Nyt minäkin pääsin ylittämään vettä ja jäätä samalla reissulla. Tultiin kotiin onneksi valoisan aikaan, todella väsyneinä edellisen päivän rieukkumisesta ja tämän päivän sukujuhlilta. Hetken jopa mietittiin, että tehtäisiin soittorinki kavereille ja anotaan yöpaikkaa, mutta auringonvalo sai meidät päättämään, että kotiin mennään!
E-jolla oli päässyt aivan uudenlaiseen käyttöön, ilman mastoa ja purjeita jään ylitykseen. Se on alumiinivenettä kevyempi ja luistaa loskassa paremmin. Se on myös kiikkerä kapine, joka jostain keräsi vettä sisälle istuinkaukaloon. Minä hain e-jollan mantereen puolella pieneltä luodolta, jossa vene oli säilytyksessä. Luoto oli turvallisempi paikka, kuin jättää se uimarannalle ja näin varmasti olikin. En usko että kovinkaan moni olisi hakenut sitä veden läpi omaan käyttöön!
Vettä kengässä veneen haun jälkeen.
Laiva (ööh.. ruuhi?) on lastattu pikkukoirilla!
Aukossa uiskennelleet kaksi joutsenta olivat todella kiinnostavia.
Meloimme jollan jään reunalle (vinkki vitonen: jos kaksi aikuista istuu e-jollan takaosassa, niin se saattaa hörpätä vettä takalaidasta, heh!). Hetkeä ennen jään reunaa pistimme kovan melontavauhdin päälle, minä airolla ja Jaakko lapiolla. Juuri ennen tömähtämistä jäähän nappasimme jääkoukut, iskimme ne jäähän ja vedimme jollan jään päälle. Okei, tuo on toki lähinnä elokuvaversio asiasta. Oikeasti jouduimme tekemään muutaman yrityksen, vähän kiukuttelemaan toisillemme ja se penteleen jääkin murtui alta.
Jää oli sen verran heikkoa, ettei siinä oikein voinut kävellä, joten eteneminen jäällä tapahtui ottamalla jääkoukulla (vähän kuin veneen keksi, mutta siinä on piikit) hyvä ote jäästä ja vetämällä (tai työntämällä) venettä eteenpäin. Homma on melko kevyttä niin kauan kun vene pysyy jään pinnalla ja siihen asti kunnes toinen jääkoukku hajosi. Lopputulos oli siis, että minä käytin pelkkää jääkoukun päätä veneen pohjalla istuen. Samalla totesin, että lasikuitu on ilmeisesti aika ohutta kun jään kuprut tuntuivat veneen pohjan läpi.
Toisella puolella on myös sula vesi rannassa ja onneksi pääsimme melko pienellä vaivalla takaisin veteen. Hankaluustekijänä voi siis olla se, että jolla vajoaa jäihin ennen sulaa vettä ja sitä on raskasta saada jäistä eteenpäin. Loppupätkä meni taas melomalla. Samantien kun vene osui rantaan, koirat totesivat, että morjens ja pyyhälsivät pelastusliivit vilkkuen vähemmän heiluvalle maaperälle.
Jaakko tyhjentää e-jollan ja taustalla näkyy missä kohdassa molskahdimme jäältä takaisin veteen.
