoittelemaan toiseen suuntaan ajamista. Aina välillä homma päätyi mereen ja silloin pääsin päivittämään fiilikset. Pidimme lyhyen reittineuvottelun sen suhteen, oliko siinä yhdessä suunnassa, mihin Jaakko meni, karikkoa. Tämä oli tärkeää sen takia, että minun pitäisi päästä veneellä poimimaan leijailija kyytiin.
Jaakko sai leijan kunnon liikkeeseen tänään!
Kolmen mailin jälkeen tuli vastaan vastaranta ja ehkä vähän kiteilijänkin kunto. Poimin ensin Jaakon kyytiin ja sen jälkeen nostettiin kiteä. Säädimme jotenkin niiden narujen kanssa. Siinä paketissa nimittäin narua riittää. Leijassa, meressä, perämoottorissa ja trimmilevyissä… Kyllä, sinne meni. Moottori oli tietenkin ollut kokonaan kiinni, kun otin Jaakon kyytiin, mutta olin jättänyt moottorin alas, koska siitä moottorista ponnaamalla on helpompi nousta kyytiin. Well, voin sanoa, että seuraavalla kerralla saa tulla kyytiin ihan ilman moottorin antaman portaan apua…
Loikkahommia
Otimme vielä Jussinkin sisään veneeseen, mikä sujui mallikkaasti niin, että ajoin veneen leijan alle ja Jussi laski sen suoraan kannelle. Juuso jäi vielä tekemään muutaman hyppyhomman ja nyt pystyin ottamaan vähän kuviakin, kun ei tarvinnut ajaa.
Lento veneen nokan ohi. Kameraan pääsi vettä, siitä taiteelliset taustat.
Olihan se nyt hypättävä veneen ylikin!
Moro vaan siellä alhaalla!!
Vyyhti
Ajoimme vielä veneen meille ja pojat laittoivat kitet kuivumaan saunan ajaksi. Toisilla oli siinä laitossa vähän enemmän hommaa kuin toisilla. Aika mahtava ilta, täydellinen irtiotto ja lomafiilis!
The Vyyhti