Syksyn toivelista veneeseen

In Veneet by saaressa

Kesähelteillä tykkään ajaa meidän Busterilla. Pikkumatkat Busterilla ovat ehdottoman hauskoja, koska sen saa pomppimaan hyvin aallokossa ja meno hulmuttaa tukkaa todella hienosti! Sitten tulee syksy. Syksyn tullen vaatimuslista veneen osalta kasvaa, sillä ajelu jäätävällä ja pimeällä kelillä on… jäätävää ja pimeää! Kahden syksyn kokemuksella minun unelmaveneessäni on seuraavia ominaisuuksia.

1. Veneen pitää olla koppivene. Ihan ehdottomasti! Suomen kesässä on ehkä viikon verran päiviä, jolloin avoveneellä voi ajaa ilman pilkkihaalaria.

2. Alumiinirunko. Viime vuonna meren alkaessa tosissaan jäätymään, sai pari kertaa pelästyä, että ollaanko myöhässä veneen nostossa, kun jääriite rahisi lasikuituveneen runkoon. (Loppujen lopuksi nostimme veneen kuitenkin ylös 1 kk liian aikaisin.) Mutta alumiinivene! Sillä vaan ajelisi rehvakkaasti jään läpi!

3. Lämmityslaite. Sellainen meidän TG:ssä jo on, mutta minä haluaisin, että se lämpenee tekstiviestillä. Miettikää kun sipsuttaisi lämpimästä autosta töiden jälkeen työvaatteissa lämpimään veneeseen kuskin paikalle. Tässä kuvitelmassa ulkona puhaltaa hyinen tuuli ja Jaakko tekee ulkona köyden irrotushommat.

4. Lämmityslaite puhaltaisi lämmintä ilmaa ikkunoihin. On kiva, että lämmitin lämmittää ihanasti jalkoja, mutta seuraavaksi joutuu avaamaan oven, koska höyrystyneistä ikkunoista ei näe pihalle.

5. Kunnon hakuvalot. Jaakko asensi sellaiset TG:een viime vuonna erinäisten taskulamppuseikkailuiden jälkeen. Rakastan edelleen räpsytellä pitkiä valoja päälle ja kiinni, efekti on niin huima. Seuraava unelma olisi, että hakuvaloja voisi kääntää sisällä paatissa istuen. Eikä siis joutuisi kääntämään paattia, jotta näkisi esimerkiksi rantaa tai merimerkkejä.

6. Voisi se kulkea vielä vähän kovempaa… Eikö näin ole kaikkien veneiden kohdalla?

WP_20140805_20_39_23_Pro(1)

Mitä, minua on huijattu! Tukka ei hulmuakaan!

Meidän paattien talvi

Satamassa aletaan pikkuhiljaa nostaa veneitä talvisäilytykseen. Meillä veneilukausi jatkuu vielä ehkä kolme kuukautta. Päätin orientoitua vähän tulevaan ja selailin läpi kuvia viime talvelta. Hyvät muistot tulvahti mieleen ja totesin, että onhan meillä kyllä jo nyt ihan mahtavat paati. Ne ovat olleet tosi varmatoimisia. En löytänyt kuvia, joissa Yamahan kaikki vaijerit olivat jääpuikkojen peitossa ja se lähti silti käyntiin. Tai sitä kun sulatan hiustenkuivaajalla moottorin ulostuloveden aukkoa. Voi hitsi, talviseikkailu!

WP_20130929_VeneeseenMahtuuTavaraa

Veneeseen pitää mahtua tavaraa! Ja siinä meidän TG on kyllä todella hyvä. Muuten, löydätkö kuvasta kaksi koiraa? on muuten kaksi koiraa. Toisesta näkyy tosin vain yksi jalka, kun piskit juoksevat villapaalin ympäri.

WP_20130829_006

Illat pimenevät. Välillä kuu valaisee tai mantereen valon kajo auttaa. Toisinaan taas on pilkkopimeää. Busterilla haetaan poijujen heijastimet vielä taskulampulla. Tosin nuo kajastukset on valoja rannassa. Mutta pimiää on, se oli pointti.

WP_20140914_TG-valot

TG:n hakuvaloilla merimerkit löytyy helposti pimeässäkin yössä.

WP_20131021_012
Upea ja tyyni loppusyksyn päivä. Moottorin päälle on kerääntynyt jo vähän huurretta.

WP_20131022_JääriitteenLäpi
Näin veneen pohjasta irrotetaan levää. (Tuo on oikeasti ihan riitettä, vaikka näyttää jäälle)

WP_20140111_003
Lunta tulee, mutta meri on vielä avonainen. Välillä sai kauhoa kunnolla lunta pois ennen kotiin pääsyä. Ehkä toivelistalle voisi laittaa myös penkin lämmittimet Busteriin? Ps. Kiinnitys ei ole kyllä minun jäljiltä…!

MeriJäätyy

Meri jäätyy. Tästä mentiin vielä kerran tämän jälkeen läpi ja sitten Busterikin nostettiin ylös.

WP_20140325_019

Busteri oli talviteloilla muistaakseni 2,5 kuukautta ennen kuin se tiputettiin kevätjäihin. Aika arktista, mutta Yamaha pelasi kuin unelma!

0