On mahdollista, että aamu-uninen Jaakko olisi halunnut jatkaa uniaan. En kuitenkaan mitenkään malttanut antaa tuhinan jatkua, vaan oli pakko raahata silmiään räpsyttelevä miekkonen tuijottelemaan ulos.
”Eikö tuolla olekkin railo, juuri sataman suuntaan? Tuu kattomaan! Ja entäs jos katsot tästä ikkunasta? Ihan varmasti on tosi pitkälle railo!”
Tempaisin Sorelit jalkaan ja jätin pöllämystyneen Jaakon seisomaan ikkunaan. Tätä piti päästä katsomaan lähempää. Kurkistelin rannalta jäälle ja manasin mielessäni, että miten meille ei ole kiikareita. Sehän on erittäin oleellista kun istuu rannassa kahvilla ja pitäisi kiikaroida jokaista ohiajavaa venettä. Niin isäni teki. Ensin huudettiin, että: ”Vene, siellä menee vene!” ja katsottiin kun isäni juoksi kiikarien kanssa mökkikallioille tarkistamaan kuka vesillä liikkuu. Okei, pakko myöntää, että mökkipaikan ohi meni vene ehkä kerran viikossa, joten se oli oikeastikin Suuri Tapahtuma.
Kiikaria tai ei, näytti siltä, että jäätä oli enää hyvin vähän meidän ympärillä. Niinpä päätimme vaihtaa paikkaa mantereen puolella ja siirtyä veneilemään satamaan. Heitin Jaakon meidän väliaikaiselle venepaikalle mantereelle, josta hän haki auton satamaan. Sillä aikaa puskin jään läpi muutaman sata metriä. Jää meni rikki aivan helposti, joten ei enää väliaikaista satamapaikkaa kahluupuuhineen! Ja tietenkin kun pääsi liikkumaan kunnolla, alkoi heti tavaran kuljettaminen.
Saaresta pois lähtee mm. lumilautoja, laskettelusukset… Järkevän kuuloista tavaraa saaressa meren keskellä?
Kasvimaan palaset kulkeutuvat saareen
Koska olen nyt seonnut tuon kasvimaan kanssa, päätin maanantaina vielä kerran etsiä sopivia viljelylaatikoita. Ne ovat ihan turkasen kalliita, jos ostaa viljelylaatikoita. Sen sijaan huomasin aika nopeasti, että jos ostaa eurolavan lavankauluksia, niin hinta tippuu puoleen! Ja kyseessähän on aivan sama asia, eri nimellä. Löysin lavankauluksia hintaan 7€ + alv ja sovin jo samalle illalle, että haen 24 lavaa pois kuleksimasta. Osa niistä menee siskolle, en ole koko tonttia laittamassa laatikoiksi…
Seuraava rasti oli miettiä mistä saisi multaa kätevästi saareen. Tarvitsen sitä ehkä kaksi kuutiota. Halvinta itse multa on multa-asemilla, mutta kun siihen laskee avoperäkärryn vuokran ja jonkun proomukuljetuksen, totesin aika nopeasti, että ei irtomultaa. Nopea googlettelu tuotti tuloksen, että halvinta on ostaa 50 litran säkkejä jostain tarjouksesta.
Lavankaulukset koppiperäkärryssä kurvasimme samaisena maanantaina hakemaan Bauhausista jotakin pientä rakennustarviketta. Ikään kuin vahingossa kuljin puutarhaosastolle, jossa sattui olemaan lyömätön tarjous Kekkilän puutarhamullasta. Pieni maanittelu ja järkiperustelu siitä kuinka todella EDULLINEN tarjous oli ja kuinka JÄRKEVÄÄ olisi ottaa mullat nyt mukaan kun on kärrykin auton perässä ja hetken kuluttua veimme 1000 litraa multaa pois kaupasta. Okei, myönnetään että lahjoin lounaansa skipanneen Jaakon myös pizzalla.
Nyt kun satamaan pääsee helposti, oli aika roudata puutarhavärkkejä saareen. Jaakko on purjehduspalaverissa ja lupasin roudailla kärrystä kamaa pois sillä aikaa.
Busteriin mahtuu vaikka mitä… Lavankauluksia oli 14 ja multaa 250 kiloa. En viitsinyt lastata ihan täyteen, koska jäätäkin piti vielä särkeä.
Tässä särkyy kevään viimeiset jäät! Matkaa ei ole paljoa. Mutta mihin on hävinnyt vihreän poijun kaveri, punainen poiju? Pari päivää sitten se oli vielä paikallaan.
Iltahetket
Jää lähti aivan silmissä. Siinä mistä olin ajanut rännin Busterilla, oli jo tuntia myöhemmin leveä väylä. Roudailin lavankauluksia ja multasäkkejä toiselle puolelle tonttia piskien kanssa. Melko upeat oli vähän harmaan päivän iltavärit.
Jää lähtee aivan silmissä. Tässä kohtaa oli aamulla vielä jäätä koko kuvan täydeltä.
Meri tyyntyi iltaa kohden.
Auringonlasku hehkui upean punaisena . Oli pakko ottaa tällainen puoliksi ja puoliksi kuva, koska tunnelma oli niin erilainen eri puoliskoissa.