SUPia mä metsästän…

Ja se on muuten vaikeata! Olimme alkaneet mieliä standuppaddleboardia jo St Lucialla, mutta eihän siellä sellaista myyty. SUP ratkaisisi parikin asiaa. (Seuraa järkiperusteluita, joiden avulla oikeutamme itsemme ostamaan täysin fiilispohjalta jotain ehkä vähän liian kallista.) Ensinnäkin sen avulla voisi huolehtia kunnosta näissä laguuneissa, joissa ei paljon lenkille pääse. Kuntoilu on aina tärkeää ja tällä perusteella voikin ostaa melkein mitä vain. Toisekseen meillä on vain yksi dinghy, joten jos vaikkapa haluamme liikkua eri aikoihin, niin SUPilla pääsee ankkuroidusta veneestä rantaan sekä retkille mielenkiintoisiin paikkoihin. Ja SUPillahan on valtavasti jatkokäyttöäkin, koska aiomme käyttää sitä vähän väliä kotona Suomessa.

Seuraavan kerran pääsemme lähelle SUPia Union Islandilla, jossa näemme pumpattavan SUPin purjevenevuokraamon seinällä. Ei, se ei ole myynnissä. Mutta myyjä saattaa tietää jonkun, joka tietää jonkun, joka saisi meille SUPin lähetettyä laivalla Carriacoulle huomiseksi Grenadasta. Kuulostaa liian sattumanvaraiselta ja päätämme odottaa Grenadaan, jossa niitä lautoja olisi ilmeisesti ihan kaupassa.

Uuden vuoden jälkeen ryntäämme IslandWaterWorld-venekauppaan katsomaan paikan SUPeja, jotka ovat sopivasti myös alennuksessa! Hieno homma, yksi kolmesta vaihtoehdosta on jopa mieleinen. Ainoa hankaluus on, että myyjällä ei ole ainuttakaan melaa. ”Ehkä ensi viikolla saisin melan.” Aha, no kiva, me olemme silloin jo lähteneet. No, seuraavaksi yritämme BudgetMarinaa. Siellä pitäisi olla myynnissä SUPeja. Ja niin onkin. Hienomman, valkosinisen, laudan kyljessä on lappu ”SOLD”, mutta varastosta saattaa löytyä vielä yksi kappale. Odotamme jännityksellä ja kohta myyjä tulee kertomaan, että juuri haluamamme lauta seisoo varastossa, ”Pistetäänkö pakettiin? Ai niin, mutta yksi pikkuongelma on, melaa ei ole”. Viimeinen mela oli myyty aamulla. Jengi hei, hoitakaa nyt niitä meloja kauppoihin, ei sillä supilla muuten mitään tee! Myyjällä on meille kuitenkin hyvä vinkki. Paikallisen ostarin surffikaupassa on taatusti myynnissä meloja.

Löydämme surffikaupan ja siellä on tosiaan myynnissä mela. Mutta se myydään vain pakettina vähän turhan kalliin SUPin kanssa. Ja ei, mitenkään ei voi myydä erikseen. Ja kyseessä on kaupan ainoa SUP-paketti, mitään muuta ei ole. Tinkaamme hintaa ja pidämme neuvonpitoa. Seuraa lisää järkisyitä, joiden perusteella ostos kannattaa ehkä tehdä. Ja onhan se tosi paljon kauniimpi kuin muut näkemämme SUPit. Niin ja tosiaan ainoa koko Etelä-Karibialla, jossa melakin kuuluu kauppaan! Seuraa lisää järkisyitä, SUPista tulee jopa turvallisuusväline. Jaakko on aina halunnut uida matkauintia ja maalailee pitkiä uintiretkiä, jossa minä suppailen vieressä. Nyökyttelen, että kyllä näin on, tärkeä ostos.

Kävelemme kaupasta ulos 10,6 jalkaa pitkä lauta kainalossa ja luottokortti aikaisempaa kevyempänä. Terveisiä vain keulagastillemme Villelle, tämäkin on sitten siellä keulassa Atlantin paluuylityksellä! Ville oli etukäteen tosi riemuissaan, kun kuuli, että keulaan on tulossa mahdollisesti vielä lisärojua… Jos muutan haluat lukea lisää Villen kuulumisista, hän aloitti kirjoittamaan blogia Intiasta, jossa hän opiskelee tällä hetkellä. Blogi löytyy täältä. Keväällä Ville palaa meidän miehistöön puolentoista kuukauden ajaksi.

Niin hymyillen tullaan rantaan pieneltä kierrokselta, että Hangon keksi jää kakkoseksi!
Niin hymyillen tullaan rantaan pieneltä kierrokselta, että Hangon keksi jää kakkoseksi!
Perheet Forsman-Kanerva + Willför ovat saapuneet Karibialle. Jusa kyyditsee Matiasta ja Joshuaa SUPilla. Hetkisen kuluttua laudasta roikkuu myös paikallinen vahvistus.
Perheet Forsman-Kanerva + Willför ovat saapuneet Karibialle. Jusa kyyditsee Matiasta ja Joshuaa SUPilla. Hetkisen kuluttua laudasta roikkuu myös paikallinen vahvistus.
Katja on suppaillut meistä eniten ja saamme häneltä hyvän tekniikkabriiffin
Katja on suppaillut meistä eniten ja saamme häneltä hyvän tekniikkabriiffin
Viikon päästä Mustiquella Jaakko esittelee päälläseisontaa. Oikeasti Jaakko oli ihan suorassa, mutta nappasin kuvan vähän liian aikaisin. Meikäläisen taidonnäyte on kansikuvassa.
Viikon päästä Mustiquella Jaakko esittelee päälläseisontaa. Oikeasti Jaakko oli ihan suorassa, mutta nappasin kuvan vähän liian aikaisin. Meikäläisen taidonnäyte on kansikuvassa.

Uusi Vuosi Grenadassa

VEDENALAINEN PATSASPUISTO

Lähdimme aikaisin liikkeelle, sillä halusimme ehtiä snorklaamaan vedenalaiseen patsaspuistoon ennen asettautumista St Georgesin satamaan. Purjehdimme mukavan myötäisissä tuulissa Carriacoulta Grenadaan Moliere-nimisen niemennokan kohdalle. Siellä on Grenadan kuuluisin nähtävyys, vedenalainen patsaspuisto. Veneille on varattu muutamia poijuja patsasalueen vierestä, lyhyen dinghy-matkan päästä. Maksoimme poijupaikasta 30 ecd, mikä sisälsi pääsyn patsasmuseoon. Patsasmuseon laidassa oli omat poijut dinghyille. Punaiset poijut kaupallisille toimijoille ja yksi valkoinen poiju muulle porukalle, eli meille. Tietenkin punaiset poijut sijaitsivat patsas-museon vieressä ja se valkoinen poiju hyvän matkaa kauempana.

Lähdimme koko jengi snorkkeloimaan dinghyltä ja etsimään patsaita. Niitä ei oltu merkitty mitenkään, eikä meillä ollut karttaa patsaiden sijainnista. Tavallaan juuri hienointa olikin se, että ei ollenkaan tiennyt milloin minkäkin mutkan takaa löytyi jokin patsas. Snorklasimme Jaakon kanssa kahdestaan ja ensimmäisenä löysimme hujan hajan maassa makaavia naishahmoja. Näkymä oli kuin jonkun tuhon jäljiltä, kun patsaat makasivat meren pohjassa epäjärjestyksessä. Tämän jälkeen löysimme museon kuuluisimman patsaan, lasten piirileikin. Patsaiden lisäksi alueella on upean näköistä muutenkin. Sähkönsinisiä, valkoisen ja mustankirjavia ja vaikka keltaisia kaloja ui parvina korallien ympärillä. Alueen laidalla oli matalampi vesi, jossa kasvoi esimerkiksi todella kauniita ruukkukoralleja. Merisiiliejä oli hurja määrä, ne näyttivät paikoitellen piikkimatoilta enemmän kuin yksittäisiltä siileiltä.

Uimme Jaakon kanssa purjeveneelle, kun Perttu ja Otto jäivät vielä tutkimaan löytyisikö lisää patsaita, Hertan ja Tertun kuivatellessa dinghyssä. Pyöräilijäpatsas jäi meiltä kaikilta näkemättä, mutta Otto ja Perttu löysivät vielä ainakin konekirjoituspatsaan, jossa hakattiin vanhaa kunnon Remingtonia. Patsaat saattoivat löytyä vasta juuri kohdalla, sillä ne oli sijoitettu hiekka-alueille korallien väliin. Osa patsaista oli paljon muuta maastoa syvemmällä.

Minulla ei ole veden alta ainuttakaan kuvaa, mutta googlettamalla Grenada, niitä löytyy vaikka kuinka paljon. Mutta sen sijaan minulla on kuva Jaakosta ja viritetystä snorkkelista!

Veneestä ei millään löytynyt yhtä snorkkelin putkea, joten oli aika askarrella… Letkun pätkä toimi kuulemma yllättävän hyvin ja mikä ei jeesusteipillä tokene, niin sitä ei tarvita!
Veneestä ei millään löytynyt yhtä snorkkelin putkea, joten oli aika askarrella… Letkun pätkä toimi kuulemma yllättävän hyvin ja mikä ei jeesusteipillä tokene, niin sitä ei tarvita!
Grenadan kaupunki satama-altaasta käsin.
Grenadan kaupunki satama-altaasta käsin.

PORT LOUIS MARIA – VIIDEN TÄHDEN SPA

Grenadan pääkaupungissa on kaksi satamaa. Vanhempi satama on vähän huokeampi ja uudempi on palveluiltaan ilmeisesti parempi. Pähkäilimme kahden sataman välillä ja laskin nopeasti hintaeroa. Ero oli sen verran pieni, että taivuin Jaakon ja Pertun vaatimuksen parkkeerata superjahtisatamaan. Meidän kokoiselle veneelle satamapaikka maksoi 135 ecd/yö (noin 40e). Toinen satama olisi maksanut noin 7 euroa vähemmän.

Väitän että satama oli joka pennin arvoinen. Eikä vähiten viiden tähden span ansiosta. Oli siellä oikeakin spa, mutta en puhu nyt siitä. Puhun suihkuista. Jokainen suihkukoppi oli samankokoinen, kuin meidän makuuhuone kotona. (Okei, meillä on pieni kämppä, mutta silti!) Niissä oli oma privaatti vessa, käsienpesuallas kunnon peilillä ja hiustenkuivaaja. Olin käyttänyt hiustenkuivaajaa viimeksi Suomessa kaksi kuukautta aikaisemmin. Kaiken huippu oli, että vettä tuli kunnollisella paineella ja se oli aina välillä lämmintä! Tämä ei ehkä kuulosta kummoiselta, mutta jokainen vierasvenesatamia kiertänyt tietää, että puhdas ja toimiva suihku on harvinaisuus, joka kannattaa ottaa ilolla vastaan. Ja erityisesti Karibialla, jossa vierasvenesatamia ei ole. Eikä suihkuja. Tätä ennen maasuihkussa käytiin St Lucialla, sitä ennen Las Palmasissa ja sitten ollaankin jo Suomessa. Kappas, kolme suihkua! Mutta ei hätää, meillä on tietty veneessä suihku, emme ole muuttuneet ihan metsäläisiksi.

UUSI VUOSI GRENADASSA

Pertun synttäreillä, yli vuosi sitten, olimme antaneet Pertulle lahjaksi illallisen kahdelle Karibialla. Lupasimme hoitaa myös lapsia, jotta Terttu ja Perttu pääsisivät romanttiselle kynttiläillalliselle. Uuden Vuoden aattona oli sopiva hetki illastaa ja meille oli tulossa lasten kanssa huippuilta! Suuren suosion saanut bingo-peli oli viritetty ja harjoituskierroksen jälkeen pelattiin ”tosissaan”. Palkinnotkin oli hommattu. Niin siinä taisi käydä, että Jaakko voitti kaikki bingot lasten nenän edestä. Bingoemäntänä vahdin kuitenkin, että Jaakon palkinnot olivat tyyliin ”Saat ensimmäisen lätyn noista lätyistä, joita kohta saat paistaa! Onnea!” Varsinaiset palkinnot jaettiinkin sitten arpomalla.

Kellon lähestyessä kahtatoista lähdimme porukalla katsomaan sataman järjestämää ilotulitusta. Juuri ensimmäisten rakettien aikaan taivas aukeni. Ensin muutama pisara ja sen jälkeen satoi sellaisella ryminällä, että vaati varsinaista tahtoa katsella ilotulitusta, eikä juosta veneeseen. Perttu ja Terttu olivat juuttuneet liikenteeseen suljetun tien takia ja ehtivät juuri ilotulituksen loppuvaiheille mukaan. Skoolasimme skumpalla keskellä vesisadetta. Family Roenkkoe jäi vielä tanssimaan live-musiikin tahtiin laituritanssit, kun minä ja Jaakko ryntäsimme kuivattelemaan veneeseen. Eksyimme ranskalaisten naapuriemme veneeseen, RM 1240:aan ja saimme vielä vene-esittelyn. Upea vene sisustukseltaan! Ranskalaiset olivat matkalla Kolumbiaan, kunhan kelit sallisivat. Pian uuden vuoden jälkeen myös Rönköt lähtivät uusiin seikkailuihin. Heitä odotti Disney World ja shoppailu jenkeissä ennen lentoa Suomeen.

Hmm.. Kuva ei ihan vedä vertoja niille kuville, mitä facessa pyöri upeista ilotulituksista. Mutta tämä on ainoa kuva, jonka ehdin räpätä ennen vesisateen yltymistä ämpäristä kaatamiseksi.
Hmm.. Kuva ei ihan vedä vertoja niille kuville, mitä facessa pyöri upeista ilotulituksista. Mutta tämä on ainoa kuva, jonka ehdin räpätä ennen vesisateen yltymistä ämpäristä kaatamiseksi.

Carriacou: Rämeseikkailu ja öinen vierailija kannella

Long time, no write… Olen tehnyt opiskeluhommia ja siksi koneen avaaminen vielä bloginkin kirjoitteluun on jäänyt kokonaan tekemättä. Yritän ottaa vähän aikaa kiinni ja kirjoitella niistä paikoista, joissa olemme parin viikon aikana käyneet!

CARRIACOU, TYRREL BAY

Union Islandin jälkeen teimme yhden yön pysähdyksen Carriacoulle, joka kuuluu Grenadalle. Tulimme lahteen iltapäivällä, joten kovin pitkään emme valoisan aikaan ehtineet tutkia paikkoja. Päätimme kuitenkin tilata vesitaksin viereiselle mangrove-suolle, jonne pääsee ainoastaan paikallisten toimijoiden kyydissä. Meidät tultiin hakemaan pienen soutuveneen kokoisella tuhdolla ja oli aivan pakko kysyä, että mahdummeko varmasti kyytiin. Paikalliset ovat kovia käymään kauppaa ja heidän mielestään aina mahtuu vaikka minkälainen määrä jengiä, sillä veneet eivät koskaan uppoa ja poijutkin pitävät minkä tahansa kokoisia veneitä!

Hyppäsimme kyytiin ja lähdimme kohti mangrovea. Ja nyt täytyy sanoa, että ”nähtävyys” oli samaa luokkaa, kuin olisimme vieneet jonkun turistin Suomessa katsomaan Vantaanjokea sen tylsimmästä kohdasta. Ainuttakaan eläintä ei näkynyt, eikä oikein mitään muutakaan. Jännittävintä oli seurata, pysyykö meitä kuljettanut paatti pinnalla.

Let me present you, mangrove-räme! No niin, nyt olet nähnyt kaiken nähtävän, eikä tarvitse maksaa 100 Karibian dollaria rämeen näkemisestä Tyrrel Bayssa.
Let me present you, mangrove-räme! No niin, nyt olet nähnyt kaiken nähtävän, eikä tarvitse maksaa 100 Karibian dollaria rämeen näkemisestä Tyrrel Bayssa.
Pikkuveneen jokainen istuin oli pettänyt, niin että keskiosa oli istuimen reunoja alempana. Reissun jälkeen oli pakko vaihtaa vaatteet, koska rikkonaisesta veneestä irtosi kutittavaa lasikuitupölyä.
Pikkuveneen jokainen istuin oli pettänyt, niin että keskiosa oli istuimen reunoja alempana. Reissun jälkeen oli pakko vaihtaa vaatteet, koska rikkonaisesta veneestä irtosi kutittavaa lasikuitupölyä.
Veneen moottorista puuttui koppa, se oli maassa veneen pohjalla. Pärinä oli sen mukaista ja Jaakko, joka istui moottorin vieressä, sai pitää korvista kiinni, ettei menettäisi kuuloaan.
Veneen moottorista puuttui koppa, se oli maassa veneen pohjalla. Pärinä oli sen mukaista ja Jaakko, joka istui moottorin vieressä, sai pitää korvista kiinni, ettei menettäisi kuuloaan.
Rämettä käytetään hurrikaanin aikaan veneiden säilytyspaikkana. Tämä paatti on jäänyt aika kauan sitten paikoilleen rämeelle.
Rämettä käytetään hurrikaanin aikaan veneiden säilytyspaikkana. Tämä paatti on jäänyt aika kauan sitten paikoilleen rämeelle.

Kävimme vielä iltakävelyllä ja testaamassa rantaraitin pina coladan. Tyrrel Bay vaikuttaa vielä aika ”aidolta”, kovin montaa turistihoukutinta ei ole. Rantatiellä on kuitenkin useampi pieni ravintola, ruokakauppa ja sukelluskauppa. Paikka on todella sympaattinen ja saarella on upeat maisemat. Vielä upeammat ne olisivat, jos kiipeäisi yhdelle saaren monista kukkuloista. Me emme niille ehtineet, sillä lähdimme aamulla aikaisin kohti Grenadaa ja uuden vuoden juhlia.

PURJEHTIJAN YÖ ON KATKONAINEN

Vaikka Tyrrel Bayssa ankkuri pitikin todella hyvin, emme silti pystynyt nukkumaan ilman jokaöisiä tarkistuksia. Oli vene sitten ankkurissa tai poijussa, voi köydet tai kettingit pitää todella kovaa meteliä Defyrin liikkuessa tuulessa. Ja kaiken lisäksi tuuli nousee AINA yöksi. Oli sitten kuinka rauhallinen ilta tahansa, yöllä tuulee varmasti. Niinpä heräämme Jaakon kanssa vuoronperään jokaisen kovempaan ääneen ja tarkistamme onko ankkuri, poiju tai köydet vielä tallessa. Tobaco Caysin kovassa tuulessa varaköysi oli poikennut yön aikana, siinä ei ollut hankaussuojusta. Jatkossa on! Ja jos emme herää katsomaan, olemmeko vielä siellä missä illalla nukkumaan mennessä, niin aina on hyvä herätä tarkistamaan, onko joku ehkä noussut luvatta veneeseen. Karibialla tapahtuu jonkin verran öisiä veneeseen nousuja, jopa lukittuihin veneisiin murtautumisia. Näitä raportoidaan www.noonsite.comissa, josta käyn tietenkin lukemassa kaikki viimeaikaiset konnuudet. Ei niitä kovin paljon ole, mutta kuitenkin.

Tyrrel Bayssa, kun menimme nukkamaan, kuului jostain laukaus. No, varmaan joku metsästi jossain, mutta kyllähän se pistää mielikuvituksen liikkeelle. Niinpä heräsin yöllä kolinaan veneen kyljessä. ”Toi kolina on varmaan aalto, mutta mä käyn katsomassa mitä kannella tapahtuu.”, sanoin Jaakolle ja mielikuvissani jonkun veneeseen nousseen tyypin pikkupaatti kolisi kylkeämme vasten. Laitoin rillit päähän ja työnsin pään keulaluukusta ulos. Kannella seisoi mies, joka katsoi suoraan minuun kirkkaasti valaistulla otsalampulla. Olin saada halvauksen, mutta ennen kuin ehdin edes huutaa, huomasin, että kaveri on aika tutun näköinen. Nimittäin se sama tyyppi, jonka oletin nukkuvan minun vieressäni. Huhhuh! Jaakko oli herännyt laittamaan ankkurikettinkiä ennen minua. Pienet adrenaliinit veressä painelin takaisin nukkumaan…

Olen onneksi löytänyt lumiaan Keep Anchor-nimisen softan, joka toimii ankkurihälyttimenä. Jos herään öisin, voin vain katsoa gps-positiosta, kuinka paljon olemme liikkuneet ja softa hälyttää, jos olemme liikkuneet liian kauas ankkurista. Niinpä herätessä tarvitsee vain katsoa kännykkää, eikä kiivetä seitsemää kertaa yössä kannelle katsomaan mitä tapahtuu. Okei, roistoja ja köysien kulumisenestohärpäkkäiden sijaintia on silti herätty katsomaan aika usein.

ANKKUROINTI TYRREL BAYSSA, CARRIACOULLA

Tullaus Grenadalle hoitui Tyrrel Bayssa todella helposti. Samassa toimistossa oli sekä tulli että immigration, joten selvisin tunnissa papereiden allekirjoittelusta. Sähköinen Sailclear-järjestelmä pitäisi toimia Grenadalla, mutta ainakin Tyrrel Bayssa kaiken joutui kirjoittamaan käsin. Tulliviranomaiset pyörittelivät vain hymyillen päätään, kun kerroin tehneeni jo sähköisen tullauksen. Ja sitten täyttämään papereita.

Tyrrel Bay on todella suojainen paikka, mikä oli aika mukava yllätys tuulisten ankkurointipaikkojen jälkeen. Muutamia poijujakin löytyi, mutta päätimme tiputtaa ankkurin, joka piti mainiosti.

Tyrrel Bayssa tulli ja immigration sijaitsevat samassa toimistossa, mikä tekee maahantuloprosessista suhteellisen nopean. Paperin täytössä meni vain tunti.
Tyrrel Bayssa tulli ja immigration sijaitsevat samassa toimistossa, mikä tekee maahantuloprosessista suhteellisen nopean. Paperin täytössä meni vain tunti.
[share title=”Kerro kavereille” facebook=”true” twitter=”true” google_plus=”true” linkedin=”true” pinterest=”true” reddit=”true” email=”true”]

 ..