Lähtöhässäkkää

saaressa Uncategorized 1 Comment

Lähtöpäivän aamuna lähdin passien ja veneen papereiden kera kohti St George’sia tullaamaan venettä ulos Bermudalta. Olimme sopineet, että muu porukka tuo veneen sillä aikaa tankille ja näkisimme bensiksellä. Meille jäisi runsaasti aikaa ennen starttia laittaa veneen fenderit, kiinnitysköydet ja ankkuri paikoilleen.

Tullaus sujui nopeasti ja ehdin vielä käydä netissä ja kaupassa hakemassa pari viime hetken juttua. Bensiksellä ei Defyriä näkynyt. Kymmentä vaille 10 aloin ihmettelemään. Startti olisi tunnin päästä ja paattia ei näy. Minulla oli Bermudan sim-kortti puhelimessa, eikä kellään ollut sen numeroa. Vihdoin sain Jaakon kiinni ja selvisi mikä viivästyttää. Laituripaikallamme piti olla ankkuri poijun lisäksi ja ankkuri oli jumissa, sukeltaja oli juuri tullut paikalle. Selvisi että ankkurimme oli sotkeutunut johonkin vanhaan köyteen, joka taas oli kietoutunut vanhan, poijupainona aikoinaan pidetyn, auton rotiskon ympärille. Lopulta saimme tankkauksen tehtyä varttia ennen oman luokkamme starttia.

STARTTI

Saimme hyvän startin ja nostimme lähtölaukauksen kohdalla genaakkerin. Painelimme luokan edellä kohti lahden suuaukkoa. Pahin kilpakumppanimme Euphoria, oli nostanut spinnun, joka oli mennyt rintsikoille etustaagin ympärille. Mutta niin siinä kävi, että tuuli kääntyi suoraan taaksemme ja genaakkeri ei meinannut pysyä vedossa. Solmut oikonut Euphoria lähestyi ja tuli kohdalle. Huutelimme kipparin kanssa asiaankuuluvia tervehdyksiä ja he hämmästelivät miten on mahdollista, että olemme heidän edellään. Ehdotin sen johtuvan siitä, että Euphoriassa pidetään liikaa rintaliiveistä. Joka tapauksessa sovimme, että ensimmäinen Hortalla tarjoaa rommit ja sitten Euphoria jatkoi menoaan. Meillä oli genaakkeri aivan poissa vedosta tietenkin juuri kaupungin ulkopuolella sijaitsevalla valokuvauspaikalla.

Sitten saimme purjeen vetoon ja hyvää vauhtia! Euphoria oli siis meidän kisakumppani viime ARCissa, voitimme heidät sekä tasoituksissa että ihan oikeastikin. Kippari kertoi, että tälle legille tulee hänen poikansa ja pojan kisapurjehduskaverit. Ja olihan meininki heillä lähdössä aika hienonnäköistä. Heillä on veneenä XC-42, joka on kyllä ominaisuuksiltaan meidän Defyriä nopeampi.

TADAA, MEILLÄ ON KAKSI GENAAKKERIA!

Jatkoimme matkaa mukavaa vauhtia. Olin jotenkin puolivitsillä lähdön jälkeen sanonut, että jos saamme fliitin katamaraanit kiinni, minä vilautan niille paidan alusta. Katamaraanit ovat nopeampia, kuin yksirunkoiset, joten omasta mielestäni heitto oli täysin riskitön. Mutta mitä ihmettä, iltapäivällä olimme mailin päässä fliitin pisimmällä olevasta katista. Jaakko naljaili minulle, että hän on juuri ajamassa kattia kiinni. Valitettavasti kohtalo oli kuitenkin minun puolellani. Meillä oli tuulta 7 m/s, aallot pienehköjä ja meno tasaista. Sitten genaakkeri repesi kahtia. Ei ole todellista! Tämähän on täysi toisinto ARC:sta toiseen suuntaan, jossa genaakkeri myös repesi kahtia alkumatkasta kevyissä oloissa. Tässä välissä emme olleet käyttäneetgenaakkeria ollenkaan, joten meillä on vähän huono trackrecord tämän purjeen kanssa.

Nyt etenemme vähän hitaammin, mutta kuitenkin oikein mukavasti virsikirjalla, jossa siis stora ja genua ovat eri puolilla. Vene tuntuu todella hyvältä purjehtia ja porukka voi pientä meripahoinvointia lukuunottanamatta loistavasti. Olemme saaneet erinomaiset, Ninan kokkaamat ruoat ja nyt suurin osa jengistä on unilla. Huomiseen Defyriltä

Comments 1

  1. Vaikka näettekin nämä kommentit vasta sataman netin ääressä, niin en malta olla sanomatta: Teillä sitä sattuu ja tapahtuu 🙂 ! Aivan uskomattomia kommelluksia, mutta onneksi sellaisia pääsääntöisesti, jotka jälkikäteen naurattavat, jopa näin äidin roolissa. Ja sen kerran, kun olisitte muuten olleet asiallisesti aikataulussa, niin vene on kiinni juuri ennen starttia auton romussa, huh huh tai heh heh! Terveiset kaikille! LRM

Jätä terveiset saareen!