Lisää vauhtia!

Tätä päivää en kyllä nähnyt tulevan. Minä postaan mönkkärikuvia. Ja vielä tarkennettuna, postaan mönkkärikuvia, joissa olen itse kuskina! Mutta näillä mennään… Joskus sitä löytää itsestään ihan uusia puolia.

Ihan ensimmäiseksi testasimme mönkkärin työkykyjä. Unelmamme oli ajaa jäälle mukava pikku retkiluistelurata. Olimme aloittaneet sen ajamisen jo eilen illalla, mutta esiin tullut jää oli kyllä aivan luokatonta retkiluisteluun. Eikä se ollut yhtään parempaa tänäänkään ilman lämmettyä. Eilen illalla ajoimme rinkulaa jäälle ja ajettiin yhteen melko sulaan kohtaan. Pakko sanoa, että vähän pisti jännittämään, vaikka jää olikin tullut mitattua. Olin valmiia loikkaamaan mönkijän kyydistä tiikerinloikalla pois, jos kuulisin räsähtelyä. Ei tarvinnut loikata.

Jäätie levenee!
Jäätie levenee!
Vihreä vasemmalla, punainen merimerkki oikealla. Olemme siis kulkemassa satamasta ulospäin!
Vihreä vasemmalla, punainen merimerkki oikealla. Olemme siis kulkemassa satamasta ulospäin!
Hei, ei se tie siellä mene!!
Hei, ei se tie siellä mene!!
Lumen siirtäminen alkoi hiljalleen muuttua vähän vauhdikkaammaksi.
Lumen siirtäminen alkoi hiljalleen muuttua vähän vauhdikkaammaksi.
Ja sitten Jaakko katosi lumipilveen!
Ja sitten Jaakko katosi lumipilveen!

KYPÄRÄ PÄÄHÄN

On olemassa pikkumahdollisuus, että ajoin eilen ilman kypärää. Joten tänään asia piti korjata. Luin nimittäin illalla vähän onnettomuustilastoja ja kävi selväksi, että olisi syytä pitää pollasta kiinni. Vaikka en olekaan 44-65 -vuotias mies, joka ajaa mönkijän humalassa kyljelleen, mikä oli useimmiten toteutunut onnettumuusskenaario. Kävimme ostamassa kypärän ja pitkän sovittelun jälkeen löysimme sellaisen, joka puristaa posket hamsterimallisiksi. Eli tarpeeksi tiukan. Mielestäni näytän joltain pelin droidilta tuo päässä. Mutta hei, tosi style!

Mun vuoro! Uusi kypärä päähän ja menoksi!
Mun vuoro! Uusi kypärä päähän ja menoksi!

Mun vuoro! Alkoi hämärtää, mutta taivast oli kaunis!
Taivas oli kaunis!

Tänään uskalsin ottaa vähän jo vauhtia. Ehdin huomata, että mittari käväisi seitsemässäkympissä ja sitten meni sisu kaulaan. Hyviä sudituksia sai aikaan pienemmässäkin vauhdissa. Hyvin kyllä kulki CF Moto umpihangessa nelivedolla (sitten kun tajusin laittaa sen päälle). Mutta toisaalta takavedolla tuli parhaat pyörylät!

Tuosta vähän vauhtia, ratti linkkuun...
Tuosta vähän vauhtia, ratti linkkuun…
...ja katoamistemppu!
…ja katoamistemppu!

JÄÄTIE

Emme aivan täysin keskittyneet rälläämiseen, vaan teimme tosiaan pikkuisen jääreitin valmiiksi ja eilen tyhjäsimme oman luistinratamme. Se oli pääasiassa hyvässä kunnossa. Jäätien oli jo löytänyt muutkin, sillä tieltä löytyi iltasella koiran ja hiihtäjien jälkiä. Yksi koiranulkoiluttaja kysyikin meiltä olemmeko tehneet reitin ja näytti kovasti peukkua. Teimme reitille liittymän rantaan, josta lenkkeilijöitä jäälle.

Koirat rakastivat lenkkiä jäätiellä lumessa rämpimisen sijaan.
Koirat rakastivat lenkkiä jäätiellä lumessa rämpimisen sijaan.
Pipo poseerasi kiviaidalla ennen hyppyä lenkille.
Pipo poseerasi kiviaidalla ennen hyppyä lenkille.
Kas noin ja puuterilumeen!
Kas noin ja puuterilumeen!

Vauhtia sinne jään päälle!

Iltasella nappasin koirat ja kairan mukaan ja lähdimme mittailemaan jään paksuutta. Huomasitteko muuten, että Suomen Retkiluistelijat varoittivat vielä pari päivää sitten heikoista jäistä? Jäälle satanut lumi on toiminut niin tehokkaana eristeenä, että paikoittain jää voi olla todella ohutta. Joten be careful out there!

Me olemme jo pari viikkoa kulkeneet jäällä vailla huolia, joten ensimmäisen reiän kohdalla kävi niin kuin arvelinkin. Yli 20 cm jäätä, ennen kuin kaira solahti veteen. Samoin kauempana toisen reiän kohdalla. Kolmannen kairasin kohtaan, jossa on vähän virtaa ja joka sulaa aina keväällä ensimmäisenä. Sain yllättyä, että jää oli siellä vähintään sen samat 20 cm paksua. Loistavaa!

Sompa etsi ahkerasti erilaisia aarteita lumesta.
Sompa etsi ahkerasti erilaisia aarteita lumesta.

Oli minulla ihan syykin käydä tarkistelemassa jään paksuutta. Ja se syy oli juuri tulossa kohti saarta! Jään paksuuden osalta pystyin näyttämään vihreää valoa.

No mikä sieltä pilkistää ja aikoo jäälle...
No mikä sieltä pilkistää ja aikoo jäälle…
Sehän on mönkijä!
Sehän on mönkijä!

MÖNKKÄRI TULI KYLÄÄN!

Olen kaksi vuotta nauranut Jaakon haaveille ostaa mönkkäri. Mihin ihmeeseen sitäkin tarvittaisin, todella pöljä vehje. Niinpä kun saimme tilaisuuden ottaa testikäyttöön ystävämme firmasta mönkijän, niin arvaatte varmaan kumpi meistä oli niin innoissaan, ettei meinannut paikallaan pysyä? Ja kumpi hymyili vähän vinosti pikkupoikamaiselle innolle ja niille kaikille ideoille, kuinka mönkijällä kuljetettaisiin halkoja (ne kaikki 40 metriä), kasvimaan multia (no tätä kyllä kannatan) ja puutavaraa.

Kun mönkkäri saapui illansuussa, päätimme heti ajaa testikierrokset. Jaakko testaili auraukset ja kaikki asialliset hommat. Kun tuli minun vuoro kokeilla, päätin painaa kaasua vähän kovempaa. Ja sehän lähti! Takapenkiltä kuului vain, että voisitko nostaa sen auran, jos et meinaa ajaa asiallisesti. Aura ylös ja muutama lyhyt vauhtipätkä. (Okei, tiedän että näillä pääsee varmaan aika paljon kovempaakin, mutta en ole koskaan ajanut mönkijää tai kelkkaa, niin olihan se nyt siistiä minunkin vauhdilla!) Muutama sladitus ja nyt se nauru lähti minulta. Luulen, että takapenkillä hymyiltiin sitä vinoa hymyä ja mietittiin kuinka paljon helpommaksi tulevaisuuden ostopäätös saattoi juuri muuttua…

Veikkaan että tästä intoillaan lisää viikonlopun aikana!

Oli muuten aika helppoa aurata luistinrata auki.
Oli muuten aika helppoa aurata luistinrata auki.