Viidakko
Olimme poissa kaksi viikkoa ja kun tulimme takaisin, oli saaressa ja varmasti kaikkialla, tapahtunut aivan älytön kasvupyrähdys. Tiesimmehän me, että esimerkiksi nurmikko olisi pitänyt ehtiä leikata ennen lähtöä, mutta ei ehditty. Nyt on enää turha miettiä leikkaamista tehottomalla sähköleikkurillamme, niittäminen voisi olla järkevämpää. Samoin kasvimailla oli tapahtunut hurjaa edistymistä. Olin aivan varma, että väliaikainen emäntä ei ollut paljoa kehdannut salaatteja & pinaatteja napostella, vaan oli jättänyt meille suurimman osan. Näin ei kuitenkaan ollut, salaatit olivat vain kasvaneet nopeampaa tahtia kuin kukaan ehti syödä.
”Hyvä on kukkakaalit, minä harvennan!” Nyt ymmärsin, miksi siemenpussissa luki, että taimiväli kuuluisi olla 40 cm. Mielestäni kaupan kukkakaalit eivät ole mitenkään erinomaisen isoja, mutta enhän minä tajunnut, että kasvissa on myös näin älyttömät lehdet!
Sokeriherneitä päästään wokkaamaan jossain vaiheessa runsaasti, jee!
Kuinka viidakko kesytetään
Tulimme kotiin keskiviikko-illalla ennen juhannusta ja torstaina olimme molemmat töissä. Takaraivossa vähän hiersi, että nurmikolle ja rannalle pitäisi tehdä raivuuhommia, koska meillä on jonkin verran punkkeja, jotka viihtyvät pitkässä heinikossa. Jaakolla oli omalta osaltaan hommaan suorastaan patenttiratkaisu, hän nimittäin lähti heti perjantaiaamuna seitsemältä Norjaan purjehtimaan. Kyllä. Olihan siitä nyt hyvänen aika yksi päivä aikaa, kun tulimme kahden viikon purjehdusreissulta. No, avuliaasti Jaakko kävi katsastamassa varastolla, että meidän siimaleikkuri (tai itse asiassa se on joku vähän järeämpi vehje, en ole koskaan käyttänyt, en tiedä nimeä) on valmiina ja että siihen kuuluva kiinnitysliivi on tallessa. Ja kun se bensa loppuu tätä pihaa ja rantaa raivatessa, niin neuvona oli, että 2 %:n sekoituksella teet sitten kakstahtiöljyä. Selvä pyy!
Okei myönnetään, että en ole jaksanut mokomaa rohjaketta hakea varastolta, se on niin painavakin, että menisi urheiluksi. Sen sijaan olen käyttänyt Fiskarsin sellaisia saksia, joita voi käyttää seisaallaan. Oiva peli! Siis pikkuhommiin.
Kuvassa on neljä viinimarjapensasta ja kaksi karviaispuskaa. Ihan selvästi.
Nyt hieman selvemmin. Täytyy sanoa, että Villa Idurin tapaan lampaat ovat alkaneet kuulostaa aika mukavilta kotieläimiltä!
Aavistussaaristo
Kyllä tähän blogiin taidenäyttelyssäkin käynti mahtuu, erityisesti kun näyttely kantaa nimeä Aavistussaaristo. Kävin sunnuntaina Galleria Huudossa Uudenmaankadulla katsomassa ystäväni Aino Louhen juuri avattua taidenäyttelyä. Vein Ainolle myös Pandan uusia suklaakuorrutteisia salmiakkitoffeita ja kohteliaasti vaadin, että ne avataan välittömästi, että saisin maistiaiset.
En ole mikään taidekriitikko, mutta minä nautin todella paljon taulujen väreistä! Mukana oli myös sellaisia maisemia, jotka osuivat lähelle sydäntäni. Kännykuvat eivät aivan tee oikeutta teoksille, etekään niille väreille, joita hehkutin.
Tämä oli yksi suosikkitöistäni. Siihen on onnistuttu vangitsemaan sitä hiljaisen meren äärellä koettavaa rauhaa. Minulle tulee fiilis niistä kevään aamuista kun nousee aikaisin ja kiertelee rantoja koirien kanssa samalla kun luontokin herää aamuun. Ei vielä tuule ja meri on aivan hiljaa.
Tästä pidin valtavasti myös. Se on mielestäni vähän surumielinen ja samaan aikaan todella kaunis! Tuota vaalenpunaista sävyä olen monta kertaa yrittänyt vangita kameraan, joskus siinä melkein onnistuen.
Loppuun vähän tummempia sävyjä. Tämänkin voisin laittaa seinälleni, jos meillä olisi vapaata seinää.
Nämä eivät suinkaan olleet näyttelyn ainoat helmet, loput kannattaa käydä katsomassa itse. Näyttely on Galleria Huudossa (Uudenmaankatu 35, Helsinki) 6.7. asti, jos piipahdus taiteen parissa innostaa!
