Jaakon siskon perhe asuu Turussa ja koska pyörimme siinä lähistöllä saaristossa, sovimme veneilytreffit. Kun treffipäiväksi tarkentui sunnuntai, oli suunnitelmakin aika selvä. Lähtisimme merelle yhdessä katsomaan Tall Ship’s Racesin lähtöparaatia. Kävimme päivällä tankkaamassa Ruissalon vierasvenesatamassa ja nappasimme kolmihenkisen seurueen kyytiin. Siitä lähdimme ensin Nauvoon syömään yhdessä. Erinomaisten haukiburgereiden jälkeen putputtelimme Airistolle katsomaan veneitä. Emme olleet ainoita, joilla oli sama suunnitelma. En ole nähnyt näin paljon veneitä samassa paikassa muualla kuin Düsseldorfin venemessuilla!
Ensimmäiset mastot alkoivat näkyä ja katsojaveneet kerääntyivät purjealusten rinnalle.
Hei, kisa ei ala vielä! Varsinainen kisalähtö oli vasta seuraavana päivänä.
Pidempi runkolinja voittaa… Sininen vene jäi taaemmas.
Tykkään vanhojen puisten purjeveneiden ulkonäöstä. Isot veneet ovat majasteettisen näköisiä, mutta pienemmissä purjehdusveneissä on oma viehätyksensä.
Seuraava kaunotar lähestymässä!
Katsojaveneitä riittää. Veneet eivät olleet purjeveneen linjalla, vaikka kameran linssi melkein niin valehteleekin.
Nokan alla!
Kapitan Borchardtin keulan alta näkyy läjä ihailevia veneitä.
Jos tämä purjealus ei ole joskus toiminu merirosvoaluksena, niin mikä sitten?
UIVA VENENÄYTTELY
Koska veneitä oli niin paljon ulkona, saimme kattavan venenäyttelyn myös yleisön veneistä. Aurinkoinen ilma houkutteli veneitä kaikista kokoluokista, joten katseltavaa riitti. Vesille oli tultu viihtymään. Monilla lauloi kamerat, veneissä nautittiin piknik-korien antimista ja paistateltiin päivää. Ylipäätään tunnelma oli leppoisa ja suuresta sinne tänne puikkelehtivasta vveneilymassasta huolimatta edmme nähneet läheltä piti-tilanteita. Muutaman kerran iso cruseship ilmoitteli tööttäämällä, että joku oli liian lähellä.
”Voitko himmaa vähän? Jes, juuri tuohon kuvakulmaan… Kiitooos, saa mennä taas!” (Kiitos Laura kuvasta!)
Husky! Meillä on R7 ja samasta laumasta piti heti ottaa kuva. Toisessa Huskyssa oli heti myös kamera valmiina. Jos satut tuntemaan kuskin, niin pyytäkää lähettämään kuva! 🙂
Nordstarissa osattiin pukeutua!
Myös purjelaivoissa oli hyvä tunnelma ja sieltä vilkutettiin takaisin, etenkin kun laivoissa bongattiin meidän nuorimman matkustajan huiskutuket.
Tuleva merenkäivijä tarkkaili veneitä kiikareilla 6-vuotiaan tarmolla.
KIIPEÄÄ, KIIPEÄÄ!
Isoissa veneissä ei parane olla korkeanpaikankammoinen ja ilmeisesti pitää osata jonkin verran kiipeillä. Kuinkahan pitkään näitä purjekuvioita pitää treenata, että homma pelaa varmasti?
Tutkimusmatkailijan mukaan nimetyssä veneessä oli jo porukka mastoissa. Kohta nousisi purjeet!
Komean näköistä! Merimiehiä nousee mastoihin kuin muurahaisia yksi toisensa perässä!
Tässä aluksessa asut oli mätsätty sävy sävyyn ja siniset kiipeilyvarusteiden alaosat eivät juuri housuista erottuneet.
Itse en kyllä uskaltaisi katsoa alas!
Näissä veneissä riittää piuhoja. Nostan hattua sille, joka osaa juoksuttaa kaikki köydet paikalleen, jos ne joskus joudutaan purkamaan. Puiset (tai puisen väriset) plogit on aika hienot!
Muutama merenneito löytyi keulakoristeena, mutta oma suosikkini oli Morgensternin merihevonen.
Tapaamme jälleen, Sedov! Punamastoinen Sedov lipui merelle viimeisten joukossa ja sai mukaansa ison saattojoukon.
MASTOT HÄVIÄVÄT HORISONTTIIN
Vietimme merellä melkein neljä tuntia purjeveneitä katsellen. Aurinko suosi meitä lämmöllään ja eväät maistuivat. Purjelaivat ovat niin kauniita! Tämä on elämäni toinen kerta, kun olen ollut katsomassa veneestä lähtöparaatia. Ensimmäinen tapahtui niin kauan sitten, että en oikein muista sitä kunnolla. Olimme liikenteessä perheemme Lotta-purjeveneellä. Ihastelin vanhoja purjeveneitä jo silloin ja nyt varmaan vielä hartaammin. Oli myös kivaa nähdä näin paljon veneitä katsomassa paraatia, venekulttuuri on meillä ihan voimissaan!
Veneiden määrä oli hirmuinen ja jatkui pitkälle kameran linssin ulkopuolelle!
SEURAA SAARIELÄMÄÄ:
Jaa facebookissa