Ehdimme niukin naukin kotiin, niin että ilta-auringon viimeiset säteet osuivat pikkusaaren kärkeen. Keitin pikaisesti kahvit ja kannoimme eilisen suklaakakun jämät ja kasan pullia kallioille. Ihanaa kun on vieraita, niin pysähtyy helpommin nauttimaan tällaisesta!
”Joka kakkunsa jättää, se kakkunsa menettää”, tuumi pikkukoira.
Herkkuja jaossa.
Minun koirani eivät kerjää sitten ollenkaan…
Enpä tiiä, uskaltaisiko jo riemuita, että kevät on täällä?!
0