Perjantaina opiskelu vaihtui hauskanpitoon
Olin päättänyt pyhittää perjantai-illan opiskeluita varten. Mutta kuinka ollakkaan, heräsimme molemmat tänään lauantaina pieneen krapulaan, joka muistutteli edellisillan siidereistä. Jaakon kaveri Heikki tuli töiden jälkeen kylään katsomaan yhtä raksajuttua. Lähdimme ajamaan busterilla saareen kun muistin, että meillä ei ole ainuttakaan olutta saaressa, enkä muistanut niitä kaupastakaan tuoda. Pojat pohtivat noin sekunnin kun ilmoilla oli ehdotus, että he rikkoisivat Busterilla jään saaristokaupalle ja hakisivat pari olutta & makkaraa grilliin. Minut heitettiin saareen, jossa ehdin nipin napin tehdä ”Apua, yllätysvieraita”-siivouksen.
Kun saatiin jengi kasaan, niin oli aika kiertää vähän tonttia. Heikki katseli takarajalle päin ja ihmetteli ääneen, että onpa naapuri jättänyt kivasti muovipusseja sun muuta rojua tuonne vajojen eteen näkymää pilaamaan. ”Niin nuo rojut. Juu, ei ne kyllä ole naapurin. Siivosimme vajaa pari päivää sitten. Hehheh.” Okei, pitänee hakea jätesäkit ja hoitaa romut pois saaresta…
Samaan aikaan vene kaarsi kohti meidän laituria. Piti oikein ihmetellä, että kenellä tutulla on jo vene vesillä ja osaa tulla heti jäiden lähdettyä. No meidän laituri oli kyläilijälle ainakin todella tuttu, se on nimittäin tullut hänen firmastaan. Hän oli nähnyt Jaakon kaupalla ja arvasi, että pojat olivat avanneet ”koillisväylän” kaupalle. Niinpä hän ajoi reittiä takaisin päin meille yllätyskyläilemään!
Yllätysvieraat jatkavat matkaansa kahvin ja korvapuustin jälkeen.
Me jatkoimme iltaa kun saimme vielä Heikin puolisonkin paikalle. Grillausta ja saunomista. Kevään ensimmäiset irrottelut!
Lauantaina auringosta nautiskelua ja kasvimaan laittoa
Jos on pakko olla pikkukrapula, niin olipahan ainakin kaunis aamu sen viettämiseen! Heräsimme aikaisin auringon paistaessa aivan täysillä kämppään. Teimme aamupalan rannalle ja suunnittelimme päivää aurinkotuoleissa löhöillen.
Voin suositella vatruskoita… Päällisenä raejuustoa, savulohta, kananmunia ja tilliä. Morjens että oli hyviä!
Jaakko ottaa iisisti. Pikkukoira sen sijaan tarkkailee tiukasti ympäristöä.
Luonto on herännyt eloon
Ehkä viikossa on tapahtunut hurja muutos luonnossa. Lintuja on tullut paljon lisää ja tänään lokit istuskelivat ekaa kertaa tänä keväänä saunan katolla. Koirille tämä tietää tietenkin paljon puuhaa. Pikkukoiralla oli niin paljon vartioitavaa, että haukku kuului vähän väliä, milloin se haukkui kuuseen istunutta varista, milloin ajoi lokit saunalta lentoon. Puhumattakaan siitä, että sen piti tepastella rantaliejussa vaanimassa hanhia. Sanomattakin lienee selvää, että näistä reissuista se ei kostunut muuta kuin suihkureissun päivän päätteeksi.
Merkkejä linnuista näkyy joka puolella yhä enemmän.
Lokit on ajettu haukun saattelemina pois, mutta yksi jäi kytikselle mereen. Seurauksena Tiucca Tuijotus!
Kiven päältä on hyvä pitää järjestystä rannan linnuille.
Viljelylaatikot pääsevät hiljalleen paikalleen
Viljelylaatikoiden paikkaa mallattiin pariin otteeseen aamulla. Kun pääsimme yhteisymmärrykseen sijainnista (minä halusin maksimoida valon määrää kasveille, Jaakko leveää rantakaistaletta aurinkotuoleille) alkoi rakentelu. Olin ajatellut, että laatikot läiskitään maahan päällekkäin ja sitten heitän mullat sisään. Ehei. Jaakko palasi hetken päästä varastolta mukanaan vatupassi, se lankalaite, jolla tehdään suoraa linjaa sekä porakone. Katsokaas, meillä viljelylaatikot ovat ojennuksessa. Laatikon nurkkiin laitettiin puukiilat, joiden avulla ne laitettiin maahan vatupassin mukaan suoraan. Loppurivistö laitettiin sitten lankasuoraan ekan laatikon kanssa, niin että myös yläreunat ovat samalla korkeudella.
Kas näin!
Ovat kyllä niin linjassa ja suorassa!
Päätimme laittaa kaksi laatikkoa päällekkäin, siitä yksinkertaisesta syystä, että viljelylaatikot ovat tuolla luonnon keskellä sillä tavalla kivemman näköiset. Sehän tarkoittaa, että yhteen laatikkoon menee multaa aivan tolkuttomasti. Niinpä tein tänään ruoppausta meidän etelärantaan ja nostin meren pohjasta haisevaa mutavelliä kottikärryyn ja siitä edelleen laatikkoon. Mukaan nakkelin kaisloja rannasta, jotta laatikko täyttyisi edes vähän nopeammin. Onneksi meri oli todella matalalla ja mudan kaivaminen siksi aika helppoa. Loppuun sitten 150 litraa kekkilää ja homma oli valmis. Muita laatikoita ei voinut vielä laittaa, ne pitää suojata vielä jollain puunsuojaaineella, tässä yhdessä oli suoja-aineet. Ja okei, kaivelin tähänkin multia ties kuinka kauan, joten en olisi kyllä jaksanutkaan toista laatikkoa.
Selasin siemenpusseja ja mietin, että pakkohan laatikkoon on jo jotain istuttaa! Kylmänsietokykyään pääsevät testaamaan tilli, sokeriherne ja retiisi. Näiden siementen pussissa lukee, että voidaan kylvää heti kun maa on muokattavissa. No onhan se jo periaatteessa, etenkin jos maa tulee kekkilän multapussista.
Kannoin aamulla taimet pihalle viljelylaatikkoon nauttimaan auringosta. Meillä jäi mökin yhdestä sisäseinästä muutama ikkuna, joista yksi pääsi nyt hyötykäyttöön kasvihuoneen katoksi.
Virittelen viljelylaatikon suojaksi samanlaisen ikkunalasin ja muovia näin alkuun. Ikkuna on hieman laatikkoa pienempi, harmi vaan. Kylminä öinä suunnittelin laittavani ikkunan päälle vielä kaislapedin. Katsotaan selviävätkö siemenet!
Huomenna meillä on kevään vimppa kirpparipäivä, joten ilta sujuu rattoisasti mantereen varastolla. Vaadin mukaan limpparia ja karkkia, sen verran tylsää hommaa on lajitella tavaroita pimeässä varastossa versus vaikkapa pihalla puuhailu kotona. Mutta pikkusokeri melkein tasaa tilanteen!
