VEDENALAINEN PATSASPUISTO
Lähdimme aikaisin liikkeelle, sillä halusimme ehtiä snorklaamaan vedenalaiseen patsaspuistoon ennen asettautumista St Georgesin satamaan. Purjehdimme mukavan myötäisissä tuulissa Carriacoulta Grenadaan Moliere-nimisen niemennokan kohdalle. Siellä on Grenadan kuuluisin nähtävyys, vedenalainen patsaspuisto. Veneille on varattu muutamia poijuja patsasalueen vierestä, lyhyen dinghy-matkan päästä. Maksoimme poijupaikasta 30 ecd, mikä sisälsi pääsyn patsasmuseoon. Patsasmuseon laidassa oli omat poijut dinghyille. Punaiset poijut kaupallisille toimijoille ja yksi valkoinen poiju muulle porukalle, eli meille. Tietenkin punaiset poijut sijaitsivat patsas-museon vieressä ja se valkoinen poiju hyvän matkaa kauempana.
Lähdimme koko jengi snorkkeloimaan dinghyltä ja etsimään patsaita. Niitä ei oltu merkitty mitenkään, eikä meillä ollut karttaa patsaiden sijainnista. Tavallaan juuri hienointa olikin se, että ei ollenkaan tiennyt milloin minkäkin mutkan takaa löytyi jokin patsas. Snorklasimme Jaakon kanssa kahdestaan ja ensimmäisenä löysimme hujan hajan maassa makaavia naishahmoja. Näkymä oli kuin jonkun tuhon jäljiltä, kun patsaat makasivat meren pohjassa epäjärjestyksessä. Tämän jälkeen löysimme museon kuuluisimman patsaan, lasten piirileikin. Patsaiden lisäksi alueella on upean näköistä muutenkin. Sähkönsinisiä, valkoisen ja mustankirjavia ja vaikka keltaisia kaloja ui parvina korallien ympärillä. Alueen laidalla oli matalampi vesi, jossa kasvoi esimerkiksi todella kauniita ruukkukoralleja. Merisiiliejä oli hurja määrä, ne näyttivät paikoitellen piikkimatoilta enemmän kuin yksittäisiltä siileiltä.
Uimme Jaakon kanssa purjeveneelle, kun Perttu ja Otto jäivät vielä tutkimaan löytyisikö lisää patsaita, Hertan ja Tertun kuivatellessa dinghyssä. Pyöräilijäpatsas jäi meiltä kaikilta näkemättä, mutta Otto ja Perttu löysivät vielä ainakin konekirjoituspatsaan, jossa hakattiin vanhaa kunnon Remingtonia. Patsaat saattoivat löytyä vasta juuri kohdalla, sillä ne oli sijoitettu hiekka-alueille korallien väliin. Osa patsaista oli paljon muuta maastoa syvemmällä.
Minulla ei ole veden alta ainuttakaan kuvaa, mutta googlettamalla Grenada, niitä löytyy vaikka kuinka paljon. Mutta sen sijaan minulla on kuva Jaakosta ja viritetystä snorkkelista!
Veneestä ei millään löytynyt yhtä snorkkelin putkea, joten oli aika askarrella… Letkun pätkä toimi kuulemma yllättävän hyvin ja mikä ei jeesusteipillä tokene, niin sitä ei tarvita!
Grenadan kaupunki satama-altaasta käsin.
PORT LOUIS MARIA – VIIDEN TÄHDEN SPA
Grenadan pääkaupungissa on kaksi satamaa. Vanhempi satama on vähän huokeampi ja uudempi on palveluiltaan ilmeisesti parempi. Pähkäilimme kahden sataman välillä ja laskin nopeasti hintaeroa. Ero oli sen verran pieni, että taivuin Jaakon ja Pertun vaatimuksen parkkeerata superjahtisatamaan. Meidän kokoiselle veneelle satamapaikka maksoi 135 ecd/yö (noin 40e). Toinen satama olisi maksanut noin 7 euroa vähemmän.
Väitän että satama oli joka pennin arvoinen. Eikä vähiten viiden tähden span ansiosta. Oli siellä oikeakin spa, mutta en puhu nyt siitä. Puhun suihkuista. Jokainen suihkukoppi oli samankokoinen, kuin meidän makuuhuone kotona. (Okei, meillä on pieni kämppä, mutta silti!) Niissä oli oma privaatti vessa, käsienpesuallas kunnon peilillä ja hiustenkuivaaja. Olin käyttänyt hiustenkuivaajaa viimeksi Suomessa kaksi kuukautta aikaisemmin. Kaiken huippu oli, että vettä tuli kunnollisella paineella ja se oli aina välillä lämmintä! Tämä ei ehkä kuulosta kummoiselta, mutta jokainen vierasvenesatamia kiertänyt tietää, että puhdas ja toimiva suihku on harvinaisuus, joka kannattaa ottaa ilolla vastaan. Ja erityisesti Karibialla, jossa vierasvenesatamia ei ole. Eikä suihkuja. Tätä ennen maasuihkussa käytiin St Lucialla, sitä ennen Las Palmasissa ja sitten ollaankin jo Suomessa. Kappas, kolme suihkua! Mutta ei hätää, meillä on tietty veneessä suihku, emme ole muuttuneet ihan metsäläisiksi.
UUSI VUOSI GRENADASSA
Pertun synttäreillä, yli vuosi sitten, olimme antaneet Pertulle lahjaksi illallisen kahdelle Karibialla. Lupasimme hoitaa myös lapsia, jotta Terttu ja Perttu pääsisivät romanttiselle kynttiläillalliselle. Uuden Vuoden aattona oli sopiva hetki illastaa ja meille oli tulossa lasten kanssa huippuilta! Suuren suosion saanut bingo-peli oli viritetty ja harjoituskierroksen jälkeen pelattiin ”tosissaan”. Palkinnotkin oli hommattu. Niin siinä taisi käydä, että Jaakko voitti kaikki bingot lasten nenän edestä. Bingoemäntänä vahdin kuitenkin, että Jaakon palkinnot olivat tyyliin ”Saat ensimmäisen lätyn noista lätyistä, joita kohta saat paistaa! Onnea!” Varsinaiset palkinnot jaettiinkin sitten arpomalla.
Kellon lähestyessä kahtatoista lähdimme porukalla katsomaan sataman järjestämää ilotulitusta. Juuri ensimmäisten rakettien aikaan taivas aukeni. Ensin muutama pisara ja sen jälkeen satoi sellaisella ryminällä, että vaati varsinaista tahtoa katsella ilotulitusta, eikä juosta veneeseen. Perttu ja Terttu olivat juuttuneet liikenteeseen suljetun tien takia ja ehtivät juuri ilotulituksen loppuvaiheille mukaan. Skoolasimme skumpalla keskellä vesisadetta. Family Roenkkoe jäi vielä tanssimaan live-musiikin tahtiin laituritanssit, kun minä ja Jaakko ryntäsimme kuivattelemaan veneeseen. Eksyimme ranskalaisten naapuriemme veneeseen, RM 1240:aan ja saimme vielä vene-esittelyn. Upea vene sisustukseltaan! Ranskalaiset olivat matkalla Kolumbiaan, kunhan kelit sallisivat. Pian uuden vuoden jälkeen myös Rönköt lähtivät uusiin seikkailuihin. Heitä odotti Disney World ja shoppailu jenkeissä ennen lentoa Suomeen.
Hmm.. Kuva ei ihan vedä vertoja niille kuville, mitä facessa pyöri upeista ilotulituksista. Mutta tämä on ainoa kuva, jonka ehdin räpätä ennen vesisateen yltymistä ämpäristä kaatamiseksi.