Puhjehdus Barbadokselta Martiniquelle ja suffiviikko

saaressa Karibia, Martinique, Purjehdus, Surffaus 0 Comments

Kolmen viikon Barbados-hengailun jälkeen oli aika lähteä kohti Martiniqueta, jossa ystävämme Masa hyppäisi viikoksi paattiin. Matkaa Barbadokselta Martiniquelle oli noin 100 mailia ja odottelimme siinä viidentoista tunnin purjehdusta. Lähdimme matkaan illalla, koska halusimme saapua perille aamusella valoisan aikaan. Tiedossa oli mukavaa sivutuulta ja sivuaallokkoa. Mitään hankalampaa matkalla ei pitäisi olla. Ainoa haaste oli, että meitä oli paatissa vain minä ja Jaakko sekä merikelpoinen, mutta enemmän tai vähemmän purjehdustaidoton Oikku. Eli se tarkoittaisi melkoista valvomista minulle ja Jaakolle.

Mutta Oikku osoittautuikin todella nopeaksi oppijaksi ja oli ratin takana kotonaan. Meillä meni Jaakon kanssa pari tuntia käydä läpi, miten tutkat, AISit ja purjeet toimii ja sitten ilmoitimme, että Oikku saa oman purjehdusvuoron ja painuimme nukkumaan. Purjehdimme kolmen tunnin vuoroissa, joten saisimme Jaakon kanssa nukkua kuusi tuntia, jee! Mutta ei nyt tarvitse pelästyä, että hylkäsimme Oikun aivan täysin yksin ruoriin. Reivasimme purjeet jo valmiiksi vähän pienemmiksi, jotta puuskan sattuessa olisi vähän enemmän marginaalia toimia ja minä jäin nukkumaan sitlootaan vaatteet päällä valmiina tekemään hommia.

Ajohommat selvisi Oikulle nopeasti.

Ajohommat selvisi Oikulle nopeasti.

Plotteri, AIS ja tutkakoulutus menossa.

Plotteri, AIS ja tutkakoulutus menossa.

Heräsin muutamia kertoja tuulenpuuskaan tai isompaan aaltoon, mutta homma oli Oikulla hienosti hallussa. Seuraava herätys olikin taskulampun valo suoraan silmiin. Ihmettelin, että mikäs nyt, mutta kun havahduin kunnolla, tajusin että kuu möllötti todella kirkkaana ja superisona suoraan minun silmiini. Upean näköistä! Yöpurjehduksessa on aivan eri tavalla tunnelmaa ja se toi tällä kertaa mieleen myös Atlantin yli purjehduksen yövuorot. Myös Oikku fiilisteli omaa purjehdustaan ja kertoi, että siistiä oli. Eikä toiseen ajovuoroon osunut auringon nousukaan kuulemma ollut ihan tyhmän näköinen!

Yökipparilla kaikki hyvin!

Yökipparilla kaikki hyvin!

LE MARIN, MARTINIQUE

Saavuimme hyvin ranskankieliselle Martiniquelle aamusella ja laitoimme veneen vapaaseen poijuun. Satamatoimisto tosin kertoi, ettei se ole vapaa ja että muutenkaan koko satamassa ei ole vapaita paikkoja Transquadra-Atlantinylityskilpailun vuoksi. No jaaha, näimme ribillä ohiajavan satamamestarin ja huiskuttelimme hänet veneelle. Onnistuimme puhumaan laituripaikan kolmeksi päiväksi. Hieno homma! Kolmen päivän päästä lirkuttelimme satamamestarilta vielä muutaman lisäpäivän. Sitten tuli aamu, kun piti siirtää vene pois ja Jaakko lähti taas jututtamaan satamamestaria. “Minulla on tälle päivälle 14 varausta!”, parahti Jamal, satamamestari. Jaakko on aika hyvä puhumaan ja saimme vielä neljä päivää. Tänä aamuna oli taas lähdön aika. Olin aivan varma, että nyt lähtö tulee oikeasti, sillä Martiniquen ympäripurjehdus alkaisi huomenna. Aivan yllätykseksi meille irtosi paikka loppuajaksi aivan helposti. Kyllä aina yksi Suomi-paatti mukaan mahtuu! Halusimme olla laiturissa helppuden vuoksi, sillä Martinique olisi tiukkaa surffitreeniä (paitsi minulle) ja varma maasähkö sekä suolatönköttyjen surffareiden suihkumahdollisuus veneessä olivat kovaa valauuttaa.

Kävimme illalla hakemassa lentokentältä Masan, olimme valmistaneet hienot kyltit ja kaikki. Hakukeikka oli ylläri. Harmi että olimme puoli tuntia myöhässä ja vasta lähdössä lentokentälle, kun Masalta tuli viesti, että hän on perillä ja hyppää taksiin. Oli pakko paljastaa ylläri ja soittaa, ettei turhaan mene superkallista taksimaksua. Martiniquen kentällä on muuten mielenkiintoinen politiikka bussien kanssa. Niitä ei nimittäin mene sinne. Bussit saavat tuoda matkustajia 10 minuutin kävelymatkan päähän, ei lähemmäs. Aikamoista taksin suosimista.

Lentokenttätervehdyksemme löysi tiensä Masan hytin seinään asianmukaisin höystein.

Lentokenttätervehdyksemme löysi tiensä Masan hytin seinään asianmukaisin höystein.

LE WEEK DU SURF

Ensimmäisenä aamuna lähdettiin katsastamaan saaren surffispotteja. Jepsistä. Oli ilmeisesti pakko päästä katsomaan myös jokainen sellainen paikka, jossa on mahdollisesti surffia, jos aalto tulee etelästä ja kuu on väärinpäin taivaalla. Palasimme iltamyöhällä veneelle aikamoisen ajelun jälkeen. Samalla saimme tutustua paikalliseen ajokulttuuriin. Ajoimme vuoristoista tietä, joka oli kapea, pudotusta alaspäin riittävästi ja kiharainen kuin serpentiini. Lisäksi oli pimeää ja korkeuksiin laskeutui vielä sumu. Sellainen on ilmeisesti ihan hyvä paikka tehdä ohituksia!

Myös parkkeerauskulttuuri on herättänyt hilpeyttä. Vai onko vain meidän päässämme, että tuosta välistä on vähän vaikea mahtua ohi, ilman että oikean puolen renkaat on ojassa?

Myös parkkeerauskulttuuri on herättänyt hilpeyttä. Vai onko vain meidän päässämme, että tuosta välistä on vähän vaikea mahtua ohi, ilman että oikean puolen renkaat on ojassa?

Parhaaksi surffipaikaksi osoittautui nimestäänkin päätellen Plaz du surf (tai jotain sinnepäin). Pojat todella surffasivat joka ikinen päivä ja useimmiten 2 settiä päivässä. Oli muuten vähän rikkinäisiä surffareita illalla veneessä! Aina en jaksanut lähteä rantakissailemaan, mutta muutaman kerran kävin kuvaamassa ja omalla lenkillä upeissa rantamaisemissa. Tässä siis niitä surffikuvia Barbadokselta ja Martiniquelta!

Jaakko tsiikailee Barbadoksen Maycocksin aaltoja. Tämä on mielestäni yhtä pakollinen peruskuva, kuin purjehtijoilla ajokuva! Barbadoksen sementtitehdas oli surffimestan taustalla.

Jaakko tsiikailee Barbadoksen Maycocksin aaltoja. Tämä on mielestäni yhtä pakollinen peruskuva, kuin purjehtijoilla ajokuva! Barbadoksen sementtitehdas oli surffimestan taustalla.

Edelleen Barbadoksella, Jaakko vetämässä aaltoa!

Edelleen Barbadoksella, Jaakko vetämässä aaltoa!

Barbados: Oikku laudalla.

Barbados: Oikku laudalla.

Iso aalto jahtaa Oikkua!

Iso aalto jahtaa Oikkua!

Barbados: Surffimieskuva Jussista. En ehtinyt saada Jussia linssille aalloilla, koska hän oli vähän eri mestassa kuin loppujengi. Mutta rantakuva toimii aina!

Barbados: Surffimieskuva Jussista. En ehtinyt saada Jussia linssille aalloilla, koska hän oli vähän eri mestassa kuin loppujengi. Mutta rantakuva toimii aina!

Ihanat miehet rannalla!

Ihanat miehet rannalla!

Martiniquella saimma rannalle seuraksi myös koiran.

Martiniquella saimma rannalle seuraksi myös koiran.

Näin laudat pakataan autoon, neuvoo paikallinen surffikoulun opettaja. Ennätys on kuulemma 15 lautaa.

Näin laudat pakataan autoon, neuvoo paikallinen surffikoulun opettaja. Ennätys on kuulemma 15 lautaa.

Martiniquella aalto oli pienempää, mutta toisaalta sitä pääsi surffaamaan paljon. Kummassakin puolensa tuumi Jaakko, kun surffia veti!

Martiniquella aalto oli pienempää, mutta toisaalta sitä pääsi surffaamaan paljon. Kummassakin puolensa tuumi Jaakko, kun surffia veti!

Uusin surffijengin vahvistus, Masa, aalloilla.

Uusin surffijengin vahvistus, Masa, aalloilla. (Jaa, oli se aalto näköjään välillä isoa Martiniquellakin.)

Hangon keksi.

Hangon keksi.

Tauko rannalla. Eka setti takana, kohta syömään!

Tauko rannalla. Eka setti takana, kohta syömään!

Läheisen kylän ihana leipomo-kahvila. Jopa hedelmäsalaattia sai listalta!!

Läheisen kylän ihana leipomo-kahvila. Jopa hedelmäsalaattia sai listalta!!

Olin kova likka muistuttamaan, kuinka tärkeää on syödä, kun kulutus vedessä on tosi kovaa. "Nyt kurvaatte tuohon huoltsikalle!!" Ja poimin aina itselleni kaksin käsin herkkuja. Kyllähän kuvaaja tarvii energiaa?

Olin kova likka muistuttamaan, kuinka tärkeää on syödä, kun kulutus vedessä on tosi kovaa. “Nyt kurvaatte tuohon huoltsikalle!!” Ja poimin aina itselleni kaksin käsin herkkuja. Kyllähän kuvaaja tarvii energiaa?

Vähemmästäkin rasittuu!

Vähemmästäkin rasittuu!

Riippumatot viritettiin illalla kannelle. Tämä viikko on kyllä ollut ihan mahtavaa settiä!

Riippumatot viritettiin illalla kannelle. Pikku-viski ja lepo kannella auttoivat seuraavan aamun herätykseen. Tämä viikko on ollut taas ihan mahtavaa settiä!

Muuten, jos muistatte urheilukisan, se on saanut yllätävän johtajan surffiviikon myötä! Jaakolla on enemmän pisteitä kuin isälläni, mikä on pieni ihme, koska isä vetää koko ajan jotain himo-hiihtolenkkejä. Jaakolla, isällä ja siskolla on pisteitä yli 200, minulla 126. Hmph, lenkille siitä!

Jätä terveiset saareen!