Sunnuntai aukesi harmaana ja ei voi sanoa, että olisimme olleet mitenkään aikaisin liikkeellä. Kymmenen jälkeen aurinko alkoi pilkahtaa pilvien välistä ihan kunnolla ja meri oli aivan tyyni. Ja sitten tuli kiire, iski nimittäin suppailusähköisku! Lokakuussa ei ole suppailukelejä ihan joka päivä, joten päätimme lähteä pienelle lenkille lähisaaren ympäri. Täysillä koirat aamu-ulkoilulle, missä purjehdustennarit on, entä tuulihousut? Laudat ja melat sentään löytyi nopeasti, joten pian olimme merellä.
AALTOJA
On jännä juttu, miten tieto viileästä vedestä saa varomaan kaatumista. Kun ohi ajoi veneitä, niin tasapainottelen tarkasti laudan päällä ja koskaan en ole tuntenut itseäni niin kömpelöksi suppi-laudan päällä. Vesi on 12-asteista. Tieto tuli ystävältämme Pienestä Lehtisaaresta, heillä on mittari. Ensi kerralla vedän jotkut sellaiset kamat päälle, että kylmyys ei haittaa, niin ei tarvitse varoa.
Mutta miten lämmin on aurinko! Se alkoi paahtaa ihan kunnolla puolessa välissä lenkkiä. Nautimme hitaasta lenkistä auringon paisteessa, upea ilma!
KOIRAT LAUDALLA
Molemmat koirat juoksivat täysillä Sirmetin luo, jonne meloin laudan kanssa. Pentu oli mennä aivan sekaisin, kun hän ei oikein tajunnut, että mikä se tällainen suppi-lauta on ja mitä minä sen kyydissä teen. Vanhempi koiramme Pipo on ollut pari kertaa suppailemassa ja hyppäsi syliin päästäkseen pienelle kyydille.
Päästin Pipon maihin rantakaislikkoon ja hetkessä Sompa jo hyppäsi laudalle ja kahdessa sekunnissa pois. No niin… Mitähän tästä tulisi, kun pikkuinen elosalama laitettaisiin laudan päälle?
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa