SUNNUNTAI , 5. PYRJEHDUSPÄIVÄ
Lauantai oli hankala päivä. Ajoimme tosiaan pläkään ja laittelimme kaikkia purjeita salkoon vuoronperään aina, kun tuulimittari näytti kolmea tai enemmän. Mutta oikein mikään ei pysynyt vedossa. Jopa keskiviikkona kahtia mennyt genaakkeri nousi mastoon. Oy Purjeneulomo Villeheikkijaakko Ab oli teipannut purjeen kasaan spinnuteipillä. Tai jos ihan totta puhutaan, päätettiin purjeteippiä säästellä, jos johonkin muuhun purjeeseen tulisi reikä. Genaakkerista repeytyi myös 6 metriä takaliikkiä (takareunaa), josta suurin osa päätettiin teipata jeesus-teipillä. Mitä jesarilla ei pystytä korjaamaan, sitä ei korjata tarvitse! Mutta niin vain tuuli antoi odottaa itseään.
Yölä pääsimme kovaan tuuleen kiinni. Heräsin yövuoroon neljältä ja löysin ruorista onnellisen Ossin. Hän veivaili ruoria aalloissa ja etenimme kohti Azoreita yli kahdeksan solmun vauhtia, myötävirran avustamina. Oli kuulemma niin siistiä, että Ossi oli ajellut koko yön, eikä herättänyt muita. Upea tähtitaivas ja todella hieno auringonnousu kruunasivat yövahdin.
Seuraavaksi heräsi taktikko, joka määräsi nostamaan suuntaa. Ja kun tuulikin vielä kääntyi, oli meillä tiedossa tiukkaa kryssiä. Kaivoimme offshore-kamat esiin veneen uumenista ja oli vissiin korkea aikakin, sillä Puman takkini haisi jo vähän homeelta. Karibia-osuuksilla purjehdus oli vaatinut hieman kevyempiä kamoja ja esimerkiksi pelastautumispuku oli viimeksi ollut päällä marraskuun keleissä Suomessa vene-matkalla kotiin.
KEINUVA KEITTIÖ
Vastatuulessa elämä veneellä muuttuu aikamoisesti. Meillä tuuli yli 10 m/s ja aalloilla alkoi olla kokoa. Kujimme jatkuvasti keskimäärin 15 asteen kulmassa. Jos tämä olisikin tasaista, niin ok, mutta aallot heittävät kallistukseksi vähän mitä vain viiden ja kolmenkymmenen välillä. Sisätiloissa kulkeminen on haastavaa. Mutta keittiöhommat ne vasta haastavia ovatkin! Veneen ollessa näin päin kallellaan, kyökkimme melkein päättää menun meidän puolestamme. Avaatpa minkä tahansa kaapin, heittää vene ruoat ulos ja niistä voi sitten tehdä ruokaa. Mutta Nina piti sunnuntainakin keittiön tason korkeana. Kalkkuna-papu-nuudeli -hässäkkä katosi sekunneissa nälkäisille purjehtijoille.
HAASTAVA VESSA
Veneessämme on onneksi kaksi vessaa eri puolilla venettä, mutta vanhasta tottumuksesta käytin paaran puolen vessaa. Erittäin huono idea. Se on nimittäin se puoli, joka on ilmassa, eikä saa huuhteluvettä merestä. Nappasin suihkun ja laskin sieltä huuhteluvettä. Samalla paatti kallistui ja vessan painava kansi räpsähti sormilleni. Suihku kimposi käsistäni suihkuttamaan kaaressa koko veskiä ja minun vaatteitani. Seurasi siivousoperaatio vessassa, joka kallistelee niin paljon, että on vähällä lentää koko ajan johonkin suuntaan. Ja ne märät vaatteet eivät muuten taida ihan hetkeen kuivua, sillä vene on kostea kuin mikä, koska luukkuja ei voi pärskeiden vuoksi pitää auki. Tuoksu muistuttaa märkää sukkaa. Onneksi kryssi olisi ohi seuraavana yönä.
MAANANTAI, KRYSSI-BONUS JA 6. PURJEHDUSPÄIVÄ
Maanantain vastaisena yönä nukkumaan mennessä näky oli hupaisa. Salongissa ei ole varmaan koskaan nukkunut niin paljon jengiä. Vastatuulessa keulassa on aivan mahdoton nukkua, joten Ossi nukkui sohvalla, Heikki pienemmällä sohvalla ja Ville lattialla sohvan vieressä. Mutta jos vähän nauratti, niin ei naurattanut enää, kun Jaakko tuli vuorosta minun viereeni nukkumaan. Tuntui kuin olisimme ihmissekoittimessa, kun vyöryimme aaltojen mukana toistemme päälle. Aamulla oli kyllä sellainen olo, että teki hyvää päästä pihalle oikomaan jäseniään.
Aamulla selvisi myös, että olimme saaneet vastatuulta vielä bonuspäivän verran. Onhan tämä tietysti paljon parempi kuin nolla-tuuli, mutta jokin muukin tuuli kelpaisi. Aaltojen joukossa on nyt mukana todella isoja aaltoja. Minä tipuin yhden kerran kuskin paikalta alas styyran puolelle. Häthätää sain ratista pidettyä kiinni. Se oli salakavalan iso aalto. No, ainakin on haastetta ruorissa, kun väistelee aaltoja ja yrittää pitää vauhtia yllä!
VAIKEA TAKTIIKKA
Azoreille pääseminen näyttää todella hankalalta, sillä edessämme on todennäköisesti laajat tyvenen alueet. Vaihtoehtoina meillä on kiertää ne pohjoisen kautta, jolloin matka pitenee huomattavasti, mutta pääsisimme mahdollisesti purjehtien Azoreille. Toinen vaihtoehto olisi yrittää suurinpiirtein suoraa reittiä Azoreille ja toivoa, että tyynen alueen läpi pystyisi etenemään jollakin purjeella edes hidasta vauhtia. Ongelmana tyvenen läpi ajamisessa on, että jos alue on todella laaja ja tuuli on täysin nollassa koko alueella, meillä ei välttämättä ole dieseliä tarpeeksi ylitykseen, vaikka sitä useamman vuorokauden moottoriajoon onkin. Rantataktikkomme väsäävät juuri tällä hetkellä meilä lisätietoa päätöksentekoon ja illalla tiedämme jo, otammeko illaksi ennustetun etelä-tuulen mukana kyydin pohjoiseen vai kohti Azoreita. Niin tai näin, taidamme viettää merellä useamman päivän kuin ensin ajattelimme!