Barbaboksella on erittäin toimiva julkinen liikenne. Bussit maksaa 2 bbd (alle 1€) per kyyti ja bussi kulkee tiuhaan. Mitään logiikkaa bussien aikatauluilla ei tietenkän ole. Isoilla sinisillä busseilla tosin ilmeisesti on aikataulu. Sitten on hieman pienemmät keltaiset bussit ja vielä Toyota Hiacet. Päättelimme, että ne kulkevat lähinnä silloin kuin kuskeja huvittaa ajaa. Bussit ovat mahtava elämys! Rahastajat huutelevat pysäkkien kohdalle minne ovat menossa ja ensimmäisellä kerralla Forsmannien kanssa meitä oli matkassa viisi aikuista, kolme lasta ja lasten rattaat. Emme mitenkään ajatelleet, että voisimme mahtua täydeltä näyttävän pikkubussin kyytiin, mutta käsittämättömästi bussiin ilmestyi tilaa juuri meidän porukalle ja vielä parille muulle. Tämän jälkeen kuski ajoi aikamoista vauhtia pikkuteitä kohti Speighstownia. Pidimme rystyset valkoisina kiinni mistä saimme, ettemme tippuisi penkiltä. Kyyti oli suorastaan freesaava, sen jälkeen tunsi olevansa elossa!
Hanaa, kuski!!!
Tällä kertaa reggae-rekassa oli tyhjempää, meitsi pääsi istumaan.
Vauhti ei ole ainoa bussien elämys. Toinen on musiikki. Sitä soitetaan vain keltaisissa busseissa ja niissäkin vain osassa on kunnolliset kaiuttimet. Mutta jos ne kaiuttimet bussista löytyy, niin musa pidetään mahdollisimman kovalla. Barbadoslaisten suosikkiradio-ohjelma näyttää olevan reggaeta, jonka päälle juontaja huutaa ja laulaa päälle. Mitä huonommin, sen parempi. Vaikuttaa siltä kuin Radio Helsingin paskalistan Ari olisi käynyt täällä opettamassa kaikille radiotähdille juontotyylin. Lopulta otimme jo korvatulpat mukaan matkalle pääkaupunkiin (45 minsaa), just in case pääsisimme reggae-rekan kyytiin.
SURFFIPAKULLA SAARTA KIERTÄMÄÄN
Siltaset saapuivat Barbadokselle ja kohta sen jälkeen myös Oikku. Päätimme vuokrata kunnon auton, jotta saamme revohkaa liikuteltua pitkin saarta. Koska meillä on tapana hoitaa tällaisia asioita ajoissa, niin aloitimme vuokra-auton etsimisen edellisenä iltana. Jaahans, on sitten vissiin se paljon puhuttu sesonki! Autoa ei nimittäin noin vain vuokrattukaan. Tarjolla oli muutama pikkuauto, mutta seitsemän ihmisen ja surffilautojen tunkeminen pieneen autoon, oli aikamoinen epäyhtälö. Sitten tärppäsi, Jaakko löysi kuuden hengen Suzuki APV:n ja vielä hyvällä hinnalla! Auto tilattiin ja maksettiin netissä ja se tuotaisiin meille satamaan seuraavana päivänä. Heiteltiin läpsyjä onnistuneen autovuokrauksen johdosta… kunnes Jussi huomasi, että auto oli tilattu puolentoista viikon päähän, juuri silloin, kun lähdemme pois Barbadokselta. Hienosti hoidettu!
No onneksi, seuraavana päivänä todella saimme Suzuki APV:n vuokralle ja pääsimme kiertämään saarta. Tästä alkoi hyvät seikkailut pitkin Barbadosta.
RANTAJUTTUJA
Barbadoksella on upeita rantoja ja niitä on monta! Meidän suosikit on ainakin Batsheba, Crane Beach ja Rockley Beach. Rockley Beachille yritin päästä aina kuin mahdollista, en niinkään sen rannan vuoksi, vaan lähellä sijaitsevan vegaanikahvilan takia. En ole koko Karibialla saanut niin herkullisia smoothieita kuin Good Lifessa! Olisin voinut syödä Alpha-Omega-pirtelön tuhat kertaa!
Good Life, ihana löytö! Good Lifen veski oli vähintään jännä. Kuvan vasemman reunan portaat kiivettiin ylös ja aidassa olevasta ovesta sisään. Sitä ajattelisi sinä sitten olevan vessan. Päinvastoin, oven takana onkin uima-allas ja brittejä ottamassa aurinkoa. Veski on sitten vielä hyvän matkaa eteenpäin.
Supersmoothiet tähän suuntaan! (Myös netti toimi, as you can see…)
Perhe Siltanen. Kuten kuvasta voi ehkä päätelläkin, niin foton kaksi lyhintä tyyppiä olivat aika hyviä järjestämään elämää rannalle!
Pojat ottaa skabaa ja isä jää metrejä jälkeen! Samalla merestä nousee ehkä hivenen humalainen rouva, joka on hetken päästä rannalla iskemässä varttuneempia surffipoikiamme.
Melkein tasapeli.
Tuleva surffipoika tsekkaamassa aaltoja. Alla juuri ostettu bodyboard, jolla otettiin hurjia liukuja aalloissa.
Ne isommat surffipojat tsekkaamassa aaltoja.
Batsheban rannalla oli upeat maisemat. Itäpuolen ranta oli jylhää ja täynnä isoja kallioita. Löysimme sieltä hyvän paikan harjoitella leijan lennätystä. Ainoa huono puoli oli, että paikka sijaitsi ikään kuin kielekkeellä, josta tiputus rantaan oli aikas jyrkkä. Se ei kuitenkaan haitannut, koska leija ei voi silleen vain tempaista meikäläistä mukaan ja nakata kielekkeeltä alas. Näin sanoimme myös Oikulle, joka päätti kokeilla leijan lennätystä. Leija nousi ilmaan saman tien ja tiedättekö sen sarjakuvaefektin, jossa vaikkapa Pulivari-koira vetää yhtäkkiä Aku Ankkaa remmissä, joka seuraa vaakatasossa? Noo, siltä Oikku näytti, kun raahautui leijan perässä nurmikkoa pitkin pomppien. Hupsista keikkaa, noinkin voi käydä. Onneksi Oikku selvisi vähillä vammoilla ja sitten kävimmekin hänen kanssaan vähän paremmin läpi, kuinka leijasta otetaan tehot pois. Se nimittäin nykäisee välillä todella kovaa. No, yhtä kaikki, tämä oli toinen kerta, kun tuuli tarpeeksi lennätykselle ja aloin päästä hommasta kärryille. Tein jopa muutaman pikkuhypyn ilmaan (tarkoituksella), leija nimittäin tosiaan nykäisee aika hyvin ilmaan!
Takana Atlantti ja muutama tuhat mailia vettä. Leija lentää suurinpiirtein sinne, minne on tarkoituskin!
PURJEHDUSRETKELLÄ
Olimme niin tyytyväisiä Port St Charlesiin ja paikallaan hengailuun, että purjehtiminen jäi melkein kolmeksi viikoksi. Kaksi kertaa käytiin ottamassa tuntumaa veneilyyn Barbadoksen edustalla. Sekin ehkä enemmän sen takia, että septit piti tyhjentää (kyllä, mereen vain. Täällä ei ole tyhjennysasemia…), kuin varsinaisesti purjehtimisen vuoksi. Mutta kun saa aikaiseksi lähteä, niin onhan se nyt siistiä! Varsinkin kun tuuli sopivasti ja Barbadoksen saari blokkasi aallon. Eli aika optimaaliset olot.
Joonatan tsekkailee merelle. Lentokalat tulivat hyppimään aina sille puolelle, millä Joonatan ei istunut. Joten niiden näkeminen jäi haaveeksi tarkkaavaisesta päivystyksestä huolimatta.
Sen sijaan delfiinit tulivat moikkaamaan! Kaverit ui aivan keulassa veneen ali ja ympäri.
PITÄÄKÖ VIRANOMAISIA LAHJOA?
Barbadoksella oli aktiivinen rannikkovartiosto. Hengailimme veneellä, kun partiovene pyöri meidän ympärillä ja tuli lopulta kylkeen kiinni. ”Rutiinitarkistus” ja ukot hyppäsivät veneeseen. Jahas, jahas… Olin kuullut, että joskus viranomaisille pitää sujuvasti sujauttaa kymppi tai kaksi, kun tulevat veneen sisälle, että hommat menevät sujuvasti. Olen aika huono noissa lahjomis-hommissa ja olin ihan että pitääkö tässä nyt lahjoa vai ei, kun viranomaiset halusivat tsekata veneemme myös sisältä ja kyselivät kaikilta keitä he ovat yms. Minä täyttelin lappuja; veneen tietoja, passinumeroita ja mitä varusteita veneessä on. No, Barbadoksen viranomaiset vaikuttavat ystävällisiltä ja jämäköiltä, eikä kukaan vihjannut mihinkään setelihommiin, joten selvisimme ilman lahjontaa. Jännä miten heti tuli vähän hiki kainaloon, kun viranomaiset tulivat veneeseen, vaikka kaikki pitäisi olla kunnossa.
Rannikkivartiosto tsekkasi veneet ainakin kaksi kertaa kolmen viikon aikana. Missään muualla ei rannikkovartiostoa ole pahemmin näkynyt.
SURFFIA KUVAAMASSA
Lupasin pojille, että menen jonakin päivänä kuvaamaan surffia, kun he ovat laineilla. Barbadokselta löytyi monta hyvää surffibreikkiä, joista osa oli vartin matkan päässä veneeltä. Viimeisinä päivinä oli todella hyvä keli, jossakin pohjoisemmalla pätkällä Atlanttia oli ollut vähän myrskyä ja Barbadoksen rannoille tuli hyvää aaltoa. Surffiaaltoa oli yhtäkkiä sellaisissakin paikoissa, joissa ei normaalisti tapahdu mitään. Ja myös veneessä rullasi aikamoisesti…
Surffailuun kuuluu olennaisesti spottien katsastelu. Ensin täytyy käydä katsomassa ehkä noin sadassa paikassa aaltoja ja ihmetellä onko tämä nyt hyvää vai olisko jossain muualla parempaa. Tässä eka mesta. Ei kelvannut.
Viimeisenä päivänä syntyi tällaisia spotteja. Tähän kohtaan alkoi pumppaamaan yhtä, puhdasta aaltoa. Ei mikään jätti-iso, mutta aika hieno kuitenkin!
Surffikuvaus-selfie! Käytössä Jaakon kamera. Pidemmällä putkella ja jalustalla tulisi vielä vähän parempaa kuvaa. Mutta hälläväliä, näillä mennään!
No nyt kaikki haluaisivat nähdä ne surffikuvat, että missäs ne ovat? Kunnon kameran kuvat ovat kaikki Jaakon koneella veneessä. Mutta kun vihdoin olen sellaisessa netissä kiinni, että saan tämän postauksen lähtemään, niin saatte elää hetken ilman poikien taidonnäytteitä!