Tuuli puhalsi maanantaina kovaa lounaasta ja vettä alkoi pakkaantumaan myös meidän lahteen. Kävimme illalla katsomassa miltä rannalla näyttää ja olihan se maisema vähän erilaista! Meillä ei ole mittatikkua veden korkeudesta, mutta kuuden vuoden aikana meillä on noussut vesi näin korkealle vain kerran aikaisemmin.
Laiturin kävelysilta oli kääntynyt noususillaksi.
En löytänyt kuvaa täsmälleen samasta suunnasta, mutta tästäkin 2018 vuoden kuvasta ymmärtää veden korkeuden hyvin. Edellisessä kuvassa kävelysilta vesi nosti kulkusillan ylöspäin ja suuri osa kallioista oli veden alla.
Pikkusaari oli nyt todellakin saari.
Olen sattumalta ottanut kuvan lähes samasta kohdasta toissakeväänä! Vasemmalla alakulmassa näkyy saman männyn oksa. Tässä kuvassa vesi on hieman normaalia alempana. Tämä on silti paljon normaalimpi vedenkorkeus kuin sillan jääminen kokonaan veden alle.
Pettynyt Jaakko ei saanut Gehliä käyntiin ja se jäi veden saartamaksi. Koko takapiha jäi veden alle. Pölhö pikkukoiramme kävi tutkimassa pihaa kylmässä vedessä.
Vasemmalla on takapiha ja tässä keskellä pohjoisrannan maavalli, joka pitää pienemmät vendennousut poissa takapihalla. Ihan ei korkeus riittänyt.
Meillä on ollut huolena, että kun vesi nousee kunnolla, niin se hulahtaa tietenkin talon alle. Kävimme katsomassa talon nurkkaa ja siellähän merivesi solisi jo iloisesti meidän sadevesikaivoihin. Otimme lapiot kouraan ja teimme iltajumpan tukkimalla kulman, mikä onnistuikin melko helposti. Menimme nukkumaan ja kuvittelimme veden jo lähteneen laskuun, mutta se oli yöllä noussut vielä hieman korkeammalle. Onneksi ei tullut vahinkoja ja laiturikin kesti pienen kulkusiltaoperaation hienosti. Ja meille tulee vähän maavallihommia talon ympärille!
Perjantaina pakkanen nousi vuoden huippulukemiin, eli noin -4 asteeseen. Koska päivä oli tyyni ja pilvetön, alkoi meri jäätyä. Töistä kotiin tullessa saimme kyntää Busterilla paikoin sentin paksuisessa jäässä. Sellaisesta jäästä Buster selviytyy leikiten. Lauantaina heräsin hieman ennen yhdeksää ja rillittömänäkin huomasin upean punaisen aamun kajon. Puin nopeasti vaatteet päälle ja pinkaisin ulos koirien sekä kameran kanssa.
Joutsenet olivat rikkoneet itselleen pienen lätäkön jään keskelle.Ne tekivät jäänsärkijäoperaation ja siirtyivät pian saunan edustalle, jossa on yksi niiden lempipaikoista.Joutsenet sukivat kovasti itseään. Olisiko kyseessä jäänpoisto sulista yön ja jään rikkomisen jäljiltä?Joutsenet, sauna, auringonnousu… Olin pakahtua onnesta! Ihanaa olla kotona!
Aamu oli niin kaunis, että taidan palata näihin kuviin vielä pari kertaa. Sade ja kova tuuli veivät jo illalla pois valkoisen kuuran ja maa on jälleen kuran peitossa. Saapa nähdä milloin saamme jäätä.
