Isokari – upea majakkasaari

In Veneretki by saaressaLeave a Comment

Mökillä Iniössä rakensimme meille matkasuunnitelman muutamaksi päiväksi. Tarkoitus oli tehdä pistokeikkoja ja yksi yön yli reissu mökkisaaresta lähipaikkoihin. Ensimmäiselle reissulle meillä oli kunnianhimoinen suunnitelma. Ensin lähtisimme Isokarille katsomaan majakkasaaren, sitten yöpyisimme Katanpäässä ja matkalla kotiinpäin kävisimme Lappossa syömässä.

Isokarille mentäessä viimeinen pätkä on avointa merta. Katselimme ennusteita ja päätimme lähteä matkaan aikaisin sunnuntai-aamuna, sillä tuuli alkaisi nousta iltapäivällä. Koirien kanssa on kivempi ajella vähän tasaisella kelillä.

Lähtöaamu olikin todella tasainen!
Suojainen satama

Isokarin satama sijaitsee aallonmurtajien ja viereisen Niittukarin hellässä huomassa. Laitureita on kaksi ja tilaa oli vielä hyvin, kun saavuimme. Vähätuulinen aamupäivä oli selvästi suosittu vierailupäivä, sillä pienempiä veneitä tuli paikalla tasaiseen tahtiin. Laitoimme fenderit kylkeen, jos joku tarvitsisi kylkipaikkaa. Lähtiessä oli jo aika hyvä määrä purjeveneitäkin satamassa. Viikonloppu oli selkeästi vilkas Isokarilla!

Paatteja lipui satamaan säännöllisesti.
Sympaattinen satamatoimisto. Päivämaksu oli 10 euroa.
Majakkakylä

Lähdimme rantareittiä kohti punavalkoista majakkaa. Päivä oli yksi heinäkuun kuumimmista, joten koirat kaipasivat viilennystä melkeinpä samantien, kun olimme saaneet satamahommat hoidettua. Hyvin pian viilennystä alkoi kaivata myös ihmiset.

Sompa ja Taisto lotraavat rantavedessä. Muualla Suomessa raportoitiin jo sinileviä, mutta täällä vesi näytti kirkkaalta. Muutenkin törmäsimme melko vähän sinilevään, vähän hippuista vettä oli välillä, mutta lauttoja ei ollenkaan.
Vanha luotsitupa ja uusi luotsiasema sijaitsevat sataman lähellä. Kuva on lintutornilta matkalla majakalle. Vanhassa luotsituvassa voi myös yöpyä lokakuulle asti. Tämä kuulostaa niin kiinnostavalta! Lokakuun pimenevä ilta Isokarin luotsituvassa, ehkä pakko kokea joskus!
Matkalla majakalle pysähdyimme katsomaan tykkiä.
Majakan lähellä on useampia rakennuksia, jotka muodostavat, jos ei nyt ihan kylää, niin pikkuruisen yhteisön kuitenkin.
Majakkamestarin talossa majoittui koko majakan henkilökunta. Nyt siellä voi majoittua matkailijat, sillä rakennus toimii kesäisin hotellina.
Majakanvartija rakensi itselleen torpan, joka on nyt vanhin alkuperäisessä asussaan oleva rakennus Isokarilla.
Isokarin kasarmitalossa sijaitsi ruokala, jossa mekin söimme retken loppuvaiheissa. Siinä kohtaa olimme aivan poikki erityisesti auringosta ja kävelystä (kävimme vähän etsimässä reittiä saaren läpi, ei löytynyt). Ruokana oli kiusausta tai lohisoppaa, jotka maistuivat erinomaisilta. Suolakurkkuviipaleet pelastivat meidät nestehukalta. Lisäksi henkilökunta oli niin ihanan mutkatonta, että auringon väsyttämien matkailijoiden suut kääntyi jälleen hymyyn.
Kaunis majakka! Majakkakierrokselle olisi ehkä sittenkin kannattanut mennä, niillä saa aina mielenkiintoista ja yksityiskohtaisempaa tietoa majakan historiasta.
Upeat kalliot

Seurasimme luontopolkua länsipuolen rantakallioille, josta avautui upeat näkymät avomerelle. Olimme saaneet satamassa vinkin uimapaikasta naapuriveneilijältä, johon törmäsimme uudestaan rantakallioilla. Hän oli kokenut Isokarin kävi ja näytti meille tarkan paikan parhaasta uimaspotista. Ja se olikin kyllä hyvä paikka! Veden alla oli matala kalliohylly, josta oli helppo lähteä uimaan. Ennen kaikkea siitä oli helppo tulla ylös. Monissa paikoissa kallio oli aika jyrkkää ja levästä liukasta. Koiratkin pystyivät kahlailemaan matalassa vedessä.

Ihana heinäkuu! Saaren länsipuolella oli matalia hiekkarantoja, joita lapsiperheet suosivat.
Palanutta metsää ja lintutorni

Lähdimme kävelemään rantaa pitkin eteenpäin ja ajatuksena oli ehkä jopa kiertää saari. Isokari on tosiaankin iso, noin 180 hehtaaria. Aurinko kuumotti täysillä ja jossain kohtaa aloimme vähän kyseenalaistaa saaren kiertoaikeita. Looginen päätelmä oli sitten oikaista saaren läpi jotakin polkua pitkin. Niinpä teimme useita etsintäreittejä polkujen löytämiseksi. No ei löytynyt, vaan lähinnä rannalta poistuessa tuli KUUMA. Pistokeikat kuitenkin kannatti, sillä törmäsimme hienoihin maisemiin ja todennäköisesti puolustusvoimien käytön aikaisten rakennusten perustuksien jäänteisiin?

Palanut katajikko näytti erikoiselta. Maa oli mustunut hiilen väriseksi. Kuva ei anna nyt oikeutta näyn erikoisuudelle. Satamatoimistosta saimme kuulla, että kyseessä oli kulotus.
Lintutornilla kävimme matkalla veneelle. Kävin tietenkin kuvaamassa maisemia. Tornilta näki hyvin ulapalle, mutta muuten puut vähän haittasivat näkymiä.

Isokari oli huikea retkikohde. Suosittelen ehdottomasti käymään ja yöpymäänkin, jos on aikaa! Saari on iso ja nähtävää riittää. Meille jäi kutkuttamaan vielä itse majakassa käynti, saaren kiertäminen kokonaan sekä luotsituvassa yöpyminen. Isokarista länteen on myös hylkeidensuojelualue, jonne järjestetään muutama safari vuodessa. Sellaiselle olisi upeaa osallistua. Jätimme Isokarin taaksemme, mutta palaamme varmasti!

Muita majakkasaaria

Isokarin majakkasaari ei ole ainoa ihana majakkasaari, jolla olemme käyneet. Keväällä kävimme Bengtskärin majakalla ja vuotta aikaisemmin Ahvenanmaan ympärikierroksella Sälskärin majakalla. Nämä ovat jotenkin niin spesiaali-ihania!

Yöpyminen Bengtskärin majakalla

Sälskärin majakka



SEURAA SAARIELÄMÄÄ:

Facebook

Instagram

Bloglovin



Jätä terveiset saareen!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.