Mathildedalin venesatamassa ja aamiaisella Petun kartanokahvilassa

saaressa Mathildedal, Pettu Gård, Veneretkikohde 2 Comments

Töiden alettua on kiva palata vielä kesälomamatkalle. Ahvenanmaan kiertämisen jälkeen olimme yhden yön Nauvossa ja jatkoimme siitä matkaa ihan uuteen suuntaan, nimittäin Mathildedaliin, joka ei tosiaan sijaitse ulkona merellä! Ja kun kerron sisälle oltiin menossa, niin kiersimme Kemiönsaaren pohjoispuolelta, mikä oli meille aivan uutta reittiä. Saimme siis kunnon annoksen sisävesiveneilyä ja Ahvenanmaan saaristoon nähden erilaisia maisemia.

Rantojen metsät muuttuivat ja lehtipuut ottivat vallan. Muutama iso maatilakin näkyi rannalle asti.

Mathildedalin ruukkialue ihastuttaa

Saariston yksi ihanuus on monipuolisuus. Matkailija voi valita yöpaikakseen yhden upeista luonnonsatamista tai rantautua satamaan, joista löytyy enemmän ja vähemmän varusteltua versiota. Mathildedalin ruukkitehtaat tuovat satamavalintoihin yhden erilaisen vaihtoehdon lisää. Pienessä kyläyhteisössä on paljon katsottavaa ja shoppailtavaakin.

Meillä kului reissussa rahaa lähinnä omaan ja veneen ruokaan sekä satamamaksuihin. Mathildedalissa huomasin yhtäkkiä hypisteleväni vaatteita ja pyyhkeitä sellaisella silmällä, ettei niin ole käynyt pitkään aikaan kaupungissakaan! Minuun taitaa vedota pienten yrittäjien tarjoamat niin vaatteissa kuin herkuissakin. Kun vielä huomasin, että torille ilmestyi myyjä sokerisine munkkeineen, toivoin tosiaan että voisin syödä omani lisäksi jonkun muunkin mahaan. Myynnissä oli myös kasviksia, mutta juuri silloin potut eivät niin kiinnostaneet!

Mathildedalin vierassatamassa on pitkä laituri aisapaikkoineen. Tilaa elokuun alussa oli vaikka kuinka, joten saimme vapaasti valita paikan. Satamapaikka maksettiin ravintolaan, jossa kävimme illalla syömässä hampurilaiset. Pisteet siitä, että listalta löytyi Vöneriä, pääsin ekaa kertaa maistamaan tätä kasvisruokaa ja hyvää oli!

Tilaa on!

Satamasta löytyi tuttu vene! Tämä oli pitkään Suvisaaristossa maamerkkinä ja mekin kävimme yhtenä keväisenä retkipäivänä katsomassa sinistä rautapaattia. Silloin sillä oli vielä mastot paikallaan.

Vierasvenepaikat on selkeästi merkattu. Laiturin molemmat puolet ovat vierasveneitä varten.

Heti sataman takaa öytyy iso osa puodeista. Laiduntavat alpakat kiinnostavat taatusti lapsia ja myös meidän koiria, mutta kiersimme ne kuitenkin kaukaa. Kuvan aukion vierelle ilmestyi torimyyjä lauantai-aamuna.

Kahviossa oli hyvä valikoima kaikenlaista ostettavaa paikallisista tuotteista vähän vähemmän paikallisiin. Täältä minä löysin hunajapurkin sekä kokoelmapussin houkuttelevan tuoksuisia teepusseja. Syksy tulee, joten parasta olla valmis!

Second Chance myy Suomessa valmistettuja vaatteita, joiden kankaatkin ovat kotimaisia, osa teollisuuden ylijäämäkankaita ja osa uutta neulosta. Vaatteet tuntuivat sellaisilta, että ne kestävät aikaa ja sen verran oli pää jo taipunut kohti syksyä ja töiden alkua, että ostin sieltä yhden tunikan, josta tulee toivottavasti luottovaate syksyn päiviin! Ai niin, täällä oli myös aivan taivaallisia suklaita ja manteli-valkosuklaakeksejä!

Ruukin kehräämössä oli paljon alpakka-tuotteita. Saarinaapurini kasteli kasvimaatani loman ajan ja vein hänelle kiitokseksi alpakka-polvisukat. Täytyy kysellä syksyllä käyttökokemuksia!

Ruukkialue itsessään on mielestäni todella kaunis.

Hieman ylempänä kylällä on ravintola Terho. Kävimme siellä päivällä syömässä leivät ja nappaamassa yhdet olut/siiderit. Tämä ei ole ruokaravintola, mutta leipien jälkeen ei ollut kyllä nälkä pitkään aikaan. Hyvää!

Ravintolan 2. kerrokseen on avattu pieni Olohuone-sisustuskauppa. Ja se on sitä kirjaimellisesti; asukkaan olohuoneeseen perustettu kauppa. Olen jo pitkään haikaillut hamam-pyyhkeitä ja täältä löysin mieleiset. Puodin pitäjä suunnittelee pyyhkeet ja ne tehdään Turkissa pienessä kutomossa. Kyllä, ostin pyyhkeen. Se on ihana! Terassialueen takana on pieni leipomo, jossa myydään myös paikallisia siidereitä ja oluita.

Kun heräsimme Mathildedalissa seuraavana päivänä, oli reissumme ensimmäinen sateinen aamu. Ei oikein löytynyt aamulenkkiseuraa tästä jengistä. Koirat olivat päässeet sänkyyn nukkumaan ja teeskentelivät kuuroja, etteivät joutuisi luopumaan saavutetusta edusta edes auringon jo pilkistäessä pilvien välistä.

Petun kartanokahvila

Oli sadetta tai ei, matkamme jatkui. Jätimme mukavan ruukkikylän taaksemme ja lähdimme moikkaamaan tätiäni Taalintehtaan edustalle. Matkalla sinne oli sopivasta Pettu Gård kartanokahvila. Olin alkukesän aikana seuraillut facen Saariston satamat-ryhmää ja laittanut ylös kiinnostavia kohteita. No, näköjään minut saa helposti kiinnostumaan sokerilla. Postauksessa lupailtiin herkkuja ja tietenkin olin myyty! Tänne piti päästä.

Oli Jaakon ajopäivä. Ukkospilven mentyä ylitse, ajelimme pienessä vesisateessa kohti kartanokahvilaa.

Laituriin ajo näytti aika jännittävältä merikortista katsottuna. Sisään ajetaan Bänkholmenin ja Lökholmenin välistä. Reitti näyttää kapealta, mutta me emme nähneet yhtään kiveä tai ajautuneet matalikon puolelle. Saimme veneen kiinni laituriin ja lähdimme kohti muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaa kartanoa.

Sompa osallistuu mielellään ihan kaikkeen, vaikka sitten fendereitten laittoon. Suurta venetrafiikkia ei sateisena päivänä kuitenkaan ollut, vaan saimme pitää laiturin itsellämme.

Valkoinen kartano näkyy tielle asti. Ja tietenkin sitä ympäröi juuri sellainen kiviaita, joita rakastan!

Heti sisääntullessa on myynnissä tilan omia kasviksia. Hinta ei päätä huimaa kotimaisesta tuotannosta.

Paikan tunnelma on viehättävä ja täälläkin on myynnissä paikallisia tuotteita. Osuimme sopivaan ajankohtaan myös hunajan kannalta. Sitä oli lingottu kolme päivää aikaisemmin, joten kotiin ostamani purkki on supertuoretta!

Minkähänlaisia juhlia täällä on vietetty? Kartanossa voi istua kahvittelemaan eri huoneeseen tai pihalle.

Olin järkevä ja otin aamupalaksi lohileivän sekä smoothien. Jestas miten hyvää leipää ja smoothiessakin maistui kunnolla marjat!

Annoskateus tietenkin iski, kun katsoin Jaakon vohvelijäätelöhässäkkää. Vohveli olikin paksumpi versio ja ehkä juuri siksi tajuttoman hyvää. Jouduin verottamaan vähän itsellenikin.

Piipahdus kartanokahvilaan kannatti ja jos vain mitenkään osuu reitille, tullaan tänne uudestaan ensi kesänä. Kartanon aukioloaikoja ja uutisia voi seurailla heidän face-sivuiltaan. Paikka näyttää olevan edelleen auki ja nyt myynnissä on esimerkiksi oman sadon maisseja. Ihana kahvila!

Edit 26.8.2018: Korjattu ravintola Terhon nimi oikein.


Saaristoreissussa aiemmin:

Havsvidden ja Bärön Glada laxen

Sälskärin majakkasaari

Luotsisaari Kobba Klintar

Högland ja Nestor’s Back Pocket


SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin

Jaa facebookissa

Comments 2

    1. Post
      Author

Jätä terveiset saareen!