Saariston lomareissu alkaa – Högland ja Nestor’s Back Pocket

In Högland, Korppoo, Veneet, Veneretki by saaressa

Jee, nyt veneilyreissu saaristoon on alkanut! Lähtöpäivänä piti käydä vielä Marineassa hakemassa minun puhelimeen vedenpitävät kuoret ja matkaa varten sähköadapteri. Meillä on veneessä irrallinen pikkupatteri ja jatkoroikka, johon tarvitaan adapteri. Jaakko hoiti Marinea-reissun ja minä pakkasin tavaroita. Kun vihdoin saimme jäätävän tavarakuormamme satamaan, selvisi, että Jaakko oli ostanut Marineasta ison säkin tavaraa ja muun muassa sen puhelimen suojakuoren. Se adapteri oli kuitenkin unohtunut. Sen sijaan oli pari vedenpitävää kanoottibägiä, jollaisia olemme kyllä kaivanneet edellisten hajottua, uudet kiinnitysköydet ja led-käsisoihtu. Kaikki siis tarpeellista tavaraa, mutta se adapteri pitäisi fiksata matkalta.

Taas Hankoon!

Olemme näköjään koko ajan matkalla Hankoon venereissuillamme. Niin nytkin, mutta vain tankkaamaan, sillä jatkaisimme samantien 30 mailia pidemmälle saaristoon Paraisten portin lähelle. Tällä kertaa jätimme oman Huskymme satamaan ja lähdimme liikkeelle lainaveneellä, eli astetta isommalla Husky R8:lla. Suorastaan poltteli lähteä ajamaan sillä ja kokeilemaan miten metri lisää rungon pituutta vaikuttaa kulkuun. Ja vaikuttihan se. Jaakko ajoi ekan pätkän Hankoon asti ja paatti liikkui niin mukavasti 32 – 33 solmun vauhtia alkumatkan pienessä aallossa ja loppumatkan tyynessä vedessä. Tsekkaillaan lisää R8-fiiliksiä reissun edetessä!

Hangon edustalla oli jo aivan tyyntä! Ja kuvaajan linssissä vesipisaroita. Hups, en jaksanut korjata niitä pois jälkikäteen…

Hangon jälkeen minä otin ajovuoron. Tämä soutuporukka oli vähän urheilullisemmalla tyylillä liikenteessä. Iltapala varmasti maistui!

Jaakko ja koirat nukahtivat tasaisessa kyydissä. Koirille loman aloitus oli hyvä, sillä vanhempi Pipo jännittää aalloissa pomppimista. Nyt sitä ei ollut ollenkaan. Pääsimme perille mukavasti iltapalalle ja saunaan kavereiden mökille.

 

Högland – Saaristomeren korkein kohta

Saimme tästä heti kunnon sanailun aikaiseksi. Höglandin sanotaan olevan Saaristomeren korkein kohta 41 metrin korkeudellaan. Lähellä on kuitenkin Kaasivuori, joka on 64 metriä korkea. Se ei kuitenkaan ole Saaristomeren kansallispuistossa, joten hyväksyin selityksen korkeimmasta paikasta. Päätimme lähteä päiväretkellä Höglandiin. Retkilaiturissa oli vielä sopivasti useampi paikka jäljellä ja kiinnityimme ankkuriin jonon jatkoksi. Sisääntulossa on kiviä, kannattaa olla varovainen. Garminin kartasta puuttui yksi Navionicsissa näkyvä kivi. Höglandissa oli siisti vessa ja mukavasti info-tauluja kertomassa saaren elämästä. Ja lampaat! Näimme ne vilaukselta tullessamme takaisin veneelle.

Husky kiinni ja jengi kasassa! Päivä oli lievästi sanottuna helteinen ja jo 41 metrin korkeusero tuntui todella isolta kapuamisurakalta..

Matka näköalatornille ei onneksi ole pitkä ja maisema palkitsee. Puut ovat vähän kasvaneet tornia kiinni, joten ihan joka suuntaan ei ole esteetön näkymä.

Huiputtamisesta kuuluu tietenkin saada palkinto, eli kylmä kuohuviini! Mukana menossa myös saaristokipparimme Fred Olsen, jonka erityisen tyylikkään lippalakin tippumista mereen yritämme suojata parhaamme mukaan.

Takaisin kiersimme luontopolkua vähän pidemmän kautta. Polulla on hyvässä kunnossa olevia portaita.

Polun päälle kaartunut puu on alkanut kasvaa pientä vesaa suoraan ylöspäin. Höglandetissa on mielenkiintoinen luonto. On kauniit kalliot käkkärämäntyineen ja sitten vehmaampia lehtomaisia kohtia sekä vanhan asutuksen merkkejä.

Rantareitti takaisinpäin saa kenet tahansa kallioista pitävän huokailemaan. Kalliot ovat ihan huippukauniit!

Veneen voi kiinnittää laiturin sijaan myös suoraan rantakallioihin.

Högland on taatusti visiitin arvoinen ja ehkäpä vähän viileämpänä päivänä olisi tullut kierrettyä enemmänkin. Nyt sekä ihmiset että koirat alkoivat olla todella läähätyksissään ja kaikki odottivat avovenekyytiä kotiinpäin. Tämä on muuten siitä harvinainen kesä, että minä en ole ollenkaan haikaillut koppivenettä! Avoveneen puhallus on ollut erittäin tervetullutta…

Nestor’s Back Pocket – superhyvä ruokakokemus!

Kävimme Jaakon kanssa viime vuonna syömässä Nestor’s Back Pocketissa ja ehdotimme uusintaa kaveriporukallemme. Hehkuttelimme paikan ruokaa, sillä se oli todella hyvää! Vakuutimme porukan, saimme varattua pöydän ja illansuussa lähdimme veneellä kohti Korppoota. Nestor’s Back Pocketilla on oma laituri, jossa on ravintolan viiri merkkinä. Laituria on jatkettu ja se on tänä vuonna viime vuotta pidempi.

Nestorin ravintola- ja hotellirakennus on upea punamultainen talo. Viime vuonna söimme ulkona, tänä vuona mahduimme sisälle.

Valtaosa meistä panosti viiden ruokalajin illalliseen. Jestas, miten hyvää!

Voin todella suositella Nestoria, kun haluaa syödä vähän paremmin. Omat suosikkini olivat sieniriostto ja jälkiruoka. Sienirisotto oli aivan taivaallista! Se sai kehuja koko pöydältä. Jälkiruoan jäätelö oli itse tehtyä ja makuja löytyi lautaselta useampia. Myös saksanhirvi-annos sai aikaan huokailuja pöydässä. Tai no, totta puhuen ihan kaikki annokset aiheuttivat ihastusta. Pelkäsin, että vähän ylihehkutimme paikkaa kavereille, mutta lupaukset tuli lunastettua. Palvelu on mutkatonta ja vaikka ruoka on fine diningia, niin tunnelma on rento ja syömään voi tulla ihan tavallisilla vaatteilla.

Laituriin mahtuu nyt enemmän veneitä. Me saimme olla tänään itsekseen, vaikka ravintola olikin täynnä. Aurinko alkoi hiljalleen laskea, kun lähdimme kohti Kirjaista tankkaamaan.

Taisto-koira on vielä nuori, se sai hyvää veneilykokemusta ja osasi ottaa paatissa rennosti.

 

Paraisilta jäi hyvät fiilikset. Ainakin loma lähti kunnolla käyntiin ja arki unohtui samantien. No, raksa-asioita tulee seurattua reissunkin ajan. Kahden kavereilla vietetyn yön jälkeen lähdimme kohti Iniötä ja mökkiä. Sieltä matka jatkuu sitten todennäköisesti Ahvenanmaalle!

 

 


SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

Jaa facebookissa

 

 

0